Jos haluaa naimisiin ei kannata tehdä lapsia ennen sitä...
Kun miehet ovat saaneet perheen, ei niitä hinguta enää yhtään mennä naimisiin. Kaikki on heidän puolestaan jo nähty ja saatu...
Toisaalta en kyllä tiedä haluaisinko olla miehen kanssa joka ei halua naimisiin kanssani. Miettisin että mitä se vielä kyttää, parempaa mahdollisuutta vielä kun ei halua lyödä suhdettamme lukkoon?
Ettei käy niin kuin Sarasvuon ex:lle, tehdään lapset & eletään vuosia yhdessä, sitten tulee joku Jartsan Se Elämän Nainen Virpi ja pari on vuoden päästä naimisissa. No Virpi ei tainu suostua perheeseen ja lapsiin ilman naimisiin menoa.
Niin se vaan kuulkaa menee.
Kommentit (27)
Me menimme naimisiin kolmen lapsen ja 10 yhteisen avoliittovuoden jälkeen, ja kaiken lisäksi minä olen lihonut 30kg ja muutenkin elähtänyt seurustelun aloittamisesta..!!!
Niin se vaan kuulkaa menee, toiset porskuttavat tosirakkaudella vuodesta toiseen avossa tai aviossa ja toiset joutuvat juonimaan ja kiristämään lapsilla että saavat edes jonkun miehen pysymään... ;)
kylläpä teillä meni kauan aikaa ennen kuin menitte naimisiin. Miksi piti miettiä niin kauan ja vaikka oli jo lapsia hankittuna?
joita ennen oltiin vielä avoliitossa 5 vuotta. Eli yhdessä 8 vuotta ennen kuin mentiin naimisiin. Oltiin puhuttu siitä toisinaan että pitäisi ehkä mennä kun alkoi omaisuuttakin olla. Poikettiin sitten maistraatissa, ja sillä asia selvä. Ei se nyt niin ihmeellistä ole, mikään ei muuttunut eikä "sitoutuminen" siitä lisääntynyt tai vähentynyt. Yhteinen päätös sen pitää olla eikä niin että toinen vonkaa naimisiin ja toinen haraa vastaan.
Muuten en ole katunut, mutta enää en ottaisi miehen sukunimeä. Miksi hitossa pitikin, kävi niin nopsaan että ei tullut mietittyä.
kylläpä teillä meni kauan aikaa ennen kuin menitte naimisiin. Miksi piti miettiä niin kauan ja vaikka oli jo lapsia hankittuna?
Mutta kylläpä teillä meni kauan aikaa ennen kuin menitte naimisiin. Miksi piti miettiä niin kauan ja vaikka oli jo lapsia hankittuna?
Me olimme siis 10v. yhdessä ennen avioliiton solmimista. Osittain johtui ehkä saamattomuudesta, ei vaan ollut mitään tarvetta avioliitolle. Mitään miettimistä (jos siis tarkoitit muita miehiä/naisia) ei ollut, molemmat sitoutuivat täysillä heti kun 3kk tapaamisesta päätimme muuttaa yhteen mutta avioliitto ei vaan ollut kummallekaan mikään tavoite tai pakko. Kymmenen vuoden jälkeen päätimme mennä naimisiin sen varalle jos muutamme ulkomaille (monissa maissa ei tunneta samanlaista avoliittoa kuin Suomessa) ja 10v. rajapyykki tuntui hauskalta idealta. Lisäksi vielä se, että aloitin omaa firmaa ja päätimme ottaa miehen sukunimen koko perheelle joten nimenvaihdos oli hyvä tehdä ennen putiikin pystyttämistä.
Mun eka lapsi oli jo syntyny, kun menin sen isän kanssa naimisiin. Samoin toisen kohdalla (mentii naimisiin,kun odotin kolmatta lastani,toista yhteistä)
Logiikkasi ontuu. Miten se avioliitto muuttaa asioita? Estääkö se parisuhteen päättymisen eroon?
ja avokkikin jo vähän nuhjaantunut
niin miehet kai haaveilee enemmänkin takavasuriin siirtymisestä kuin häistä.
se olis ihan yhtälailla vaihtanut eukkoa vaikka olis ollut edellisen kanssa naimisissa. Kaikki ei vain halua mennä naimisiin. Mä en halua mutta en silti usko että mun mies pelkää mun kyttäävän jotain parempaa itselleni. Mun mielestä on väärin että yhteiskunta painostaa menemään naimisiin suomalla tiettyjä etuja vain aviopareille ja toisaalta en usko jumalaan joten en ehdottomasti halua kirkollista vihkimistä. Ainoa syy miksi menisin naimisiin on tietyn aseman turvaaminen jos puoliso kuolee mua ennen ja mun mielestä se on melko huono syy. Koska rakastaa voi ilman avioliittoa eikä se ymmärtääkseni sitä rakkauden määrää mitenkään automaattisesti lisää vaikka naimisiin menis.
olisin alkanut katsomaan uutta isäehdokasta tuleville lapsilleni.
Jonkin näköistä keskenkasvuisuutta jos ei pysty sitoutumaan lastensa äitiin myös virallisesti, vaikka lapsihan se suhteen suurin sitoumus kuitenkin on.
joitten haihin voisin ehka saada kutsun, jotka eivat siis ole naimisissa mutta on lapsia. Ja kukaan naista pariskunnista eivat mene naimisiin, koska mies ei halua enaa. Olis pitanyt ennen lapsia, nyt on typeraa ja mita muita syita onkaan. Ja jokainen puoiso tietaa etta nainen haluaisi naimisiin.
Mites ne kaikki tuhannet tai kymmenettuhannet parit jotka menee naimisiin lasten teon jälkeen?
Kuten esim me.
Ei ne miehetkään mitään elukoita ole, kyllä ne haluaa ja menee naimisiin jos ovat rakastuneita.
Kyllä mä vaan pääsin lasteni isän kanssa naimisiin, vaikka niitä yhteisiä muksuja oli jo. Ne voi katsos ottaa kirkossa sitten sulhaspojiksi ja morsiustytöiksi. Naimisissa jo tovi oltu, vaikka lapset ensin tehtiinkin.
Onko noin?
Onko jokanen pari niin kertonut?
Vai itsekö olet päätellyt?
Miksi ei voisi ottaa eroa jos ei liittoon ole tyytyväinen?
Avoliitostahan on helppo myös lähteä.. Niin miksi ei sun tuntemat ukot ole lähteny?
Onko ne miehet (jotka tunnet) sitten joskus halunut naimisiin jos kerran ei enää halua naimisiin? ;)
Asia on juuri noin kuin ap sanoo.
Lisäksi nuo sitoutumiskammoiset miehet ovat taitavia keksimään kaikenmaailman tekosyitä, miksi eivät halua vielä naimisiin, mutta ehkä joskus. Ja sinisilmäinen nainen uskoo (teko)syyt ja odottaa kiltisti kosintaa vaikka vuosikymmeniä. Mutta lopulta nainen tajuaa, että ei mies halua HÄNEN kanssaan koskaan naimisiin.
kuin ne yhteiset lapset (ja yhteinen talolaina)?
Avioero on niin äärimmäisen helppo nykyisin, että siksi itse avioliiton painoarvokin on vain murunen entisestä.
kolme lasta edellisestä liitosta ja yksi meidän yhteinen lapsi,toista odotin ku naimisiin mentiin :DDD
Et on vissiin jotenki eriskummallinen mies...tai jotain :D
naimisiin, en olisi ihania lapsiani saanut. Siinä vaiheessa kun mieskin halusi kanssani naimisiin, en enää lapsia olisi kyennyt saamaan.
Naimisiinhan voi mennä vaikka eläkeiässä.
Naimisiinhan voi mennä tosiaankin vasta eläkeiässä, mutta miksi sitä naimisiinmenoa pitää miettiä niin kauan aikaa? Odottaako salaa sitä Oikeaa ja jos se Oikea ei sitten lopulta koskaan tulekaan vastaan, on lopulta valmis menemään sen huonomman vaihtoehdon kanssa naimisiin.
Minäkin nostan.