***LOKAKUISTEN Tiistai***
Kerrankin olen pinoa aloittamassa, enkä ole edes aktiivisimpia kirjoittelijoita :)
Heräisin kahdelta ilkeään tunteeseen ja raahauduin unenpöpperössä pisulle. Hetken kuluttua tajusin et se olikin ilkee suppari mikä mut herätti. Seuraava tuli noin 5 min kuluttua ja sitä rataa on jatkunut kohta siis jo tunnin. Spparin kesto on noin minuutista puoleentoista. Teholtaan ovat ihan eri luokaa kun aiemmat harjoitussupparit, mutta eivät kuitenkaan vielä niiiin kipeitä että pitäisi lähteä...? KAI? Tämä on kolmas synnytys ja taidan tällä kertaa odottaa että oikeesti ei voi enää olla kotona. Esikoisesta menin ehkä hätiköiden synnärille ja keskimmäinen käynnistettiin. Pitääkä peukuja etten tuu enää aamulla tänne kertomaan siitä kuinka supparit loppui :D
Terkuin täysin oma napainen QOF ja rv 39+0
Kommentit (49)
Moro taas!
Mulla myös tahmainen olo, mutta se ei kyllä ole mitään uutta. Olen ollu kyllä ihmeen väsynyt nyt viime ja tän viikon, nukun yhtä kauan päikkäreitäkin kuin tyttö ja aina kaikki kotihommat sitten jää iltaan :o(. Voi mua laiskimusta....
Sori ku en jaksa kommenttia heittää, mutta uskokaa, olen todella, todella uupunut. Mua ahdistaa tää raskaus, enkä enää jaksais sekuntiakaan kantaa tätä mahaani! INHOAN RASKAANA OLEMISTA!!! Tää on kyllä tasan ja tarkkaan viiminen kerta kun tähän hommaan ryhdyn
*rypee itsesäälissä*
. Joka ilta odotan, että joko nyt ois mun vuoroni jakautua ja aina vain huomaan, että taas tulee uusi ilta, voi nyyyyyh :´( - miten kummassa saan tämän vauvan liikkeelle???????? Se on jo niin isokin, että painaa joka paikkaa ja kaikki liikkuminen sattuu, jalat tulee kyljistä läpi ja maha repeää navan oikeelta puolelta pepusta, miksi ei voi olla jo mun vuoro! En oikeesti kestä, jos joudun tätäkin kantamaan rv 42+3:een saakka eli vielä siis KUUKAUSI, kuvitelkaa - KUUKAUSI!!! Sori nyt aloin vielä ahdistaan tällä vuodatuksellani teitäkin
*pyytää kauniisti anteeksi*
.
IDALLE: Kiitos, otan kaikki supparit vastaan ikionnellisena! :)
PONNYT: Kuin myös sinulle: onnea tasiksesta ;) !
Mutta nyt poistun takavasemmalle pitkästyttämästä teitä murheineni...
*Vallu ja ' paavo' 38+0 (joka ei TAJUA ulostautua!!!!)*
Tänään tuntuukin olevan hiljainen päivä meidän pinossa, kun ei ole vielä viittäkymmentäkään viestiä ;-)
Tarkoittaakohan se sitä että moni on lähtenyt vauvanhakureissulle? Olen niin pätkissä lukenut pinoa tänään, etten ole huomannut puuttuuko ketään vakkareita?
Kyllä tekis niin itselläkin mieli lähteä nyytinhakuun, mutta kun ei niin ei. Tänään ei minkäänlaisia oireita. Tylsää. Käytiin ostamassa vauvalle turvakaukalo tänään, sitä tuossa keikuttelin tyhjänä ja ajattelin että muuta ei sit enää puutu kuin joku siihen köllöttelemään...
Viime yö meni mulla ihan pipariksi, ei siksi että olis ollu jotain suppareita tai muuta hauskaa, vaan esikoisella kävi vahinko ja lirahti vähän pissaa sänkyyn. Pitihän hänen sitten päästä loppuyöksi meidän väliin ja siinä oli sitten mun yöunet... En saanu millään nukuttua kun tämä pyörii, huitoo ja kuorsaa siinä keskellä. Sit alkoi oma olokin tuntua niin epämukavalta et nousin vähän väliä ylös, kävin vessassa monta kertaa, söin yöpalaa jne.
Kumma juttu että kun on yöllä yksin hereillä ja yrittää nukahtaa, ei saa edes mitään positiivisia asioita mieleen, kaiken maailman murheita pulpahtelee jostain esiin ja alkaa niitä pyöritellä mielessään. Mäkin aloin viime yönä miettiä, että tällä vauvalla tulee varmaan kans olemaan taipumus kuumekouristuksiin niin kuin veljelläänkin (isältä perittyä). Pojalla on ollut tasan yks sellainen kohtaus 4,5 vuoden aikana ja sekin on enemmän, mitä olisin halunnut koskaan kokea. Mietin yöllä että mitä jos vauva onkin kovin usein sairaana ja saa niitä kohtauksia, se on musta tosi pelottavaa... (vaikka kyse ei siis mitenkään vaarallisesta asiasta olekaan, voihan sitä tietysti paljon vakavampiakin sairauksia tulla. ) Sitä sitten itkeskelin yöllä itsekseni ja ihmettelin, miksi olen mennyt toisen lapsen tekemään, kun tiedän että voi olla tuollainen taipumus. Aika naurettavaa näin päiväsaikaan mutta isolta murheelta tuntui yöllä...
No tulipa taas vuodatettua omaa napaa mutta sitä täällä kai saa tehdä... Onko muuten muilla, joilla ennestään lapsia, kokemusta kuumekouristuksista? Mietin, että mitä jos sellainen tulee ihan pienelle vauvalle... Esikoinen oli tuon sattuessa kuitenkin jo 2-vuotias.
En muista yhtään pitikö jotain kommentoida tai oliko uusia vauvoja tänään... Suppareita kuitenkin kaikille haluaville kovasti, minulle kans!
T: Ninnuli rv 39+5
Mies puuhailee ulkona vielä esikoisen kanssa ja minä karkasin sisälle huilaamaan... Uskomatonta miten hienoa keliä on pitänyt vaikka kohta lokakuu puolessavälissä.
Oma olo aika väsynyt, tänään menen ajoissa nukkumaan. Kotihommia olisi vaikka muille jakaa, mutta eipä tuo silitettävien vaatteiden vuori tuosta mihinkään karkaa.
Nasuli kyseli niistä rytmihäiriöistä. Tilanne kahden viimeisen neuvolakäynnin jälkeen on ollu se, että yhtään extraa ei oo kuulunu. Th kuunteli sydänääniä 4-5 minuuttia eikä tosiaan yhtään lisälyöntiä tullu. Meidän vauvalla niitä kuului aikaisemmin kahteen eri otteeseen,ensin viikolla 31, välissä oli kuulumatta , mutta taas viikolla 33 kuului. Molemmilla kerroilla kävin ultrassa ja sydänkäyrällä; eka kerralla extrat näkyivät ultrallakin, mutta toisella kerralla sydänkäyrä sekä ultra menivät ilman extroja. Lääkäri on kovasti koittanut vakuutella, että ei mitään hätää, ovat suht yleisiä, mutta vaikeahan sitä on olla hätäilemättä. Sinänsä mieltä parantaa, että sydän on syynätty ultralla moneen otteeseen ja rakenteet ovat täysin normaalit. Yleensähän extrat johtuvat kehittymättömyydestä, mutta joskus saattaa taustalla olla esim. reikä sydämessä. Toivottavasti meillä molemmilla kyse on ollut kehittymättömyydestä ja vauvoilla on kaikki hyvin kun syntyvät!
Nyt kuuluu esikoinen tulevan sisään, virtaa täynnä kuten odottaa sopii...:) Lähden laittamaan iltapalaa ja sit nukkumaan!
Voikaa hyvin!
sonis 37+ jotain
Laiskasti olen taas pinoutunut...ja sitten viimeksi kun olin saanut pitkän stoorin kirjoitettua niin tietenkin koneeseen ja yhteyteen tuli joku häikkä ja teksti hävisi johonkin....vaikka enhän ole ainoa jolle näin on käynyt...se vaan ottaa pattiin. Niin, yhdessä koossa vielä...viime to neuvolantäti veikkaili että viikon sisään voisi olla vauveli ulos tulossa, mutta eipä ole ainakaan vielä yrittänyt ulos tulla ja seuraava neuvolakäyntikin on jo torstai-aamuna joten kai se täytyy sinnekin jaksaa vielä raahautua...tänään on viimeisistä kuukautisista laskien mun " eka" laskettuaika, joka tosin korjattiin siis myöhemmäksi ekassa ultrassa, olo on jo NIIN kärsimätön, että välillä luulen tulevani hulluksi kun koko ajan kuulostelen oireita, että joko, joko nyt...toisaalta järki yrittää välillä sanoa myös että koita nauttia nyt näistä " viimeisistä" päivistä ennen vauvaa ja sen tuomia asioita, mutta...minkäs teet. No, en ole varmaan ainoa näiden asioiden keskellä painija tällä hetkellä.
Taas on vauvoja syntynyt kiihtyvään tahtiin lokalaisille, ONNEA tasapuolisesti kaikille jo omansa saaneille! " Jupisee itsekseen, että koskas olisi minun vuoroni!" Hävettää kyllä porata tätä omaa tilannetta kun viralliseen laskettuun aikaankin on vielä puolitoista viikkoa, kun jotkut täällä joutuvat kärvistelemään yliajalla ja myös odottamaan ja odottamaan...no, onneksi me kaikki olemme kuitenkin niin samassa veneessä, että ehkä sekin ymmärrettäneen, jos itse kukin alkaa olemaan jo kärsimätön :) Minä olen taas viime päivät ollut niin herkässä mielentilassakin, että itku tulee tosi helposti...tänään mies onnistui töistä tullessaan sanomaan niin pahasti (oikeasti ei edes sanonut mitenkään pahasti) että itkuhan siinä tuli ja ei meinannut laantua taas sitten millään. Mieli myllertää koko ajan välillä itkettää, välillä naurattaa ja välillä on pinna niin kireällä että...taitaa se tehdä vähän asiaa että ei öisin saa kunnolla nukuttua. Mulla eniten hankaluuksia aiheuttaa lonkat, puutuvat ja kipeytyvät niin, että joutuu ihan koko ajan vaihtaan kyljeltä toiselle ja se vasta on mukavaa tän jättipallon kanssa...koskakohan on sitten ensimmäisen kerran sellainen yö, että saa nukkua koko yön heräämättä? Ehkä sitten joskus vuoden päästä hyvällä tuurilla...
Johan oli omanapaista sepustusta...minä sitä ja minä tätä...koittakaa ymmärtää jookos?
Vointeja lokalaisille ja jaetaan tasaisesti niitä supistuksia kaikille meille, jotka niitä niin kovasti toivomme :)
TA1KA 38+3
TA1KA: Kirjoituksesi oli kuin olisin sen itse kirjoittanut, samanlaisia ajatuksia pyörii päässä täälläkin. Mennään muuten samoilla viikoilla :)Yöt menee tosi kenkusti enkä saa nukuttua, en edes muista koska viimeksi olisin nukkunut kunnolla. Alkaa olla jo aika zombie olo ja mitättömältä tuntuvat asiat voi alkaa itkettää...saan torstaina lekurilta tod.näk.reseptin unilääkkeille, josko ne sitten auttaisivat. En kauhean mielelläni kyllä ottaisi mitään ylimääräisiä lääkkeitä mutta toisaalta tekisi varmaan hyvää saada edes muutama yö nukuttua ennenkuin lähtee synnyttämään. Ja sinnekin lähtisi hyvin mielellään mahdollisimman pian!! Ei jaksais enää odottaa yhtään! Voimia ja halauksia sinullekin kovasti, eiköhän meidänkin mielialat tästä vielä nouse =)
Sitä aina ajatteli että sitten kun on raskaana niin sitten olo on mitä onnellisin ym. mutta kyllä tää loppuaika on ainakin minulla ollut kaikkea muuta kuin ihanaa vaikka tätä esikoistamme kovasti odotetaankin ja on erittäin hartaasti toivottu lapsi. Onneksi mies on kannustavainen ja kärsivällinen, täytyy nostaa hattua hänelle :)
kesälaituri rv38+3
Alkaa pinot pikkuhiljaa lyhetä...onkohan porukka kaikki laitoksella vai alkaako muitakin jo väsyttämään tämä ainainen odotus...
Mulla olis huomenna aamusta äitipoliaika ja yritän kyllä etten sieltä ilman nyyttiä lähtisi pois mutta saas nähdä ovatko vielä(kään) samaa mieltä.
Mulla stressaa vielä se kun aikasemmin sanottiin että epäkypsästä tilanteesta ei käynnistetä elikkä pelko leikkauksestakin vielä väijyy taustalla. En sinänsä pelkää leikkausta(edellinen suunnittelematon sektio) mutta tahtoisin synnyttää alakautta jos mahd. ja tuntuu hullulta että näillä viikoilla tehtäisi sektio kun lapsella tai äidillä ei ole hätää!
Jännittää huominen...toivon ettette minusta kuule ennen h-hetkeä enää...
susku rv 40+6
Pyydän jo heti alkuun anteeks, etten jaksa alkaa kommentoimaan mitään. Hartiat sen verran jumissa, ettei tässä viitsi kauaa köhnöttää...
Mä arvasin, että kun tähän koneelle tuun, niin kaikki on ohi. Nimittäin... tuossa [b]parin tunnin ajan suppaili[/b] säännöllisen epäsäännöllisesti (n. 5-10min välein) ja ajattelin sitä vaan tulla hehkuttaan. Ei näköjään ois pitäny, kun heti kaikki tuntemukset loppui kuin seinään :-/
Noissa sentään oli jo jotain! Masussa tuntui ilkeeltä, ja selässä sitä inhottavaa menkkasärkyä. Ei vieläkään järin pahana, mutta sillai että kuiteskin tuntui että nyt kyllä suppailee.
Vaan eipähän se mitään tarkoita.......... voihan sitä suppareita tulla viikkojakin ennen kuin synnytys alkaa. Mulle tuo oli kuitenkin ihana kokemus (hih, mikä masokisti ;D), kun nyt uskon että EHKÄ, [b]EHKÄ[/b] tää vauva ei ole masussa enää marraskuussa *bd*
Kunhan vaan en nyt liikaa elättelis toiveita :-/ Mun p*skalla tuurilla toi oli vaan taas joku helvatun jekku ja vauva tosissaankin syntyy vasta rv42+ *itkee ja pillittää, koko ajatus tuntuu kamalalta!!!*
Mutta lähettelen suppareita [b]kaikille tahtoville[/b], ja tahtoisin niitä myös itselleni, sillä ei huominen olisi mun mielestä lainkaan paha päivä synnyttää ;D
Emppu, 38+1 ja kadonneet suppikset :-O
PS. [b]Vallu[/b]... Sulle lähetän erityissuppareita ~~~ tsup ~~~ tsup ~~~
Jokohan pitelee Aarretta sylissä =)))
*yks utelias taustailija*
Tän päivän neuvolakuulumiset: sf-mitta laskenut centillä, oli 32cm, vauvan pää hyvin kiinnittynyt,vauvan syke 138,painoa tullut n.viikossa 500g!(nyt yhteensä 4kg),verenpaineet ok,pissa puhdas.
Nyt vaan jotenkin masentaa ja väsyttää tää odotus, vaikka vointi onkin hyvä eikä vaivoja juuri ole.Huono päivä kait sitten vaan, ettei mikään huvita.
Esikoisen kummi oli tänään lapsensa kanssa kylässä.Ihan mukavaa, kun oli lapsellakin samanikäistä leikkiseuraa.:)
Mies oli töiden jälkeen käynyt ostamassa vauvalle hoitopöydän.Hieno oli, mutta en siitäkään jaksanut nyt innostua.Todella kohteliasta häntä kohtaan..roll
Pakko kohta mennä koirat lenkittää ja käydä apteekissa.Kai tää masentava fiilis, tai mielialanvaihtelut kuuluu loppuaikaan, kun alkaa tuntua niin pitkältä.
KAISA: Ihanaa, että vauvalla kaikki kunnossa.:)
WAIMO: Toivottavasti saat pian helpotusta ikäviin liitoskipuihin.
Kipeitä suppareita kaikille niitä toivoville, minulle myös.;) ja onnea tasislaisista myös VALLULLE.:)
Ponnyt rv 39+0 ja masunasukki