Miksi mä olen tälläinen yökkö?

se on synnynnäinen ja hyvin pysyvä ominaisuus ihmisessä. Jotkut ovat aamuvirkkuja. Minä en. Jos minulta kysyttäisiin, niin ihmiset voisivat mennä nukkumaan klo 3-4 aamuyöllä ja heräillä puolen päivän aikoihin. töihin voisi mennä kolmelta ja painaa tehokkaasti iltaan saakka duunia ;))

vaan väärällä aikavyöhykkeellä ;)



-Toinen yökyöpeli

Huohh.. Onhan se ihan suhteellisen rankkaa kun mun mielestä koko muu maailma kulkee ihan väärässä ajassa :D

tai kenties epäsosiaalisenakin kun valvon öisin. Mutta kun mun mielestä tämä mun rytmi on se oikea rytmi. Mun kroppani sanoo, että väsy tulee vasta kolmen aikoihin. Mä olen aina ollut tällainen.

En tajua, millä perusteella vielä nykypäivänä esim. kaikki pankit, virastot ym. on auki nimenomaan klo 8-16. Yöeläimenä saattaa helposti hakeutua vuorotyöhön, eikä sitten olekaan enää helppoa hoitaa mitään asioita... Onneksi on netti, minkä kautta voi paljon hoidella.

Onko vuorokausirytmi muuten jotenkin äidinmaidossa? Olen ihmetellyt, kun vauvallani on jo jonkinlainen rytmi, mutta ns. yöunet loppuu siinä kolmen maissa päivällä. Vauva vasta 3kk ja ainoa lapsi, olen siis antanut mennä miten menee, mutta miettinyt paljonko oma luonnollinen rytmi voi siihen vaikuttaa.

Minua väsyttää yleensä jo aikaisin illalla ja herään myös aikaisin aamulla, mutta nyt on niin kuuma ja loppuraskaudesta muutenkaan saa nukuttua. Tää aamuyö on pahinta, vaikka oiskin saanut illalla unta, herää pikkutunneilla valvomaan. Ja sitten väsyttää aamulla, muttei osaa eikä voi nukkua pitkään. Hoh hoijaa..

opetella. Minulla vei monta vuotta pakon edessä, mutta nykyisin nautin aamulla heräämisestä. Nousen monesti jo 05-06 -välillä, pesen pyykit kun talo on ihan hiljainen. Saatan tehdä päivän ruuatkin ja hiljaiset siivoushommat ennen klo 9:ää.



Yksin on kiva puuhailla, kutoa vaikka. Loppupäivä on sitten rennompi ja voi ottaa vaikka päikkärit.



Illalla käyn nukkumaan 23:n maissa. Jos en pääse silloin uneen, nukahtaminen siirtyy 01 tienoille.



Kotiäiti, entinen vuorotyöläinen

Heräillään aamukuuden pintaan ja syödään rauhassa aamupalaa kun mies ja kuopus vetävät sikeitä. Mies viettää sitten kuopuksen kanssa illat, kun minä esikoisen kanssa sammahdan iltayhdeksän aikoihin.



Mies on välillä käärmeissään, kun meillä ei ole yhteistä aikuisten aikaa. Mutta mies kuitenkin olettaa, että se olisin minä, joka rytmistä joustaa. Minulle valvominen on kuitekin ihan silkkaa kidutusta, enkä herää aamulla myöhempään, vaikka olisin illalla valvonutkin. Tämä on kieltämättä pienoinen pulma.