Lue keskustelun säännöt.
Oletko eronnut niin että elintasosi on laskenut? Pelottaa 'köyhyys'..
29.07.2010 |
Tuli tosta yhdestä erotako-aloituksesta mieleen tällänen kysymys. Meilläkään ei kauheen auvoista ole ollut, mies ei varmaankaan yhtä onneton kuin minä, mutta mulla ero vähän väliä mielessä. Mut se yksinpärjääminen kahden kouluikäisen lapsen kanssa pelottaa. Elintaso laskisi joka tapauksessa, mies tienaa rutosti, meillä on iso talo pk-seudulla hyvällä asuinalueella jne. Mutta kaipa sitä sitten pärjää, on mulla työ kuitenkin.
Haluisin kuulla kokemuksia!
Kommentit (10)
ei ollut täysin tuloton, ja tuskin on kenelläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä minulla ollut yksin varaa maksaa isoa rivitalokämppää eikä pitää uudehkoa autoa. Mutta todellakin henkinen vapaus meni rahan edelle.
Muutin lasten kanssa ensin vuokra-asuntoon, hoitovapaan loputtua ostin oman asunnon ja halvan auton. Siitä sitten pikkuhiljaa ylöspäin. Nykyään olen uudessa parisuhteessa ja elintaso jopa korkeampi (no ei tässä rikkaita olla) kuin ex-miehen kanssa.
mun ja lapsen elintason olis pitäny laskea kun erosin miehestä, mutta oikeastaan kun nyt minä maksan kaikki laskut ja päätän tuhlataanko rahoja vai ei niin sitä tuntuukin olevan enemmän. Eron hetkellä mies oli hyväpalkkaisessa työssä ja minä kotihoidontuella kotona.
Mutta nyt on vapaampi hengittää.
Ei asuminen vuokra-asunnossa maailman loppu ole, vaikka alue ei olekaan sitä kaikista fiinintä aluetta. Hyvien kulkuyhteyksien varressa, eikä tartte pitää autoa, se vähentää jo kuluja.
Hyvin sitä pärjää kun hyödyntää kirppikset ja ostelee säästeliäästi. Ainaskin näin ei ole miestä joka käyttää rahat ihan huuhaahan, vaan sinä päätät.
Ilmeisesti miehelläsi ihan hyvät tulot, eli elareitakin on tulossa.
Ei se nyt maailmaa kaada olla yh.
eroon ei vielä ole kunnon syitä.
Kyllä minäkin taloudellisesti luovuin paljosta erotessani, mutta koko ajan minulle oli silti päivänselvä, että elintaso tässä on niitä ongelmista pienimpiä. TOki itsekään en ihan tyhjätasku ollut ja iha kohtuupalkkaisessa työssä käyn. Mut siis jos elintaso on niitä isoimpia murheita, niin minusta eroon ei vielä ole kunnon syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näin kävi. Mutta päätin, että ole toisesta riippuvainen rahallisesti. Minä kyllä pärjään omillani.
Erosin lapsen ollessa 5,5 vuotta. Työttömyyttä on ollut, mutta tukea saa mm. lapsilisät on suuremmat, asumistuki myöskin sekä isä maksa elatustukea. Että olen pärjännyt aika hyvin kuitenkin.
eroon ei vielä ole kunnon syitä. Kyllä minäkin taloudellisesti luovuin paljosta erotessani, mutta koko ajan minulle oli silti päivänselvä, että elintaso tässä on niitä ongelmista pienimpiä. TOki itsekään en ihan tyhjätasku ollut ja iha kohtuupalkkaisessa työssä käyn. Mut siis jos elintaso on niitä isoimpia murheita, niin minusta eroon ei vielä ole kunnon syitä.
Jos miettii elintasoasioita, ei ole vielä kovin huono olo parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sua pelottaa 'köyhyys' enemmän kuin oman loppuelämäsi onnellisuus, silloin sun kannattaa ihan vaan jäädä sen rutosti tienaavan miehesi luokse. Se tekee sut varmaan onnellisemmaksi kun ei tarvitse pelätä.
Miehellä oli samansuuruiset tulot eron aikoihin, mutta vaihdoin työpaikkaa ja palkkani oli suurempi kuin exällä ja hänen uudella vaimollaan yhteensä. Kyllä miestä vitutti, sillä hän on tosi kateellista sorttia...
Minä asuin aluksi ok-talossa pelkkiä korkoja maksamnalla. Sitten kun talo saatiin myytyä, niin asuin hetken vuokralla. SEn jälkeen ostin rt-osakkeen. Asunto on parempi kuin se ok-talo, jossa asuin exäni kanssa. Ei siis ole elintaso tippunut! :)
Mutta henkinen vapaus, kodin ilmapiiri ja onni menee kaiken edelle.