Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi joidenkin mielestä äidille lapset eivät voi olla tärkeitä, jos käy omissa menoissa?
02.08.2010 |
Olen omassa lähipiirissäni (oli aikamoinen yllätys) törmännyt tähän, että jotkut ajattelevat niin, että jos äiti ei ole vauvan/lapsen kanssa 24/7 niin hän ei välitä vauvastaan/lapsestaan. Tätä ajatusmaailmaa ovat tutut sanoneet ihan ääneen ja paheksuneet x:n käytöstä ja että tämän olisi pitänyt jättää lapsi tekemättä. Kieltämättä jäänyt näihin ihmisiin yhteydenpito vähemmälle, koska ajattelevat minusta varmasti samalla tavalla kun olen palannut harrastukseni pariin lastemme ollessa 2-4kk ja töihinkin vauvan ollessa 6-12kk, tosin isä on hoitanut aina vauvaa 1,5-2v ikään saakka ja minun ollessa harrastuksessa lapsi/lapset ovat joko isänsä kanssa tai sitten minun tai miehen vanhemmilla.
Minulla ihan rehellisesti sanottuna olisi hajonnut pää, jos olisi pitänyt olla vauvan kanssa 24/7. Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta silti kaipaan muutakin elämää enkä kyllä tämän takia osaa ajatella, että olisin huono äiti tai että olisi pitänyt jättää lapset tekemättä.
Kommentit (25)
Eli kun elämässä on muutakin kuin yksi rakkauden kohde jonka pitäisi tehdä minut onnelliseksi tai minun pitäisi tehdä se vastapuoli onnelliseksi, hulluksihan siinä tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoinen on se, jota rakastetaan eniten, hänhän saa jakamattoman huomion. Seuraavat lapset ovatkin sitten vähempiarvoisia koska elämässä on muutakin tärkeää, kuten se esikoinen?
Kukin tyylillään, mutta minua on turha tulla tuomitsemaan siitä, että haluan ilman muuta viettää aikaa myös ilman lapsia. Jos joku siihen kykenee, ihan kiva. Minä en, enkä haluakaan. Lapset ovat elämässäni se ehdoton ykkönen, muttei missään nimessä ainoa asia!
Olen kotiäiti ja pää hajoaisi jo 24 tunnissa, jos ei minulla olisi ihan omia, aikuisten juttuja viikoittain. Käyn myös ystävien ja miehen kanssa baareissa, en rymypaikoissa, vaan "juttelubaareissa". On ihanaa keskustella aikuisten kesken jossain muualla kuin kotona.
kuvitteluun. Vain ja ainostaan tälläisellä virtuaalipalstalla, jossa kaikki asiat kärjistetään ja väännetään nurinperin.
omassa harrastuksessaan (kahdesti viikossa, kestää yhteensä 4tuntia) ja sitten nähdä ystäviään muutaman tunnin viikossa ilman kumppania??? Kyllä minä ainakin myös seurustelun alussa elin omaa elämääni siis käymällä harrastuksissa ym. ja silti näimme paljon ja yhdessä olemme yhä, yhteistä taivalta takana 18v ja edelleen ollaan onnellisia sekä rakastuneita ja lapsiakin on viisi.
Olen myös palannut lasten syntymän jälkeen harrastukseni pariin vauvan ollessa muutaman kk ikäinen ja alusta asti minulla on ollut ns. omaa aikaa, muuten kyllä oisin tullut hulluksi.
Ihme ajatusmaailma sinulla, ei voi muuta sanoa.
sillä voi oikeuttaa mitä tahansa.
Jos seurustelun alkuvaiheessa tekee kumppanille selväksi, että sinä olet kyllä kiva, mutta minulla on hurjasti muutakin, sinua tärkeämpää ja aion pitää siitä kiinni, niin miten pitkään kuvittelet suhteen jatkuvan? Sama se on lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omassa harrastuksessaan (kahdesti viikossa, kestää yhteensä 4tuntia) ja sitten nähdä ystäviään muutaman tunnin viikossa ilman kumppania??? Kyllä minä ainakin myös seurustelun alussa elin omaa elämääni siis käymällä harrastuksissa ym. ja silti näimme paljon ja yhdessä olemme yhä, yhteistä taivalta takana 18v ja edelleen ollaan onnellisia sekä rakastuneita ja lapsiakin on viisi. Olen myös palannut lasten syntymän jälkeen harrastukseni pariin vauvan ollessa muutaman kk ikäinen ja alusta asti minulla on ollut ns. omaa aikaa, muuten kyllä oisin tullut hulluksi. Ihme ajatusmaailma sinulla, ei voi muuta sanoa.
sillä voi oikeuttaa mitä tahansa. Jos seurustelun alkuvaiheessa tekee kumppanille selväksi, että sinä olet kyllä kiva, mutta minulla on hurjasti muutakin, sinua tärkeämpää ja aion pitää siitä kiinni, niin miten pitkään kuvittelet suhteen jatkuvan? Sama se on lapsen kanssa.
jos ainoa sinulle sopiva aika tavata kumppania on torstaina 17.00 - 19.00? Monessa lapsiperheessä lapselle ei tuon enempää yhteistä aikaa anneta.
vauvansa jo isovanhempien hoitoon, että "saisi nukkua" :-O (Ihankuin olisi tullut yllätyksenä se, että vauvat heräilevät...?!)
Sama mamma on juossut synnäriltä saakka "omissa menoissaan"(kosmetologi, kampaaja, hieroja, jumppa, kaverikahvit, työpaikan ja kavereitten bileet, elokuvat, konsertit....) niin paljon, että vauvan isä, sukulaiset ja isovanhemmat ovat olleet jatkuvasti rekrytoituina hoitajiksi. Isovanhemmat ovat jo alkaneetkin sanomaan, etteivät enää jaksa. Lisäksi äiti jaksaa aina tavatessa narista, kuinka lopussa on vauvan vuoksi ja kuinka rasittavia vauvat oikein ovat. (Eihän se edes hoida sitä!)
Vauvaa on kiireellä alettu ruokkia kiinteillä, että se kasvaisi äkimmin isoksi eikä olisi enää niin rasittava ja pärjäisi jo itsekseenkin avain kaulassa pihalla. Kaikkia muitakin kasvutoimia koitetaan nopeuttaa samasta syystä.
Sääliksi käy tällaista lasta. Varmasti vaikuttaa varhaiseen vuorovaikutukseen. Ja sääliksi käy isää, joka joutuu yksin pärjäämään perheen, työn, kodin ja äidin kanssa. Aika itsekeskeinen, epäempaattinen ja pinnallinen ihminen on tämä äiti. Vaatii jatkuvasti parasta palvelua.
Ja nyt hän on alkanut puhumaan uudesta vauvasta, koska "äiti tahtoo pojan lisäksi oman prinsessan, jota voi pukea". Toivottavasti ei saa uutta lasta, kun ei jaksa vanhaakaan hoitaa, sanoi anoppikin tässä taannoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä käyn harrastuksessani kahdesti viikossa, olen poissa lasten luota noin 4tuntia. Harrastuksen lisäksi näen ystäviäni 2viikon välein (käydään syömässä ym. aikuisten kesken) siinä menee 2-5tuntia ja päivittäin käyn tunnin lenkillä, mutta sillon vielä kaikki lapset nukkuvat. Niin ja välillä käyn yksin kaupassa, kestää alle tunnin.
Tämä on siis kaukana tuosta alla kirjoittaneen tapauksesta enkä koe tämän takia olevani huono äiti tai että olisi pitänyt lapset jättää tekemättä..
ap
vauvansa jo isovanhempien hoitoon, että "saisi nukkua" :-O (Ihankuin olisi tullut yllätyksenä se, että vauvat heräilevät...?!)
Sama mamma on juossut synnäriltä saakka "omissa menoissaan"(kosmetologi, kampaaja, hieroja, jumppa, kaverikahvit, työpaikan ja kavereitten bileet, elokuvat, konsertit....) niin paljon, että vauvan isä, sukulaiset ja isovanhemmat ovat olleet jatkuvasti rekrytoituina hoitajiksi. Isovanhemmat ovat jo alkaneetkin sanomaan, etteivät enää jaksa. Lisäksi äiti jaksaa aina tavatessa narista, kuinka lopussa on vauvan vuoksi ja kuinka rasittavia vauvat oikein ovat. (Eihän se edes hoida sitä!)
Vauvaa on kiireellä alettu ruokkia kiinteillä, että se kasvaisi äkimmin isoksi eikä olisi enää niin rasittava ja pärjäisi jo itsekseenkin avain kaulassa pihalla. Kaikkia muitakin kasvutoimia koitetaan nopeuttaa samasta syystä.
Sääliksi käy tällaista lasta. Varmasti vaikuttaa varhaiseen vuorovaikutukseen. Ja sääliksi käy isää, joka joutuu yksin pärjäämään perheen, työn, kodin ja äidin kanssa. Aika itsekeskeinen, epäempaattinen ja pinnallinen ihminen on tämä äiti. Vaatii jatkuvasti parasta palvelua.
Ja nyt hän on alkanut puhumaan uudesta vauvasta, koska "äiti tahtoo pojan lisäksi oman prinsessan, jota voi pukea". Toivottavasti ei saa uutta lasta, kun ei jaksa vanhaakaan hoitaa, sanoi anoppikin tässä taannoin.
sillä voi oikeuttaa mitä tahansa. Jos seurustelun alkuvaiheessa tekee kumppanille selväksi, että sinä olet kyllä kiva, mutta minulla on hurjasti muutakin, sinua tärkeämpää ja aion pitää siitä kiinni, niin miten pitkään kuvittelet suhteen jatkuvan? Sama se on lapsen kanssa.
jossain vaiheessa sinä itse et ole lapsiesi maailman keskipiste vaan siihen tulee mukaan paljon muutakin lapselle tärkeää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsen etu on toinen kuin äidin ja äiti silloin valitsee oman etunsa, niin kyllähän se jostain piilevästä ristiriidasta kertoo.
Ja en tarkoita, että äidin pitäisi olla 24/7 lapsen kanssa, mutta kun niitä ON niitäkin, joiden mielestä joka ilta pitää olla jotain "kivempaa" tekemistä kuin lasten kanssa olo.
Mietipä, mistä se johtuu, että "pää hajoaa", kun on lasten kanssa? Mikset koe oman lapsen kasvatusta haastavaksi ja mielenkiintoiseksi? Siitä sentään on ihan professoreitakin olemassa, siis lastenpsykiatriasta ja pedagogiikasta...
kuten kakkonen sen sanoi: rakastaminen on helppo sana sanoa, mutta vaikea osoittaa arjessa, käytännön valinnoissa ja teoissa.
että kun äiti voi hyvin niin muukin perhe voi -kliseetä mennessään.
Ja jättävät perheen kakkoseksi omien menojensa rinnalla.
Niinpä, se priorisointi kertoo aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä huolimatta pää todellakin hajoaa, jos olen kolmen pikkulapsen kanssa ihan koko ajan. En ole itseasiassa koskaan tavannut ihmistä, jolla EI pää hajoaisi vastaavassa tilanteessa.
Mikä tahansa asia käy hermoille, jos sitä samaa pitää tehdä 24/7, ihan sama, miten mielenkiintoista tai tärkeää kyseinen homma on.
Siksi käyn säännöllisesti omissa menoissani. Käyn säännöllisesti jopa baareissa ja ulkona syömässä ja odotan kyseisiä iltoja aivan innoissani. Salillakin tulee käytyä pari kertaa viikossa. Joskus käyn kosmetologilla ja hieronnassa, kaveri sattuu nimittäin olemaan hieroja.
On käsittämätöntä, että aiheesta edes käydään minkäänlaista keskustelua. Mielestäni tulisi olla itsestään selvä asia, että jokainen kaipaa myös omia juttuja, muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta.
Kunnioittakaa omia tarpeitanne, jotta pystyisitte vastaamaan lastenne tarpeisiin.
Jos lapsen etu on toinen kuin äidin ja äiti silloin valitsee oman etunsa, niin kyllähän se jostain piilevästä ristiriidasta kertoo. Ja en tarkoita, että äidin pitäisi olla 24/7 lapsen kanssa, mutta kun niitä ON niitäkin, joiden mielestä joka ilta pitää olla jotain "kivempaa" tekemistä kuin lasten kanssa olo. Mietipä, mistä se johtuu, että "pää hajoaa", kun on lasten kanssa? Mikset koe oman lapsen kasvatusta haastavaksi ja mielenkiintoiseksi? Siitä sentään on ihan professoreitakin olemassa, siis lastenpsykiatriasta ja pedagogiikasta... kuten kakkonen sen sanoi: rakastaminen on helppo sana sanoa, mutta vaikea osoittaa arjessa, käytännön valinnoissa ja teoissa.
Isillä tuppaa olemaan myös omia menoja, että olis melko kohtuutonta, jos äidillä ei saisi olla aikaa pitää huolta itsestään. Sitähän se kuntoilu esimerkiksi on. On kuin rahaa pistäis pankkiin ihan lasten kanssa touhuamisen/jaksamisen kannalta. Samoin, jos nauttii kosmetologillakäynneistä tai baarissa pyörähtämisestä tai vain kavereiden kanssa juttelemisesta. Siitä saa henkistä pääomaa, jota koituu perheen hyödyksi.
Sitä en ymmärrä, että pitää päästä esim ryyppämään joka viikko, jos on pieni lapsi/pieniä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todellakaan ole joka ilta omia menoja. Olen suurimman osan ajasta lastemme kanssa, miksi se on niin paha asia, että haluan muutaman tunnin viikosta vain itselleni, sitä omaa aikaa.
ap
Jos lapsen etu on toinen kuin äidin ja äiti silloin valitsee oman etunsa, niin kyllähän se jostain piilevästä ristiriidasta kertoo.
Ja en tarkoita, että äidin pitäisi olla 24/7 lapsen kanssa, mutta kun niitä ON niitäkin, joiden mielestä joka ilta pitää olla jotain "kivempaa" tekemistä kuin lasten kanssa olo.
Mietipä, mistä se johtuu, että "pää hajoaa", kun on lasten kanssa? Mikset koe oman lapsen kasvatusta haastavaksi ja mielenkiintoiseksi? Siitä sentään on ihan professoreitakin olemassa, siis lastenpsykiatriasta ja pedagogiikasta...
kuten kakkonen sen sanoi: rakastaminen on helppo sana sanoa, mutta vaikea osoittaa arjessa, käytännön valinnoissa ja teoissa.
hoitaa välillä lasta yksin, viettävät lapsen kanssa omaa laatuaikaa ja äiti vo tällä välin mennä menoihinsa. Mitähän traumoja meidänkin lapsi saa kun joutuu isin kanssa leikkipuistoon yms. ilman äitiä.
kuvittelin että on kurjaa ja surullista kun osa ystävistä katoaa lapsen saannin jälkeen. täältä av:lta olen kuitenkin oppinut, että se on päin vastoin ihan loistava juttu, hyvä kun tajuavat häipyä. Jos joku taliaivo kaveri jää roikkumaan ja yrittää pitää yhteyttä, niin äidin on silloin potkittava tyyppi pois elämästään vaikka väkisin. Hyvällä äidillä kun ei kuulu olla ystäviä tai muutakaan omaa elämää.
uskoa, että ihan normaaleja vanhempia arvostellaan noin kovin sanoin. Ei mun kaveripiirissä ainakaan. Mut minäkin arvostelen kyllä niitä, joille se lapsi tuntuu olevan joku kotityö josta pitää saada mahdollisimman paljon lomaa, että äiti saa toteuttaa omaa kunnianhimoaan sen lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Mä tiedän muutaman äidin jotka oikein ylpeilee sillä että ovat niin aktiivisia järjestöelämässä ja muissa harrastuksissa, ja ottavat lapsensa mukaan kaikkialle. He eivät varmaan voi ymmärtää meitä äitejä, joiden mielestä se menee jo vähän liiallisuuksiin, eikä lasten paikka ylipäänsä ole aikuisten harrastuksissa. Mä olen mm. todistanut, kuinka leikki-ikäinen on kipattu jääkiekkokaukalon reunalla pahvilaatikkoon riepujen keskelle nukkumaan kun äidillä ja isällä on siinä tärkeät hetket menossa. Nukkuihan se siinä kun ei paremmasta tiennyt, mut oman lapseni ei tarvitse tuollaiseen sopeutua, ikinä. Sit nämä koiraihmiset on ihan oma rotunsa, kun koira menee kaiken edelle (ja koira siis mullakin). Kauheaa et koiran kanssa hössötetään jostain näyttelyistä samaan aikaan kun lapsille ei järjestetä puoliakaan siitä puunaamisesta ja virikkeistä mitä koiralle.
Näitten äitien touhuja katsellessa mullekin on tullut mieleen, että mitä varten lapset on sitten tehty, jos niitten kanssa ei haluta olla?
hoitaa välillä lasta yksin, viettävät lapsen kanssa omaa laatuaikaa ja äiti vo tällä välin mennä menoihinsa. Mitähän traumoja meidänkin lapsi saa kun joutuu isin kanssa leikkipuistoon yms. ilman äitiä.
kun olen ollut viikonlopun mökillä! Hui!
taas ihmetyttää tämä ajattelu, että lasten kanssa ollaan täysin lasten ehdoilla ja sen vastapainoksi on pakko saada lapset välillä hoitoon, jotta voi tehdä omia juttuja. Toki lasten ikä vaikuttaa, luonne, mitä juttuja itse haluaa tehdä jne., mutta joskus tuntuu, että lasten ajatellaan menevän heti rikki, jos äiti keskittyy hetkeksikin johonkin omaan juttuun (joka ei ole kotityö). Eikös Anna Wahlgren suositellut myös, että äiti ottaa joka päivä hetken omaa aikaa, jolloin keskittyy johonkin omaan harrastukseen ja lapsi puuhaa omiaan sen aikaa. Musta on ihan terveellistä, että lapset tajuaa, ettei KAIKKI pyöri heidän ympärillään, vaikka rakkaita ovatkin.
Alue: Aihe vapaa
sillä voi oikeuttaa mitä tahansa.
Jos seurustelun alkuvaiheessa tekee kumppanille selväksi, että sinä olet kyllä kiva, mutta minulla on hurjasti muutakin, sinua tärkeämpää ja aion pitää siitä kiinni, niin miten pitkään kuvittelet suhteen jatkuvan? Sama se on lapsen kanssa.