Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen väärin lähes 5-v. pojan kanssa
29.07.2010 |
Kertokaa viisaammat, mitä minun pitäisi tehdä erilailla tämäntyyppisissä tilanteissa, joita meillä sattuu ihan jatkuvasti ainokaisen kanssa, joka täyttää pian 5.
Eli tänään leikkipuistossa. Lapsi oli leikkinyt pitkään ja oli selvästi vähän väsyksissä kun syötiin eväitä puiston penkillä. Yhtäkkiä hän tajusi, että meillä on mukana erikoinen syömisväline, eli sellainen muovinen retkikäyttöön tarkoitettu jossa on toisessa päässä haarukka/veitsi ja toisessa lusikka. Selitin, että se on minun syömävälineeni, jota pidän esim. töissä mukana. Lapsi sai tästä hirveän raivarin ja alkoi huutaen vaatia, että minun pitäisi antaa se hänelle ja että äidillä ei saa olla mitään hienoja juttuja joita hänellä ei ole. Yritti myös lyödä minua (pidin kuitenkin käsistä lujaa kiinni enkä antanut lyödä). Huusi myös, että jos en anna haarukkaa hänelle omaksi hän rikkoo sen ja että aikoo lyödä minua kun vaan päästän irti. Siis kysy oli ihan mielipuolisen kovasta huudosta. Itse pysyin rauhallisena, en alkanut hyvittelemään (niinkuin en koskaan tee) tai uhkailemaan (niinkuin joskus teen ja sekin auttaa ainakin joskus, siis uhkaus jälkiruuan menettämisestä tai kiellosta katsoa piirrettyjä - näitä päiviä meillä on usein kun usein joutuu uhkailemaan ja uhkaus aina myös täytetään). Istuin siis ja puhuin rauhallisesti mutta tiukasti enkä päästänyt poikaa irti vaikka jouduinkin täysin voimin taistelemaan hänen kanssaan (painoa yli 20 kg). Vähän ajan päästä poika lopetti riehumisen mutta jatkoi itkemistä pää sylissäni noin 10 minuuttia. Kun hiljeni lähes hiljaiseksi nostin hänet ylös ja lähdimme kotiin.
Miten minun pitäisi toimia tällaisissa tilanteissa? Ja onko ylipäätään normaalia, että noin isolla lapsella tällaisia kohtauksia tulee ihan jatkuvasti? Miten niitä voi estää?
Kommentit (33)
epänormaali 4,5-vuotias, joka sai tänään hillittömän hakkaus- ja huutokohtauksen kun isoveli sai pomppia trampalla kun taas pojalle itsellään oli porttikielto aiempien käytösvirheiden takia. Ajattelin jo ettei se huuto lopu ikinä. Enkä todellakaan antanut periksi enkä alkanut hempeillä. Edellisten parin viikon aikana näitä kohtauksia on ollut monta, joten epäilen syyksi lomaväsyä, sillä yleensä poika on aivan normaali käytökseltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näe et toimisit väärin. Varmaan jokin palkitsemissysteemi vois olla hyvä juttu. Tiedän vain yhden lapsen joka käyttäytyy samantyylisesti ja on samanikäinen. Heillä taitaa olla kyse vain vanhemman kyvyttömyydestä laittaa lapselle rajoja,ikävä kyllä. Teillä ilmeisesti sitä ongelmaa ei ole kuitenkaan.
Ite en vois kuvitella et oma samanikäinen tekis noin,mut erilaisiahan tässä kaikki ollaan.
kuvakortit jossa eri tunnetiloja kuvattu ..poika voisi poimia sieltä sen miltä tuntuu..
käy papunet sivuilla
Oli samanikäinen tyttö. Siinä ohjelmassa sitä käytöstä selitetttin sillä että lapsi oli adoptoitu kaksi vuotta aiemmin ja se oli aiheuttanut sellaisen trauman, jonka takia lapsi on erityisen hankala. Siis kyseessä oli nimenomaan erilaisista lapsista kertova ohjelma. Juuri tuon takia rupesin miettimään onko omani raivo normaalia.
ap
Jotenkin aina tuntuu että ainoan lapsen vanhempina olemme suurennuslasin alla ja helposti kaikki ongelmat johtuvat arvostelijoiden mukaan siitä, että lapsi saa ainoan lapsen aseman takia kaiken tahtomansa ja aina periksi - mikä ei siis tosiaankaan pidä paikkaansa, periaatteeni on että aikuiset määrää ;-)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä saako tätä kirjaa Suomesta, mutta suosittelen kovasti kirjaa nimeltä Explosive Child. Sieltä löytyy samantyyppisiä kuvauksia. Joillakin lapsilla on vaikeuksia omien tunteiden hallinnassa ja tässä kirjassa minusta annetaan vanhemmille ihan hyviä neuvoja siitä miten lasta opastetaan ja vähitellen opetetaan. Avaimena nuoren lapsen kanssa on mahdollisesti vaikeiden tilanteiden ennakointi.
Tulistuva lapsi
Tai luulisin, että samasta opuksesta puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en näe, että olisit tehnyt mitään väärin tässä tilanteessa lapsesi kanssa, mutta kertomasi perusteella hänellä on joko erittäin vaikea uhmaikä tai hän purkaa jotain sellaista asiaa, mitä ei ole vielä selvitetty. Onko käytös ja kehitys siis kaikin muin puolin normaalia? Tarkoitan siis sitä, että onko poissuljettu joku käytöshäiriä tai luonneasia? Jos hänen on vaikea ilmaista itseään, voi turhautuminen tulla mielivaltaisena kiukutteluna.
Joku asia hänellä voi olla "vikana" , joka aiheuttaa tällaisen turhautumisen. Pystyykö hän kommunnikoimaan muuten joka asiassa normaalisti?
en näe, että olisit tehnyt mitään väärin tässä tilanteessa lapsesi kanssa, mutta kertomasi perusteella hänellä on joko erittäin vaikea uhmaikä tai hän purkaa jotain sellaista asiaa, mitä ei ole vielä selvitetty. Onko käytös ja kehitys siis kaikin muin puolin normaalia? Tarkoitan siis sitä, että onko poissuljettu joku käytöshäiriä tai luonneasia? Jos hänen on vaikea ilmaista itseään, voi turhautuminen tulla mielivaltaisena kiukutteluna.
Joku asia hänellä voi olla "vikana" , joka aiheuttaa tällaisen turhautumisen. Pystyykö hän kommunnikoimaan muuten joka asiassa normaalisti?
Siis hänellä oli erittäin vaikea uhmaikä noin 3.5 vuotiaaksi asti ja silloin hänen päätehtävänsä elämässä oli vanhempien vastustaminen 24/7, ihan kaikessa. Tämä nykyinen (eli raivokohtaukset silloin tällöin) ei ole mitään siihen verrattuna! Toisaalta vanhemmalta lapselta vaikeampi myös kestää huonoa käytöstä, varsinkin kun lapsi osaa myös käyttäytyä hyvin silloin kun raivokohtaus ei ole päällä.
Mitä kommunikaatioon tulee, niin lapsi on kaksikielinen ja siitä huolimatta oppi puhumaan nuorena molemmilla kielillä, mutta ehkä tämä suomi jota siis puhuu minun kanssani on kuitenkin tunnetasolla vähemmän kehittynyt (vaikka noin näennäisesti puhuu sitä yhtä hyvin kuin muutkin). Tosin ihan samallalailla raivoaa toisellakin kielellään isälleen!
Kiitos myös kirjasuosituksesta, täytyy etsiä käsiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska myös meidän raivoaja on. Tunnen useamman muunkin aika "hankalan" kaksikielisen lapsen ja meidän pojan päiväkodin opettaja (on englanninkielisessä päiväkodissa) sanoi joskus, että hänen mutu-käsityksensä on, että kaksikielisyys tekee lapsesta jossain vaiheessa vaikeamman ;-) Vaiva kyllä helpottaa kouluikään mennessä, mutta ehkä se on lapselle vähän stressaavampaa kun pitää tunteiden hallinnan lisäksi hallita vielä kielellinen ilmaisunsakin. Yksikielisellä ei ole kuin yksi vaihtoehto valittavana, joten pääsee helpommalla.
Näitä tilanteita ei tule enää niin usein kuin tarhaikäisenä, mutta suuttuessaan hän on ns rajumpi kuin muiden suuttumiset. Ja syy voi olla mitätön, mikä laukaisee uhmakkaan raivon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki toiminta siinä vaiheessa kun lapsella on vielä kivaa eikä ole väsynyt eikä nälkäinen. sanot että viiden minuutin jälkeen lähdetään ja sitten lähdetään, vielä kun lapsi on hyväntuulinen.
joillakuilla se vaan on hidasta kypsymistä ja vaikeuksia kestää pettymyksiä ja kielteisiä tunteita. Toisaalta jos päiväkodissa käy kiertävä erityislastentarhanopettaja, häneltä voisi kysyä olisiko hänellä antaa vinkkejä miten lapsen kasvua voisi tukea parhaiten.