Miksi vauva-ajasta pitää oikein erikseen nauttia? Mikä siinä on niin ihanaa?
Tosi monet hokevat "nauti nyt, vauvat kasvavat niin äkkiä ja kohta se vauva-aika on ohi". Tekisi mieli sanoa että joo, niin kasvavat ja _hyvä_niin_! Joskus olen sanonutkin ja saanut lähinnä järkyttyneitä katseita osakseni :D
Olenko ainoa joka EI kaipaa vauva-aikaa (tai taaperoaikaa) pätkääkään ja nauttii siitä että se on ohi? En kaipaa vaippoja, epämääriistä huutoa kun on nälkä / märkä vaippa / väsyttää / ei väsytä / tylsää / pelottaa /jotain muuta, yösyöttöjä (vaikka meillä niitä olikin vähän), jatkuvaa kantamista ja nostamista, vaunujen kanssa huhkimista lumihangessa, leikkiä jossa sama asia pitää toistaa 426 785 kertaa... On ihanaa kun lapsi käy itse vessassa, syö itse samaa ruokaa kuin muutkin, osaa kertoa mikä on vialla, keksii huimia tarinoita ja leikkejä, viihtyy itsekseenkin, liikkuu omin voimin ja ennen kaikkea lapsen kanssa voi tehdä jo oikeastaan mitä vaan eikä samaa asiaa tarvitse toistaa jatkuvasti.
Kommentit (17)
On vauva-ajassa ihanaakin, mutta en jää yhtää kaipaamaan. Voisin ottaa suoraan sellaisen 1-vuotiaan ja ohittaa vauva-ajan kokonaan. =)
meillä esikoinen oli kans helppo yösyöttöjen suhteen, lopetti itsestään kokonaan yösyömiset jo 3,5kk vanhana. Sitten olin paniikissa et nouseeko paino kun ja syökö tarpeeks kun ei yöllä nouse, muutenkin vauva-aika oli minulle sellasta stressaamista koko ajan. Kehittyykö lapsi, miksi ei tartu esineeseen, miksi ei jo käänny mahalleen yms...Ja meillä esikoinen vauvasta asti sellainen et ei viihdy hetkeäkään yksi, heti kamala huuto jos joku menee pois..
Joo, siis en kaipaa yhtään vauva-aikaa, taaperot huomattavasti mukavempia yms isommat lapset.
kun osaa ison osan jutuista tehdä jo itse ja on paljon vaihtelevampaa seuraa kuin vauva joka ei osaa vielä puhua ja jonka leikitkin ovat tosi alkeellisia.
Mutta minulla onkin vain 4 lasta :)
t: kuuden äiti
Vauva-ajassa ei ole mitään nautittavaa, isommissa lapsissa sitten sitäkin enemmän. Vanhin nyt 15 ja aina vaan paranee! :)
että on AIKAA vaan olla, eikä tarvitse herätä aamuisin töihin. Kolme vuotta saan olla kotona ja hoitaa lapsia ja kotia.
On aikaa rauhassa siivota ja laittaa ruokaa, nauttia pitkistä aamukahveista terassilla.
Ottaa koululaiset levänneenä ja ilman stressiä vastaan ja ruoka valmiina.
Kun lapsi kasvaa, se tarvitsee viihdykettä, vauva ollaa köllii sitterissä tai nukkuu.
Omaa aikaa on sata kertaa enemmän kuin taaperon kanssa!
Tykkään enemmän kun on sen verran iso että voidaan yhdessä touhuta ja jutella lapsen kanssa. Ihan parasta aikaa on ollut esikoisen kanssa se kun voidaan oikeasti keskustella syvällisiäkin juttuja :) Jotenkin ne vaipat, yösyötöt ja lastenvaunut ei ole mun juttu, mutta nopeastihan aika menee ja lapset kasvaa hurjaa vauhtia.
vastasyntynyt on maailman viisain ihminen ja kun vauva kasvaa, ympäristö alkaa vaikuttaa ja tenava vaan tyhmenee vuosi vuodelta. Eli pikkuvauvojen seurassa saa nauttia puhtaasta ilosta ja läsnäolosta, en kyllästy siihen ikinä.
ensimmäisen elinvuoden jälkeen kun lapsi alkaa vihdoin puhua yms. niin se olisikin sitten ikävämpää.
se on paras aika lapsessa
ja sen takia koska vauva-aika menee niin nopeasti ohi niin siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Eli nauttia ja ihastella vauvaa.
Millä ihmene lailla?
vastasyntynyt on maailman viisain ihminen ja kun vauva kasvaa, ympäristö alkaa vaikuttaa ja tenava vaan tyhmenee vuosi vuodelta. Eli pikkuvauvojen seurassa saa nauttia puhtaasta ilosta ja läsnäolosta, en kyllästy siihen ikinä.
mutta vauva-ajan olisn voinut hypätä yli suosiolla. Vauvat ovat yleensä söpöjä, mutta myös todella rasittavia avuttomuudessaan.
ja sen takia koska vauva-aika menee niin nopeasti ohi niin siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Eli nauttia ja ihastella vauvaa.
ensimmäisen elinvuoden jälkeen kun lapsi alkaa vihdoin puhua yms. niin se olisikin sitten ikävämpää.
se on paras aika lapsessa
kaikista paskin ikä on 4v... huoh
14 vuotiaana vähän helpotttaa, un käyvät nukumassa kotona... onneksi 16 vuotiaana ovat jo asuneet muualla
-3?-
olisi todella surullista jos äitini ajattelisi että olin ihana vain silloin kun en osannut puhua ja ilmaista mielipiteitäni, minulla ei ollut mitään sen kummempia kiinnostuksen kohteita ja persoonallisuuteni oli ylipäänsä vielä hyvin kehittymätön.
ensimmäisen elinvuoden jälkeen kun lapsi alkaa vihdoin puhua yms. niin se olisikin sitten ikävämpää.
se on paras aika lapsessa
kaikista paskin ikä on 4v... huoh
14 vuotiaana vähän helpotttaa, un käyvät nukumassa kotona... onneksi 16 vuotiaana ovat jo asuneet muualla-3?-
Kyllähän vauvat ihan ihania ovat pieninä annoksina, mutta sitä omien lasten vauva-aikaa en kaipaa yhtään. Juuri noista syistä - en jaksa alkaa toistaa samoja asioita uudestaan.
johon vetoaa vauvan söpöys. Saan suurta tyydytystä vauvan varauksetomasta rakkaudesta, hymystä, naurusta, jokellukseta. Sen paapomisesta ja hoivaamisesta. Mitään varsinaista järkeähän tässä kaikessa ei ole. Vauva häikäilemättömästi riistää minua ja työpanostani ja minä olen sokeana niin vauvani lumoissa, että vain nautin siitä.
Ap, oletko muuten melko nuori? Minulle joku sanoi, kun aika pitkän tauon jälkeen sain kolmannen lapsen, että vanhempana sitä nauttii vauvasta ihan eri tavalla. En uskonut ennen kuin koin sen itse. Vauva-ajan hetkellisyyden tajuaa kai jotenkin paremmin.
(vaikka kuinka olisi koliikkivauva!), verrattuna kunnon uhmiksiin tai nariseviin teineihin.
t. kolmen lapsen äiti
t: kuuden äiti