Ylipainoiset: ihan ystävällismielinen tiedustelu:

Raskausaikoina olen pikemminkin laihtunut, sen verran vähän painoa on silloin tullut!

Viimeiset kolme kiloa tulivat siirryttyäni toimistotyöhön ja lasten kasvettua puistoiästä. Eli liikunnan puutetta...

siitä alkoi paino lisääntyä ja masennuksen myötä sitä tuli aina vaan lisää. koulukiusaus jatkui yli yläasteen, jonkin verran vielä lukioonkin saakka. että siitä. opettajat tiesivät asiasta eivätkä tehneet mitään.

Vierailija:

missä vaiheessa painonne on ryöstäytynyt ylipainolukemiin? Itse olen aina ollut hoikka, mutta vanhemmiten huomaan kilon tai kahden kerääntyvän helpommin kuin ennen. Silloin pistän itselleni kurinpalautuksen ja paino palaa ennalleen. Eli kun tilanteeseen puuttuu hyvissä ajoin ei suurta vahinkoa pääse syntymään...

Monet ylipainoiset sanovat tietysti kilojen kertyneen raskauden aikana.... mutta eikö silloinkin voisi vähän skarpata?

etti kaikki hedelmät, kasvikset yms. kevyet ruuat. Minun piti sitten popsia oikein kunnolla rasvalla ja hiilareilla pilattuja ruokia. Ja jos olin kauan syömättä, tuntui että pyörryn siihen paikkaan.



Yli vuosi sitten meni siihen, että sain kilot karistettua pois.

Nuorena olin pikkuisen pyöreä ja siitä paino lisääntyi jojoilemalla tuonne BMI 29-30 asti ikään 26. Siis välillä laihduin muutamia kiloja ja aina tuli korkojen kera takaisin. Ihan velttoutta se oli. Sitten laihdutin 26-26-vuotiaana 15 kiloa eli en ollut vieläkään laiheliini, mutta mahduin kokoon 38 eli olin suht. tyytyväinen. En ollut vielä edes tottunut uuteen painoon, niin iski raskaus. Alussa en saanut syötyä mitään ja loppua kohden iski tolkuton nälkä. Söin tauotta. Ja turvotustakin oli, joten huijasin itseäni sillä, että nestettä tää 29 kiloa vaan on... Heh. No, olihan siinä nestettä, mutta edelleen vuosi synnytyksestä, mulla on 11 kiloa enemmän kuin ennen raskautta. Itseasiassa paino on hiukan noussut vauvan syntymän jälkeisistä ekoista kuukausista. Taas ollaan siellä tappipainossa eli BMI 28-29!



Nyt olen laihtarilla ja laihtunut 2 kiloa... Tavoite ei ole hoikkuudessa vaan sopusuhtaisuudessa eli se 11-15 kg pois.:)

Vaikka nykyisin lääkitys on kohdallaan, on tosi vaikea päästä noista saavutetuista kiloista irti.

eikö se ole " käsistä riistäytymistä" ? varmaan paino-ongelmaisenkin mielestä...

niin ja raskausaikanahan niitä kiloja kertyi ja sitten vielä senkin jälkeen imetyksen aikana kun tuli popsittua vaikka mitä herkkuja.. ennen raskauttahan olin ihan normaalipainoinen, nyt en meinaa saada kiloja lähtemään!

Luulen, että moni meistä ylipainoisista tietää sen, että olisi hyvä heti palauttaa itsensä ruotuun, kun tulee se yksi tai kaksi ylimääräistä kiloa - tosin silloin, jos sitä ylipainoa on jo valmiiksi paljon, se yksi tai kaksi kiloa ei tunnu niin selvästi kuin jos on tosi hoikka. Siksi kai se hymyilyttää tuo - kaikella ystävyydellä - pieni neuvova kirjoituksesi, kysymyksen muotoon muotoiltu. Kauniisti sen muotoilit, ei minua ainakaan loukannut lainkaan.

Omalla kohdallani - olen aina ollut normaalipainoinen, joskin tämän päivän ihanteitten mukaan pitänyt itseäni " läskinä" , mitä en todellakaan ole ollut! Muutama löysä makkara, jotka ovat olleet vyötäröllä ihan liikunnan puutteesta. Raskausaikahan se lihottaa monet, niin minutkin. Juuri tuo, että syö sitä mitä saa alas, välillä vain porkkanoita, toisena hetkenä vain suklaata. Ja sitä sokeutuu - kun kaikkea pitää tässä elossa niin hirveästi kontrolloida, mukaan lukien painoa - ettei jaksa skarpata joka asiassa. Minun kohdallani se oli painontarkkailu, jonkun toisen kohdalla se on jotain muuta - on se sitten repsahdusta ystävyyssuhteista huolehtimisessa, kodin siivouksessa, opiskelussa, kenellä missäkin. Joillakin on niin loistava itsekuri, etteivät repsahda ikinä missään, olisinpa itsekin :)

eli muutin pois kotoa. Osasin kyllä tehdä ruokaa mutta en aina viihtinyt, joten mentiin ulos syömään..aika usein..:/ samoin heti kun täytin 18 alkoi baari-viikonloput ja krpaula päivänä aina pizzaa ym ihanan rasvasta..tällä elämäntyylillä rupes jenkkakahvat ja reidet leviämään..nyt olen laihduttamassa ja vasta 2kiloo lähtenyt...ylimääräistä on vielä 8kiloa..

hormonaalinen ehkäisy ja mielialalääkkeet. Yhden lääkekokeilun aikana paino nousi 8kg viikossa, ahdistukseen syömällä on paino noussut 19kg ja viimeiset 11kg kahden kuukauden aikana. Elintavat ei mitenkään muuttuneet paino vain riistäytyi hallinnasta. yhteensä 38kg viidessä vuodessa.

olin aina ollut laiha (160cm ja 45-50kg) vaikka en liikkunut ja söin epäterveellisesti. 20 vuotiaana ajattelin kuitenkin ruveta nostamaan kuntoa ja aloin liikkumaan kohtuullisesti. Kävelin kouluun (6km päivässä) ja kuljin kaikki kohtuulliset välimatkat pyörällä ja kävellen.



Tätä liikkumista harrastin vuoden kunnes tapasin nykyisen poikaystäväni jolloin kaikki liikkuminen taas jäi pois kun kuljimme autolla. Paino nousi räjähdysmäisesti niin että toukokuussa kun rupesimme seurustelemaan painoin 47 ja seuraavana jouluna 65kg. Sen jälkeen 5 vuoden aikana lihoin n. 74kg asti eli pari kiloa vuodessa ja sitten raskausaikana lihoin 19kg (laitoksella 93kg)joista sain pois 15 ja nyt painan siis 78kg.



Syön liikaa ja liikun liian vähän... lihomisen käynnisti sen liikkumisen äkillinen aloitus ja lopetus.



Muutaman kerran oon laihdutellut syömällä kevyesti ja terveellisesti ja lisäämällä liikuntaa ja helposti on lähtenyt sellaset 7kg. Ei se kuitenkaan oo jaksanut motivoida... surkee kokki kun oon niin kevytruuat on kuukaudessa pursunnut korvista ulos. En sitten tiedä mistä löytäis motivaatioo kun ei karppauskaan onnistu kun oon kova syömään leipää. (toki tummaa mutta paljon). :(

vaikeaa pudottaa yhtään kiloa.

Jatkuvaa kituutamista ja kilojen kans painimista

10 vuotta sitten laihdutin ihan normaalipainoon, jopa alle, rankalla dieetillä. Sen jälkeen paino on taas pikkuhiljaa hiipinyt korkeampiin lukemiin, liian vähän liikuntaa ja liikaa ruokaa, ei siinä sen kummempaa syytä.



Vaikka en mätäkään herkkuja, kotona ei ole koskaan mitään sipsejä, karkkeja, jäätelöä, keksejä tms. niin ilmeisesti syön liikaa tavallista ruokaa ja liikun liian vähän. Raskaudesta ei jäänyt ylimääräisiä kiloja, olen samoissa lukemissa kuin ennen sitä, mutta siinä on siis n. 10 kg liikaa.

Ylikiloja on muutama, mutta olen aloittanut lihomisen vahvasti alipainoisena. Murtuma selässä ja niskassa toi kymmenen kiloa, kun en pystynyt liikkumaan lainkaan kuukausiin. Samanlainen tilanne tuli keskenmenosta ja siihen liittyneistä komplikaatioista ja painoa kertyi toinen kymmenen kiloa. Laihduttaa en uskalla, kärsin nuorena vakavasta syömishäiriöstä, ja olen huomannut karvaamman kautta, ettei laihduttaminen edelleenkään suju, vaan mieli alkaa järkkyä...



Tosiaan vähemmällä olisi päässyt, jos olisi nuo sairausajat ollut tarkkana... Haluaisin nähdä sinut vastaavissa tilanteissa, jaksaisitko murehtia kilojasi, kun henki on kyseessä.

Lapsi sairasti koko ajan, samoin minä ja mies. Vapaa-ajalla yritettiin tehdä rästiin jääneitä töitä ja liikunta jäi, kun oli joko sairaana, sairasta lasta hoitamassa tai töissä. Mielihyvää haki sitten herkuista, kun oli niin väsynyt liian vähästä yöunesta (lapsi valvottaa yöllä, aamulla aikaisin töihin). Lisäksi lihomiseen varmasti vaikutti stressi ja unenpuute (molemmat pistää elimistön puolustustilaan, jolloin aineenvaihdunta hidastuu).

Mulla on myös se, että koko tähänastisen elämäni olen voinut syödä huoletta mitä vaan, enkä ole lihonut. En ole tämän takia osannut kiinnittää huomiota syömiseeni.

oli tuo sama systeemi kuin ap:lla eli aina jos lihoin vähän, otin itseäni niskasta kiinni ja laihdutin pari kiloa pois. Sitten tapasin mieheni ja lihoin varmaan vuodessa 10 kg, koska ei ollut enää niin väliä sillä, että oli koko ajan hyvän näköinen. Sitten muutimme pienelle paikkakunnalle, jossa ei tullut enää käytyä jumpassa eikä missään ulkona ihmisten ilmoilla (ei ollut paikkoja jossa käydä eikä mitään sosiaalista verkostoa). 10 kg lisää tuli äkkiä. Seuraavat 10 kg tulivatkin sitten raskauden jälkeen, ensimmäisen 6 kk aikana kun olin pienen vauvan kanssa kotona neljän seinän sisällä ja surin hänen mahavaivojaan ja allergiaoireilujaan. Sen jälkeen ei ole tullut yhtään painoa lisää melkein kahteen vuoteen ja siitä olen onnelinen, vaikka nyt painankin huimat 94 kg.



Minun painonkertymiseni selkeimmät syyt ovat olleet se, että minulla ei ole ikinä ollut ns. tervettä ruokavaliota. Ei edes silloin, kun olin normaalipainoinen. En ole myöskään ikinä välittänyt liikunnasta, en edes lapsena. Lisäksi sellainen elämäntilanne, jossa puuttui ulkoinen paine olla kaunis ja hyvännäköinen, teki lopullisen silauksen.