Adottoisitko lapsen ulkomailta jos sinulla olisi siihen mahdollisuus? Eli

että näin moni ei adoptoisi. :O

Minä adoptoisin lapsen, vaikka se olisi vihreä.

Mun lapsuudenperheessä on ollut kaksi kv-adoptiolasta ja oli tosi rankkaa! Lapsilla niin paljon erityisongelmia (muillakin kuin meidän perheen lapsilla, oltiin aktiivisesti mukana adoptioyhdistyksen toiminnassa), että musta ei olisi niitä käsittelemään ja ratkomaan! Pitäisi olla tosi vahva ja terve vanhempi, enkä pidä itseäni sellaisena.

No, nyt todellisuudessa ei ole edes mahdollisuutta miettiä ko. vaihtoehtoa. Nautimme siis vain olemassaolevista biologisista lapsistamme (2kpl)

Sinänsä mulla ei ole mitään adoptiota vastaan, mutta sen verran on tietämystä lapsen psyykkisestä kehityksestä, että pelottaisi. Melkoista arpapeliä sen suhteen, millaiset elämän edellytykset lapsi on saanut ihan vauvana. Kyllähän paljon voi korjatakin, mutta osaisinko?

en todellakaan adoptoisi.

jos tilanne olisi sellainen, että haluaisin/haluaisimme lapsen, mutta se ei olisi biologisesti mahdollista. Ja vaikka adoptoisin vihreän, mistä maasta vain ja kumpaa sukupuolta tahansa. Ja vaikka lapsella olisi hiv tai hepatiitti, kuppa tai 6 muuta :)



Biolapsia on omasta takaa jo riittävä määrä, joten ei ole koskaan oikein joutunut edes pohdiskelemaan adoptiokysymyksiä.

Uusperheessämme on yht. 4 lasta, ja yksi adoptiolapsonen mahtuisi tähän muutenkin sekalaiseen porukkaan hyvin. Nuorimmainen on 2 vuotta isosisaruksiaan nuorempi, joten olisi ihana saada vielä hänelle leikkikaveri vakkapa Kiinasta. Synnyttämään en enää halua ruveta, oli sen verran rankka tuo viimeinen raskaus. Mutta luultavasti mekin ollaan jo liian vanhoja adoptoimaan, kun ollaan melkein 40-vuotiaita, ja molemmat ollaan kerran erottu. En ole ottanut selvää asioista, koska jonot tuntuvat olevan pitkät - tuttavapariskuntakin on odottanut lasta jo vuosia, vaikka he täyttävät varmasti kaikkien maiden vaatimukset.

Uusperheessämme on yht. 4 lasta, ja yksi adoptiolapsonen mahtuisi tähän muutenkin sekalaiseen porukkaan hyvin. Nuorimmainen on 2 vuotta isosisaruksiaan nuorempi, joten olisi ihana saada vielä hänelle leikkikaveri vakkapa Kiinasta. Synnyttämään en enää halua ruveta, oli sen verran rankka tuo viimeinen raskaus. Mutta luultavasti mekin ollaan jo liian vanhoja adoptoimaan, kun ollaan melkein 40-vuotiaita, ja molemmat ollaan kerran erottu. En ole ottanut selvää asioista, koska jonot tuntuvat olevan pitkät - tuttavapariskuntakin on odottanut lasta jo vuosia, vaikka he täyttävät varmasti kaikkien maiden vaatimukset.

Kävi näppisvirhe. t. 30

Se oli vaihtoehto, kun lasta ei hoidoista huolimatta alkanut kuulua. Kolumbiaa ajattelin silloin.

Minulla on jo 5 lasta. Yhtään ei kiinnosta enmpää meille. En näe mitään tarvetta adoptoinnille. Enkä edes haluaisi perheeseeni vieraita lapsia.

Kyseessähän olisi kansainvälinen ihmiskauppa. Mitä sitä kaunistelemaan.

Olemme mieheni kanssa harkinneet, mutta voi olla että meitä ei monikulttuurisena pariskuntana edes hyväksyttäisi adoptiovanhemmiksi. En ole varma, mutta uskon että suomalaiset järjestöt eivät lämpeäisi.



Olemme vielä liian nuoria adoptiovanhemmiksi, vaikka talouden pitäisi olla tulevaisuudessa hyvässä kunnossa :) Aiomme myös hankkia omia lapsia mikä luultavasti vähentää adoption mahdollisuutta. Käsitykseni mukaan jonoissa ovat etusijalla lapsettomat.