Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiltit, kommentoikaa!
01.08.2010 |
Aloitin uuden työn toukokuussa ja jännitin sitä alusta alkaen ihan sairaasti. Nyt aikaa on kulunut jo kaksi kuukautta ja yhä joka aamu vatsaa vääntää ja illat menevät toipuessa henkisesti väsyttävästä päivästä. Viikonloppunakaan en pääse eroon tästä stressistä, mietin vaan maanataita ja tulevaa tulevaa pitkää ahdistavaa viikkoa. Työ itsessään ei ole kovin vaativaa, mutta tuulella käyvä esimies tekee työstä vastenmielistä; pelkään koko ajan että mokaan pahasti ja välillä en kerrassaan ymmärrä, mitä hän haluaa minun tekevän. En luota itseeni, kelaan aina jonkun tehtävän tehtyäni, että teinkö sen varmasti oikein ja muistinkohan mainita kaikki tärkeät asiat. Suurimman osan ajasta tunnen itseni täydelliseksi nollaksi.
Aamuisin heräilen jo tuntia paria ennen kellon soittoa katsomaan vähän väliä kelloa ja pyöriskelemään sängyssä. Sunnuntaiaamuista en osaa ollenkaan nauttia, sama hermostunut heräily jatkuu ja mielessä kummittelee jo maanatai.
Haluaisin jo rentoutua ja päästä tästä jännityksestä, mutta jostain syystä en vaan voi. Elämästä on kadonnut ilo, mikään ei huvita, kotityötkään ei maistu ja yksin ollessa vaan itkettää. Ystäviä ei juuri ole, eikä oikein ketään kenelle tästä puhua. Mielessä pyörii jo lopettaminenkin,mutta uutta paikkaa ei ole, enkä työttömäksikään haluaisi jäädä. Eniten kuitenkin mietin sitä pettymystä, minkä miehelleni ja vanhemmilleni tuottaisin, jos ottaisin loparit. Kaikilta nimittäin olen saanut kuulla vain sitä, miten kiitollinen pitäisi olla tästä "lottovoitosta".
Nyt kun kirjoitan kaiken tämän, huomaan itsekin, miten epänormaali tilanne on. Tuntuu, että olen aina vain tehnyt niin, kuten kaikki muut ovat toivoneet ja odottaneet minun tekevän ja nyt alkaa mittani tulla täyteen. Tuntuu, kuin olisin kadottamassa otteen omasta itsetäni, enkä pysyt hallitsemaan enää omaa elämääni.
Tuntuu, että olen umpikujassa, enkä löydä pääsyä pois. Kertokaa, mitä minun pitäsi tehdä.
Kommentit (9)
Voisit käydä työpsykologin juttusilla pari kertaa.
Tai mene yksityiselle terapiaan tai hae kirjastosta kirjoja jännittämiseen. ( Tuskin elämässäsi eka kerta kun epävarmuus ja jännittäminen lyö yli?)
Ne synkät ajatukset ja pelot ovat pääsi sisällä, ainoa henkilö joka saa olosi paremmaksi olet sinä itse. Rankkaa, mutta niin se vaan on, itse valitset suhtautumistapasi elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuoden jälkeen alkoi hiukan helpottaa mutta edelleen aina sunnuntaina jo aloitin seuraavan työviikon murehtimisen, ja maanantaina jo odotin perjantaita. Oli kyllä ihan kamalaa aikaa.
Osaksi juuri siksi, että mulla oli varsin kamala, itseäni paljon vanhempi, hyvin tiukka ja määrätietoinen ja EREHTYMÄTÖN työkaveri, joka nosti aina ihan helvetillisen haloon jokaisesta pikkuvirheestä, jonka tein. Kävi valittamassa musta kaikille muillekin, pomolle ja työntekijoille (joille asia ei edes kuulunut tai heitä liikuttanut tms.)
Ja virheeni eivät siis olleet edes mitään isoja, vaan sellaisia pieniä kömmähdyksiä joita suht uusi työntekijä tekee, tai ihan vaan inhimillisiä unohduksia/erehdyksiä.
Mä kans stressasin miltei paniikissa sitten joka päivä jokaista työjuttua, että teinkö varmasti oikein, muistinko kaikki, olisiko pitänyt lisätä jotain.. ja mitähän olen unohtanut, josta seuraavan kerran tulee hirveä haloo työkaverin puolelta tms.
Olin vielä toisenkin vuoden tuolla, jonka jälkeen jäin äitiyslomalle, ja hoitovapaalle. Ja olen mielummin työtön, kun menen takaisin (onneksi oli sitäpaitsi määräaikainen työsopimus, joten tuskin takaisin pääsen/joudunkaan)
Ota elämä omiin käsiin äläkä elä siten miten muut toivovat sinun elävän vaan elä siten mikä tuntuu oikealta. Jos työ rassaa sinua, ainainen stressi työn takia etkä koskaan pääse rentoutumaan kannattaa miettiä kumpi on tärkeämpää oma mielenterveys vai työ ja muiden mielipiteet.
Sitten se kynnys lähteä seuraavaan paikkaan on vieläkin suurempi!
Nyt sun kannattaa opetella rentoutumaan. Ajattelemaan vapaa-aikanasi jotain täysin muuta. Rankkaa liikuntaa tms. agression ja jännityksen poistoa.
Ja aikaa myöten siellä uudessa duunissa alkaa helpottamaan. Se alku on usein tosi tosi tosi rankkaa, ihan kenelle tahansa! Ja aikaa myöten opit tuntemaan esimiehesi paremmin ja mitä hän odottaa. Siihenkin menee aikaa. Ihan kenellä vaan!
Ja työ pitää ottaa "pala kerrallaan". Opit joka päivä uutta. Ja sekin on todella väsyttävää touhua. Joten sekin on hyväksyttävää että vaan keräät voimia töiden jälkeen.
Ja jännitykseen auttaa myös hieronta tms. Sulle vaikkapa moderni vyöhyketerapia vois sopia. Juttelisit jännityksistä ja hoitaja auttaisi kehoa ja mieltä rentoutumaan.
Tsemppiä! Jos tästä selviät niin olet tosi vahva ja voittajafiilis on parasta!
Olen kestänyt häntä jo 8v ja minä sanon vastaan, jos mielestäni koen vääryyttä.
Eräs tyyppi kesti vain 7kk. Arvasinkin että lähtee pian, kun itkeskeli työpaikallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, tiedän tasan, että tämä on mninun elämäni ja on tehtävä niin, kuten itsestä parhaalta tuntuu. Kun vaan saisi pääkopan siihen mukaan. Vaikea kääntää nuppia eri asentoon, kun on kärsinyt koko elämänsä kroonisesta "kiltin tytön"-syndroomasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
konkreettisia vaihtoehtoja sulla on? Ei varmaan kannata lopettaa tuolla, ennen kuin saat uuden työpaikan. Vai onko pohjimmainen syy sittenkin siinä, että haluaisit mieluiten olla kotona etkä töissä?
Alue: Aihe vapaa
luin ekan lauseen ja mulle riitti :) HEI NYT JOTAIN POSITIIVISTA ASENNETTA PÄÄLLE!