Mä olen luonnosta vieraantunut, mutta se ei haittaa mua

Kun kuulee puhuttavan ihmisistä, jotka ovat ns. luonnosta vieraantuneita, niin mä myönnän olevani sellainen. En selviäisi luonnon armoilla ollenkaan. En tunnista kasveja, eläimiä tai lintuja. En ole myöskään kiinnostunut metsästä, luonnosta tms. Onneksi mies tekee tuollaisia juttuja lapsen kanssa.



Kumma kyllä, en tunne syyllisyyttä asiasta. Olen todella hyvä joissakin muissa asioissa, mm. omalla alallani. Arvostan luontoa tuntevia ihmisiä, mutta en koe menettäväni itse mitään, vaikka olen ns. luonnosta vieraantunut.



Onko outoa? Onko muita samanlaisia?