Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi joidenkin mielestä äidille lapset eivät voi olla tärkeitä, jos käy omissa menoissa?
02.08.2010 |
Olen omassa lähipiirissäni (oli aikamoinen yllätys) törmännyt tähän, että jotkut ajattelevat niin, että jos äiti ei ole vauvan/lapsen kanssa 24/7 niin hän ei välitä vauvastaan/lapsestaan. Tätä ajatusmaailmaa ovat tutut sanoneet ihan ääneen ja paheksuneet x:n käytöstä ja että tämän olisi pitänyt jättää lapsi tekemättä. Kieltämättä jäänyt näihin ihmisiin yhteydenpito vähemmälle, koska ajattelevat minusta varmasti samalla tavalla kun olen palannut harrastukseni pariin lastemme ollessa 2-4kk ja töihinkin vauvan ollessa 6-12kk, tosin isä on hoitanut aina vauvaa 1,5-2v ikään saakka ja minun ollessa harrastuksessa lapsi/lapset ovat joko isänsä kanssa tai sitten minun tai miehen vanhemmilla.
Minulla ihan rehellisesti sanottuna olisi hajonnut pää, jos olisi pitänyt olla vauvan kanssa 24/7. Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta silti kaipaan muutakin elämää enkä kyllä tämän takia osaa ajatella, että olisin huono äiti tai että olisi pitänyt jättää lapset tekemättä.
Kommentit (25)
sillä voi oikeuttaa mitä tahansa. Jos seurustelun alkuvaiheessa tekee kumppanille selväksi, että sinä olet kyllä kiva, mutta minulla on hurjasti muutakin, sinua tärkeämpää ja aion pitää siitä kiinni, niin miten pitkään kuvittelet suhteen jatkuvan? Sama se on lapsen kanssa.
jos mies olisi mut tavattuaan jättänyt kaikki ystävänsä ja harrastuksensa, että voisi olla mun kanssani 24/7! SILLÄ suhteella ei olisi ollut tulevaisuutta! Ja minä muuten kieltäydyn olemasta lasteni aurinko. Olen ihan tavallinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harrastaa edes talon ympäri sauvakävelyä, kun ei ole lastenvahtia
t. nimimerkki krooninen lastenhoito-ongelma, mutta harrastushinku kova
todellakaan ole joka ilta omia menoja. Olen suurimman osan ajasta lastemme kanssa, miksi se on niin paha asia, että haluan muutaman tunnin viikosta vain itselleni, sitä omaa aikaa. ap
Jos lapsen etu on toinen kuin äidin ja äiti silloin valitsee oman etunsa, niin kyllähän se jostain piilevästä ristiriidasta kertoo. Ja en tarkoita, että äidin pitäisi olla 24/7 lapsen kanssa, mutta kun niitä ON niitäkin, joiden mielestä joka ilta pitää olla jotain "kivempaa" tekemistä kuin lasten kanssa olo. Mietipä, mistä se johtuu, että "pää hajoaa", kun on lasten kanssa? Mikset koe oman lapsen kasvatusta haastavaksi ja mielenkiintoiseksi? Siitä sentään on ihan professoreitakin olemassa, siis lastenpsykiatriasta ja pedagogiikasta... kuten kakkonen sen sanoi: rakastaminen on helppo sana sanoa, mutta vaikea osoittaa arjessa, käytännön valinnoissa ja teoissa.
vaan yleisesti.
Jos osaISIT lukea, olisit lukenut, että kommentissani en väittänyt missään, että lasten kanssa pitäisi olla 24/7.
Ja jättävät perheen kakkoseksi omien menojensa rinnalla.
Tuo on täysi nollasisältöinen kuvaus. Mitä ihmettä sillä tarkoitat?
Jolllekin tuo tarkoittaa tosiaan sitä, että äitiä ei paljon kotona näy, vaan isä tai hoitaja hoitaa lasten arjen täysin. Jollekin supermammalle tuo taas on sitä, että äiti käy konseritta ja illallisella kerran kuussa ja jumpassa pari kertaa viikossa. Ja (gasp) risteilyllä kerran.
Kyllä, sillä hetkellä, kun menen jonnekin omiin juttuihin, perhe on kakkonen. En jätä lapsiani sellaiselle hoitajalle, johon en luota, siksi en huolehdi. Kun palaan, perhe on taas ykkönen - jos sitä länäololla mitataan, toki välillä teen esim. ruokaa tai luen lehteä, jolloin lapset eivät ole sillähetkellä ykkösiä, jos ei tule joku hätätilanne tai vastaava.
Alue: Aihe vapaa
Tosin jossain kai se rajakin menee. Ystäväni on käynyt joka viikonloppu baarissa siitä asti, kun hänen vauva oli 3vko:n ikäinen. Ymmärtäisin joten kuten, jos kyseinen äiti olisi kotiäiti. Mutta tekee pitkää työpäivää ja viikonloput bilettää.