Onko nelosen odottajilla omaa pinoa?
Olisi kiva kuulla kohtalotoverien ajatuksia. Itse vasta raskauden alkutaipaleella, viikkoja en ole vielä edes alkanut laskea, eka neuvola on 10.6., joten siellä ne sitten selviävät. La on kuitenkin tammikuussa, puolenvälin jälkeen varmaan. Meillä tämä nelonen oli todellinen yllätys, melkein vieläkin mietimme, että miten on edes mahdollinen, mutta totta se vaan on - tämä pikkuinen todellakin tahtoo tähän perheeseen! =) Olihan meillä nelonen vielä joskus haaveissakin saada, mutta että näin pian.. Esikoinen on siis 5v, keskimmäinen pian 4v ja kuopus 1v. Vauhtia siis riittää, täytyy vaan toivoa, että pahoinvointi pysyisi siedettävänä, jotta ei arki ihan tuskaksi muuttuisi. Pahoinvointia siis on, mutta aika ajoin tuntuu paremmaltakin, kunhan muistaa syödä usein, edes jotain pientä. No mutta, ihan vaan muita nelosen odottajia siis haeskelen, olisi kiva kuulla kuulumisia, ja millainen tilanne teillä on, millaisia ikäeroja jne. =)
Kommentit (15)
2 vanhinta jo isoja koululaisia, kolmas 2 v.
L.a. joulukuussa.
Innolla odotellaan, tää oli kyllä ihan ajateltu juttu.
Alunperin olin ajatellut tehdä sen "todellisen" iltatähden sitten kun kolmonen olisi ollut jotain n. 7-8 v., mutta mieli muuttui, kun olikin taas niin ihanaa kun oli vauva.
Suurperhe-elämä kyllä välillä vähän mietityttää, jotenkin se RAJA "normaalin" ja "erikoisen" välillä tuntuu menevän just siinä 3 / 4 lasta.
Mutta eiköhän me siitä hyvin selvitä, etenkin kun meillä nuo kaksi on jo niin isoja.
Meillekin on neljäs tulossa. Kolme ekaa on jo koululaisia, 10, 13 ja 15 vuotiaat. Olin yli 7 vuotta yksinhuoltajana. Viime kesänä tapasin tän uuden mieheni ja vauvakuumekin iski. Eka meni tammikuussa kesken ja tää tärppäs ekasta kierrosta keskenmenon jälkeen. Laskettu miehen syntymäpäivänä joulukuussa vauva lehden mukaan ja neuvolan mukaan edellisenä päivänä. Sydänäänet kuului jo ekassa neuvolassa vk 10.
eli meillä esikoinen 5, seuraava 4 ja kuopus 1 (elokuussa 2) ja la tulokkaalle on 2.6. eli viimeisiä hetkiä tässä eletään ennen h-hetkeä. Nelonen meillä täysin suunnittelematon ja kaks ekaa viikkoa raskausuutisen jälkeen meni kyllä hokien "ei VOI olla totta", mutta niin vaan se oli...
Jotenkin ajatus vauvan syntymästä ei vieläkään ole todellinen, vaikka kaikki vauvakamat on taas hankittu. En jotenkin voi uskoa, että kohta meillä on taas sellainen pieni käärö... Oikeastaan jännittää aika paljon, miten arki alkaa sujua neljän, kuitenkin suht pienen, lapsen kanssa. Että miten osaa huomioida kaikkia iän ja luoteen mukaisesti ettei kukaan tunne jäävänsä toisten varjoon, kun vauva vie kuitenkin suurimman osan ajasta. Meillä kaksi vanhempaa tyttöjä, pienin poika ja oletettavasti tulokaskin on poika. Että tällaista täällä...
Teillä on lasten ikäerot juuri kuin meillä, ja muutenkin kuullostaa niin tutulta, varsinkin tuo "ei VOI olla totta"! ;) Arjen sujuminen myös itseäni mietityttää, että miten sitten neljän pienen kanssa.. Meillä vanhin ja nuorin poikia, keskimmäinen tyttö. Ehkä salaa toivon tämän olevan poika, vaikka olisihan se kiva tytöllemme siskokin saada, mutta on nuo pojat vaan sen verran "helpompia", ainakin meillä! Tai sitten on tyttö vaan perinyt eniten äitinsä jääräpäisyyden.. ;)
Voi kun olisi kiva kuulla kuulumisianne sitten kun nelonen on kotiutunut, että miten se arki lähtee rullaamaan! H-hetki saattaakin teillä koittaa vaikka jo ensi yönä..! ONNEA!! *hengessä mukana* =)
Osaan näköjään tietämättäni jotain hienouksiakin, kun tuollainen paksu teksti tuli.. Yritin vain * -merkkejä eteen ja perään, tarkoittaen, että "olen hengessä mukana".. =D
joulukuisissa kirjoittelen, meillä vanhin täyttää kesällä 6, keskimmäinen kesällä 4, ja nuorin täytti juuri pari kuukautta sitten 2v. Pienillä ikäeroilla siis mennään, mutta ajattelen, että hyvin menee tämän lauman jatkona tämä neljäskin, ennestään kaksi tyttöä, ja yksi poika, tyttö olisi kiva, mutta toisaalta kyllä poikakin, mutta ihanaahan se alun shokin jälkeen on odottaa tätä neljättä =)
tosin olen viimeiset kaksi viikkoa ollut niin kipeä että en ole kyllä onnellisen odotuksen puolesta niinkään varma. Kipeys ei ole ollut raskaudesta vaan vuosisadan flunssasta...
Meillä on aikas samanlainen kokoonpano kuin Mannertolla :-) tosin lapset on jo täyttäneet 6 ja 4 alkuvuodesta ja kuopus myös sen 2v. Itsestä välillä tuntuu, että hullu olen kun tähän ryhdyin (etenkin nyt kun olen ollut kuoleman väsynyt...), mutta se vaan tuntui niin hyvältä ajatukselta pari kuukautta sitten pitkän pohdinnan jälkeen :-)
LA on 9.1.
siitä miten tuo arki alkaa rullata.
Nyt vaan odotellaan, koska tää jättimaha poksahtaa :)
Malttamattomana odottelen kuulumisia.. =)
Teinpä sitten pinon meille nelosen odottajille nimellä NELLUKAT! Kirjotellaan sinne sitten lisää. Jos nimi nyppii paljon niin antakaa ehdotuksia niin tehdään uusi pino. Tässä linkki kuitenkin nyt sinne sitten. :)
Yritetään vielä. Jos ei toimi niin yrittäkää löytää muuten vaan se sit. [http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WA...|http://www.vauva.fi/…]
Kirjoittelen tähän ketjuun, kun en sitä Nellukka-ketjua löytänyt.
Eli nyt on takana reilu kuukausi neljän lapsen kanssa. Synnytys meni hyvin, perjantaina aamulla poika syntyi ja sunnuntaina pääsimme kotiin. Sisko tuli torstaina yöksi ja perjantaina isovanhemmat hakivat lapset kotoa luokseen eli lastenhoito järjestyi loistavasti.
Kaikki lapset olivat vauvasta innoissaan, pienin varsinkin olisi heti halunnut vauvan syliinsä.
Alku on sujunut aika mallikkaasti, kukaan ei ole ollut älyttömän mustasukkainen eikä kukaan ole purkanut tunteitaan vauvaan. Vauva on peruskiltti (ei koliikkia ainakaan vielä, ei mitenkään itkuinen, toki perusilmavaivat huudattaa) ja toiset lapsetkin on suht tottelevaista. Toki kaikkea pientä on ollut ja aika kova vahtiminen on, ettei 4v. ja 2v. keksi mitään päätöntä, kuten vauvan nosteleminen tai syöttäminen tai käsien väänteleminen (välillä otteet aika rajuja). Pientä huomionhakemista löytyy kaikilta: 5,5v. käyttäytyy kuin pikkuaikuinen, 4v. piirtelee isän tietokoneen näytölle ja käy omin luvin ottamassa kaapista karkkeja ja 2v. ei enää tottele vaan nauraa kaikille käskyille ja pyynnöille. Vasta kun uhkaa suuttumisella, saattaa totella. Tämä toki voi olla tuota 2-vuotiaan uhmaa, vaikea sanoa mikä johtuu vauvasta ja mikä kuuluu normaaliin lapsen kehitykseen, sattuivat vaan samaan aikaan.
Eniten murhetta nuorimmalle on aiheuttanut imettämistilanne, kun vauva on kiinni äidissä eikä hän pääse siihen väliin. Huomion ohjaaminen muualle on kuitenkin toiminut aika hyvin ja nyt se ei enää ole niin iso asia, kun siihen on totuttu. 5,5v. osaa olla jo aika lailla avuksi ja haluaakin olla, aina välillä.
Vauva oli syntyessään 4,5kg eli aika iso ja kasvaa kovaa vauhtia, kohta on taas hartiat jumissa ja yhdellä kädellä kantaminen käy mahdottomaksi.
Kotona ei tämä neljän kanssa oleminen ole niin erilaista, mutta auta armias kun pitää lähteä kodin ulkopuolelle... Se ei vielä ainakaan oikein suju kovin mallikkaasti. Tuntuu että aina jotain unohtuu: joko jää tutti kotiin tai joku ei ole käynyt pissalla tai jollain on likainen paita päällä jne.
Väsymys tuntuu olevan jatkuva seuralainen. Neuvolassa jo huomauttivat jaksamisesta, että pitää pyytää ajoissa apua. Meillä tukiverkko on periaatteessa hyvä, mutta näin kesällä kun kaikki ovat lomalla, ei sitä apua niin helposti saa.
Kyllä se on niin, että heti kun saa nukuttua kunnolla edes vähän, niin heti on kuin uusi ihminen. Väsymys näkyy heti, päivä on väsyneenä oikeastaan vaan suorittamista eikä jaksa oikein ajatellakaan kuin välttämättömiä asioita. Sitten taas kun on vähän saanut nukuttua, tuntuu että jaksaisi vaikka mitä.
Ehkä nyt pitäisi olla tarkempi oman jaksamisen suhteen ettei vedä itseään liian tiukalle, että jaksaisi huomioida kaikkia, myös miestä jossain välissä.
Tällaisia tuntemuksia tässä vaiheessa. Mielenkiintoisin tunne/teko, joka kyllä on ollut järkytys itselleni, on se, että kun vauvanvaatteita on jo jäänyt pieniksi, olen päättänyt säästää ne, sillä koskaan ei tiedä....
Kiva kun jaksoit tänne kuulumisia tulla kertomaan! =) Teillä ei ainakaan pe 13. pv ole näköjään epäonnenpäivä. ;)
Itse en välillä enää malttaisi odottaa tammikuuhun asti, että nelonen syntyy, mutta toisaalta taas, on kyllä hyvä, että tässä on vielä puoli vuotta aikaa näillä kolmella hiukan kasvaa, ennen kuin pikkuinen tulee taloon..
Voimia ja jaksamisia!
Minnikki rv 15
huomenna menen yliaikakontrolliin NKL:lle ja jos vauva ei omin avuin ymmärrä lähteä tulemaan, niin ensi keskiviikkona, kun viikkoja on 42+2, käynnistetään. Tämä olisi sitten ensimmäinen käynnistys, saa nähdä miten käy. Tällä viikolla on ollut iltaisin parin tunnin ajan napakampia supistuksia, mutta ei vielä sellaisia, että olisi tarvinnut miettiä lähtöä.
Olen varautunut kotiinpaluuseen niin, että olen ostanut kaikille lapsille "vauvalahjan" valmiiksi, jonka saavat sitten kun vauva on syntynyt. Tällä ajattelin vähän pehmentää sitä, että äiti on nyt kiinni vauvassa ja heilläkin riittää puuhaa uuden lelun kanssa leikkiessä.
Alkavat vaan nuo mahdolliset hoitopaikat synnytyksen ajaksi olla kärttyisiä, kun mitään ei tapahdu (ovat olleet valmiudessa toukokuun puolesta välistä), mutta jos se ensi keskiviikko on takaraja, niin saavat sitten olla rauhassa.
Ja kyselijöitä riittää, että eikö se jo tule. Yhdelle vastasin, että päätimme siirtää synnytyksen syyskuulle, pidetään kesälomat tässä ensin alta pois...
Mieskin vasta toissa päivänä tajusi, että "hei, ens viikko on juhannusviikko". Täällä ollaan niin tiiviisti odotettu synnytyksen alkamista.
Palailen asiaan varmaan juhannuksen jälkeen.
Vauvakuume-palstalla oli aikaisemmin "Neliapilat", mutta en tiedä onko täällä odotus-puolella koskaan ollut. Itse odotan myös nelosta ja käyn lukemassa/kirjoittelemassa joulukuisten ja suurperheellisten pinoissa.
t. Menninkäinen rv.11