Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Etä-äitiys ahdistaa, miten "suodattaa" ihmisten puheet/sanomiset?
03.08.2010 |
Minusta tuli eromme myötä etä-äiti, tämä oli lasten paras, koska näin heidän elämänsä muuttui vähiten ja lapseni ovat minulle tärkeintä tässä maailmassa niin mieluummin kärsin itse enemmän kuin lapseni.
En kuitenkaan aavistanut, miten paljon tämä etä-äitiys voisi ahdistaa, siis ikävä lapsia on suuri kun eivät ole luonani, tietysti tiedän, että isä varmasti ikävöi lapsia myös kun eivät ole hänellä. Olen saanut kuulla niin lähes tuntemattomilta kun ihan omalta tuttavapiiriltäkin miten olen hylännyt lapsemme kun minusta tuli etä-äiti enkä kynsin hampain halunnut lapsia itselleni vaan hylkäsin heidät isälleen. Tuo lähes tuntemattomien sanomiset on tavallaan helpompi suodattaa, koska eivät tiedä tilannettamme tarkkaan vaan tekevät omia olettamuksia, mutta eri asia sitten tuttavapiirin kommentit, jotka satuttavat, niitä on jo vaikeampi/mahdoton suodattaa ja siksi minua ahdistaa koko ajan.
Onko täällä kukaan muu etä-äiti (jos teitä täällä on) törmännyt samaan ja miten olette pystyneet ne suodattamaan tai olemaan välittämättä niistä?
Kommentit (22)
Ja joskus voi olla ihan paikallaan sanoa suoraan arvostelijoille, että sinusta tuntuu muutenkin pahalta olla erossa lapsista, ei siihen tarvita muiden ilkeitä vihjailuja!
Olen itse asunut isäni kanssa avioeron jälkeen, ja voin sanoa, että se ei tehnyt minusta mitenkään huonompaa ihmistä. En kokenut, että äiti olisi hylännyt meitä. Arvostin sitä, että meiltä lapsilta kysyttiin mielipidettä asumisesta ja arvostettiin sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän, että puheita tulee ihan tuutuin täydeltä, oletan, että loukkaannun niistä isosti.
Enkä aio ruveta kenellekään selittelemään syitä tähän ratkaisuun, se kun ei kuulu kenellekään.
Voimia ja nauti lapsistasi silloin, kun ovat luonasi!
Kuinka usein ovat luonasi?
Me emme ole vielä tehneet lopullista päätöstä.
Mutta siitä huolimatta olen saanut kuulla näitä "hylkäsit lapsesi"-kommentteja. Varsinkin lähipiiriltä, joten siinä mielessä ymmärrän sinua oikein hyvin. Ei siinä taida auttaa muu kuin sulkea vain korvansa. Kyllä siihen oppii ajan myötä, vaikka alkuun voi olla vaikeaa. Lähipiiri on jo jossain vaiheessa ihmettelynsä ihmetellyt, ei sitä sitten enää jakseta vatvoa. Itse olen tietoisesti vähentänyt yhteydenpitoa tällaisiin ihmisiin. Kyllähän ne varmaan ihmettelevät sitten keskenään, mutta kun en kuule sitä niin se ei häiritse.
Tuntemattomien kohdalla auttaa ainakin se, että ei mainitse koko asiasta ellei erikseen kysytä.
mutta kun aiemmin ovat nähneet minut päivittäin lasten kanssa esim. puistossa tai jossain ja nyt kuljen paljon ilman lapsia ja tätä ovat ihmetelleet niin en ole kehdannut valehdellakaan eikä ongelma ole nämä vieraampien kommentit vaan lähipiirin. Mutta kaipa se on vaan kovetettava itseään.
Tässä esimerkki, miten lapset ovat minulla, hieman vaihtelee riippuen minun ja lasten isän töistä. Eli ote viimeisimmästä 5viikosta.
1viikko: ma-to lapset isällään ja pe-su minulla plus 1-2arki-iltana minulla muutaman tunnin, joskus jäävät yöksi
2viikko: ma-ti isällään ke-la minulla ja su isällään ja to ja/tai pe iltana isällään muutaman tunnin
3viikko: sama kun viikko 1, mutta lapset ei minulla iltaisin
4viikko: ma-to minulla ja yhtenä iltana muutaman tunnin isällään ja pe-su isällään, minulla la iltana muutaman tunnin
5viikko: ma-ke isällään, ti illalla minulla muutaman tunnin, to-su minulla ei isällä iltaisin
Vaikuttaa varmaan joistakin sekavalta, mutta on toiminut hyvin. Meillä on molemmilla työt, joiden takia ei voi sopia, että lapset olisi just tietyt viikonloput minulla tai isällään vaan työt sanelee miten lapset ovat minulla ja isällään.
ap
Sanot näillä asian vatvojille, että lapset ovat epäsäännöllisesti noin puoliksi sinulla. Ei se kuulu kellekään missä ovat virallisesti kirjoilla. Oikeasti, joskus kannattaa ihan suoraan sanoa ihmisille - voi mennä paremmin perille. Tällaisissa ihmettelyissä on yleensä kyse siitä, ettei ole omaa kokemusta asiasta, vaan pelkkiä ennakkoluuloja ja harhakäsityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyväksi lapselle!
mutta kun aiemmin ovat nähneet minut päivittäin lasten kanssa esim. puistossa tai jossain ja nyt kuljen paljon ilman lapsia ja tätä ovat ihmetelleet niin en ole kehdannut valehdellakaan eikä ongelma ole nämä vieraampien kommentit vaan lähipiirin. Mutta kaipa se on vaan kovetettava itseään.
Tässä esimerkki, miten lapset ovat minulla, hieman vaihtelee riippuen minun ja lasten isän töistä. Eli ote viimeisimmästä 5viikosta.
1viikko: ma-to lapset isällään ja pe-su minulla plus 1-2arki-iltana minulla muutaman tunnin, joskus jäävät yöksi
2viikko: ma-ti isällään ke-la minulla ja su isällään ja to ja/tai pe iltana isällään muutaman tunnin
3viikko: sama kun viikko 1, mutta lapset ei minulla iltaisin
4viikko: ma-to minulla ja yhtenä iltana muutaman tunnin isällään ja pe-su isällään, minulla la iltana muutaman tunnin
5viikko: ma-ke isällään, ti illalla minulla muutaman tunnin, to-su minulla ei isällä iltaisinVaikuttaa varmaan joistakin sekavalta, mutta on toiminut hyvin. Meillä on molemmilla työt, joiden takia ei voi sopia, että lapset olisi just tietyt viikonloput minulla tai isällään vaan työt sanelee miten lapset ovat minulla ja isällään.
ap
Sanot vaan suoraan kauhistelijoille että lapset ovat puolet ajasta kanssasi. Minusta tulee lähivuosina etä-äiti, mielenterveysongelmien ja rikkoutuneen liiton myötä. Tiedän että saan paskaa niskaani tämän takia...mutta kun kukaan arvostelijoista ei näe arkea minun silmilläni! Kukaan ei tiedä, millaista on elää näiden sairauksien kanssa ja miten rasittavaa perhe-elämä on ollut minulle. Parempi näin...lastani en hylkää, tulen tapaamaan n. joka toinen päivä pari tuntia kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapset ovat noin säännöllisesti kuitenkin luonasi, miksi yleensä sanot olevasi etävanhempi?
Mikset sano ja ajattele että lapset ovat luonasi silloin kun et ole töissä, ilmeisesti kuitenkin näin käytännössä on.
Etä-äitinä pidän ihmistä joka asuu kaukana lapsistaan ja tapaa lapsia joka toinen viikonloppu.
Tuollainen järjestely vuorotyötä tekevillä aviopareilla on usein vaikka asuisivat saman katon alla, ihan tavallisia tervepäisiä lapsia siitä kuitenkin on kasvanut. Välillä tuntuu että näen kouluikäisiä lapsiani vähemmän kuin sinä vaikka samassa osoitteessa asummekin.
Lisään vielä että ajattelin tulla tähän ketjuun kirjoittamaan että en ymmärrä äitiä joka pystyy luopumaan lapsistaan ja etä-äidiksi. Mieheni äiti oli etä-äiti ja jätti lapsensa isoäidille syistä joita en ymmärrä.
Täällä myös yksi ns. etä-äiti.
Pää pystyyn nainen. En itsekään mainosta etä-äitiyttäni, mutta vastaan rehellisesti aina kysyttäessä. Kyllähän ihmiset hätkähtävät, mutta en anna se häiritä. Kukaan toinen ei ole mikään arvostelemaan elämääni ja ratkaisujamme.
Surua ja itkua se aluksi tuottaa, mutta niinkuin joku jo kirjoitti, kaikkeen tottuu.
Minulla on lisäksi ongelmia exän kanssa tapaamisten kanssa, hän kun ei sulata ollenkaan sitä, että elämä jatkuu ja minulla on myös uusi mies, jonka kanssa lapsia. Lastenvalvoja vain kohauttelee harteita ja sanoo, että kyllä se siitä, kun suuttumus laantuu, mutta exän tuntien, ei laannu. Joten tapaamiset ovat aina sellaisia armopaloja minulle ja lapselle sekä sisarpuolille. Meillä on olevinaan yhteishuoltajuus ja maksan elarit. Ja tämäkin niin ympäripyöreästi kerrottu, sillä en jaksa kaikkea tännekään ruotia, niinkuin en tosielämässäkään.
Mutta tsemppiä sinne. Olen muuten tavannut myös työssäni sos-ter-alalla muitakin etä-äitejä, myös itsekin sos-ter-alalla ja olemme olleet kaikki samaa mieltä, että etä-äitinä sitä kokee jotenkin huonommuutta ja tarvetta selitellä ratkaisuaan, toisin kuin etä-isät..
Mutta aurinkokin paistaa ja koetetaan elää päivä kerrallaan. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko miettineet miten tuollainen epäsäännöllinen rytmi vaikuttaa lapsiin? Ei mitään ennustettavuutta tai säännöllisyyttä.
Eikö kummallakaan vanhemmalla todellakaan ole mahdollista sellaiseen työhön, että lasten arki saadaan säännölliseksi?
Kannattaisko vaihtaa työtä? Ei tuollainen pomppiminen voi olla hyväksi lapselle!
mutta kun aiemmin ovat nähneet minut päivittäin lasten kanssa esim. puistossa tai jossain ja nyt kuljen paljon ilman lapsia ja tätä ovat ihmetelleet niin en ole kehdannut valehdellakaan eikä ongelma ole nämä vieraampien kommentit vaan lähipiirin. Mutta kaipa se on vaan kovetettava itseään.
Tässä esimerkki, miten lapset ovat minulla, hieman vaihtelee riippuen minun ja lasten isän töistä. Eli ote viimeisimmästä 5viikosta.
1viikko: ma-to lapset isällään ja pe-su minulla plus 1-2arki-iltana minulla muutaman tunnin, joskus jäävät yöksi
2viikko: ma-ti isällään ke-la minulla ja su isällään ja to ja/tai pe iltana isällään muutaman tunnin
3viikko: sama kun viikko 1, mutta lapset ei minulla iltaisin
4viikko: ma-to minulla ja yhtenä iltana muutaman tunnin isällään ja pe-su isällään, minulla la iltana muutaman tunnin
5viikko: ma-ke isällään, ti illalla minulla muutaman tunnin, to-su minulla ei isällä iltaisinVaikuttaa varmaan joistakin sekavalta, mutta on toiminut hyvin. Meillä on molemmilla työt, joiden takia ei voi sopia, että lapset olisi just tietyt viikonloput minulla tai isällään vaan työt sanelee miten lapset ovat minulla ja isällään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhemmilla, varmasti saavat traumoja! Ja pyh, sanon minä!
Oletteko miettineet miten tuollainen epäsäännöllinen rytmi vaikuttaa lapsiin? Ei mitään ennustettavuutta tai säännöllisyyttä.
Eikö kummallakaan vanhemmalla todellakaan ole mahdollista sellaiseen työhön, että lasten arki saadaan säännölliseksi?
Ovat tottuneet vanhempiensa töihin jo avioliittoaikoina. Eikä tosiaan niitä töitä noin vain vaihdeta.
Mitä ihmeen tuomitsijoita täältä aina löytyy? Että kaikkien pitäisi elää ja tehdä samanlaisia töitä kuin te? Miksi ette samantien sano suoraan, että avioero on tuomittava ratkaisu, koska siinä ei ole lapselle tarpeeksi säännönmukaisuutta?
Nyt jotain järkeä kehiin! Kaikki perheet eivät ole samanlaisia eikä niiden tarvitsekaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vaan siitä kiinni miten priorisoi asiat. Itse olen hankkinut työt lapsen ollessa pieni ja vielä nyt 9v niin että olen mahd. paljon kotona. En esim. voisi kuvitellakaan tekeväni vuorotöitä.
Lapsen etu on nyt tärkein. Ehdin miettimään uraa sitten kun lapsi on isompi.
Aikamoista edestakaisin heittelyä tuo kyllä ap:n lapsilla näyttäisi olevan. Miettikääpä omalle kohdallenne tuollainen järjestely.. Ei mitään pysyvyyttä.
Nämä viikko siellä, toinen täällä systeemitkin vaikuttaa tehdyn enemmän vanhempien ehdoilla kuin lasten. Kyllä se etävanhempi voi lasta nähdä useammin kuin joka toinen viikonloppu, viedä lisäksi vaikka harrastuksiin tmv., se on vaan järjestelykysymys.
Lapsella pitäisi olla se oma koti, pysyvä paikka. Eikä niin että kokoajan mennään laukku kourassa edestakaisin.
Pompotusta?
Olisin leikannut käteni irti ja antanut koiralle ruuaksi jos olisi vanhemmat päättänyt noin!!
Meillä vanhemmat päätti (huonosti) että asutaan äidin luona, jokatoinen viikonloppu ollaan isällä -juu: säännöllistä on ja täyttä PASKAA!
Kyllä se on ihan eri asia näkeekö vanhempiaan ja miten usein kuin että näkeekö vanhempaansa epäsäännöllisesti, liki päivittäin!!
Minusta ap teidän systeemi on hyvä. Kannattaa kertoa lapsille että saa ja pitää sanoa jos joskus harmittaa ja voidaan muuttaa tarvittaessa.
Erotessa moni saattaa unohtaa että lapsikin on ihminen, se tuntee toiseen vanhempaan yhtälailla rakkautta kuin sinuun. Erossa myös lapsi erotetaan toisesta.
Ennastettavaa on ap.n tapauksessa: lapsi menee isän luo usein viikottain!
Tärkeää on se että joku asia toimii yhdellä muttei toisella.
Minusta te olette lähes kadehdittaviae ttä olette löytänyt arkipäivistä vuorottelua ja lapset näkee kumpaakin vanhempaa myös viikolla!
Teille ei sopisi luultavasti malli että lapset on toisella arkipäivät ja vuorottelette viikonloput.
Omat vanhemmat jakoi myös juhlapyhät: kun joulu osui viikonlopulle joka piti olla äidin vuoro niin oltiin isällä koska edellinen juhla meni äidin luona..
Että kyllä tästä saa messevän riidan ja pakkomielteisen "mun vuoro" jos vanhemmat siihen menee.
Nro 12 on vaan katkera, näkee muka parempana ettei toista näe ollenkaan.
Kasva ihmisenä!
Mihin lapsi laukkua tarttee jos lapsella on koti molempien vanhempien luona?
Jos lapsi menee usein viikon aikana isältä äidille niin hammasharjat, vaihtovaatteet yms voi olla molemmissa paikoissa.
17
itsellä meni lapsena näin että vaikka olin 13 kun vanhemmat erosi, oli parempi minulle (kuulemma) jäädä äidin luo koska pienempi veljenikin sinne joutui jäämään. äiti ei siis ollut mikään alkoholisti-hirviö mutta olen aina ollut enempi "isin-tyttö".
äiti terrorisoi meidän tapaamisia isän kanssa koska oli erosta katkera enkä ennen kun täytin 16 saanut mennä ilman hirveää huutoa isän luokse kuin jokatoinen viikonloppu.
historia jossain määrin toistaa nyt itseään koska oma lapseni on nyt puolivuotias ja erosin lapseni isästä ollessani n. neljännellä kuulla raskaana.
olen kuunnellut päiden pyörittelyjä siitä miten laitan noin pientä lasta hoitoon omien menojeni takia, se ei minusta ole rinnastettavissa päivähoitoon jos lapsi on isällään.
alusta asti ollaan sovittu että olemme vanhempina tasavertaisia ja pidämme välit hyvinä jo lapsemmekin takia. poika on isällään ainakin yhden yön viikossa, ja joitakin iltoja tai isä tulee minun luokse laittamaan pojan nukkumaan. asiaa tarkastellaan uudelleen tarpeen mukaan, jos poika alkaa reagoida asiaan tai tulee muita ongelmia.
täälläkin kuulee sitä mm.neuvolasta ja lastenvalvojalta ja tietenkin ystäviltä/tuttavilta/kylän miehiltä että on noin pienelle liian suurta pompottelua ja olisi pitänyt miettiä tarkemmin..ja blaablaa!
jokaisessa perheessä toimii erilaiset säännöt ja tavat, tärkeintä mun mielestä on että asioista pystytään puhumaan ja ajatellaan ensin lapsia (kuunnellaan myös).
on aivan turha ruveta sanomaan että pitäisi suunnitella uraansa tai työtään yleensä vasta kun lapsi/lapset on vanhempia. töitä on tehtävä kuitenkin, ja varsinkin yksinhuoltajalle vuorotyö on rahallisesti kannattavampaa kuin lapsi-ystävällinen päivätyö.
itse aion mennä osa-aikaisena takaisin baariin kunhan poikanen täyttää vuoden, sillä optiolla tietenkin että minulla enää on työpaikka mihin palata..:)
sellaiseen, että lapsilla olisi säännöllinen rytmi. Meillä on molemmilla työt, jossa on lyhyitä työmatkoja, siksi lapset eivät aina ole 1-2arki-iltaa toisella, jos on työmatkalla, muuten kyllä yleensä jos ovat lapset ovat esim. pe-su minulla niin ovat yhden illan isällään, jos tämä ei työmatkalla ja päinvastoin, kuten kävi ilmi esimerkeistäni. Eikä meidän alalta löydy työtä, joka olisi säännöllisesti 8-16 ja lapset ovat tähän tottuneet jo liittomme aikana.
Lapsille ollaan kerrottu, että jos alkaa rassaamaan tämä tapaamisjärjestely niin sitä voidaan aina muuttaa, mahdollisuuksien mukaan tietysti.
Niin eikä meillä lasten tarvitse kantaa tavaroita paikasta toiseen, siis vaatteita ym. koska ne on minulla ja isällä. Koulukirjoja joutuu kuljettamaan, mutta se onkin sitten ainoa.
ap
Pompotusta?
Olisin leikannut käteni irti ja antanut koiralle ruuaksi jos olisi vanhemmat päättänyt noin!!
Meillä vanhemmat päätti (huonosti) että asutaan äidin luona, jokatoinen viikonloppu ollaan isällä -juu: säännöllistä on ja täyttä PASKAA!
Kyllä se on ihan eri asia näkeekö vanhempiaan ja miten usein kuin että näkeekö vanhempaansa epäsäännöllisesti, liki päivittäin!!
Minusta ap teidän systeemi on hyvä. Kannattaa kertoa lapsille että saa ja pitää sanoa jos joskus harmittaa ja voidaan muuttaa tarvittaessa.
Erotessa moni saattaa unohtaa että lapsikin on ihminen, se tuntee toiseen vanhempaan yhtälailla rakkautta kuin sinuun. Erossa myös lapsi erotetaan toisesta.
Ennastettavaa on ap.n tapauksessa: lapsi menee isän luo usein viikottain!Tärkeää on se että joku asia toimii yhdellä muttei toisella.
Minusta te olette lähes kadehdittaviae ttä olette löytänyt arkipäivistä vuorottelua ja lapset näkee kumpaakin vanhempaa myös viikolla!
Teille ei sopisi luultavasti malli että lapset on toisella arkipäivät ja vuorottelette viikonloput.
Omat vanhemmat jakoi myös juhlapyhät: kun joulu osui viikonlopulle joka piti olla äidin vuoro niin oltiin isällä koska edellinen juhla meni äidin luona..
Että kyllä tästä saa messevän riidan ja pakkomielteisen "mun vuoro" jos vanhemmat siihen menee.Nro 12 on vaan katkera, näkee muka parempana ettei toista näe ollenkaan.
Kasva ihmisenä!
kun uudet puolisot astuu kuvioon uusien/yhteisten lasten kanssa...ja kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukanaa...
Alue: Aihe vapaa
aluksi ikävä on kovempi, tietysti kun on tottunut olemaan lasten kanssa 24h.
Kaikeen tottuu.
Nyt voit olla jopa parempi äiti kuin enen. Teet kotityös silloin kun lapset poissa ja sit kun lapset sinulla voit keskittyä heihin täysillä.
Kun asuu koko ajan lasten kanssa niin siinä lapset jää helposti kotitöiden jalkoihin, ikävä kyllä.
Minusta olet paras äiti lapsillesi koska olet pystynyt ajattelemaan lasten etua etkä omaasi/ ympäristön painetta.
Nauti uudesta elänmäntilanteestasi ja anna puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja sitäpaitsi ei kaikille tarvi kertoa että olet etä-äiti.