Lue keskustelun säännöt.
Pelkään kuollakseni puhelimessa puhumista. :/
29.07.2010 |
Onko muita kohtalotovereita tai edes neuvoja, että miten tästä pääsisi eroon?
Lykkään tärkeiden puheluiden soittamista aina ihan viimeiseen minuuttiin. Nytkin pitäisi soittaa yhteen virastoon, aikaa on klo 11 asti. Puhelua on suunniteltu klo 8.30 alkaen, mutta en voi tehdä muuta kuin pyöritellä asiaa mielessäni. Tiedän, että kun olen saanut soitettua, niin sitten helpottaa. Mutta kun tämä on kuin muuri, jonka yli en vain pääse. Voitteko kiltit auttaa, mistä tähän saisi apua?
Kommentit (20)
Kirjoitat ylös ne asiat, jotka sun täytyy hoitaa.
Ajattele itse asian hoitamista, siis sisältöjä, eikä itse puhumista.
Soitat nyt heti, että pääset miettimästä asiaa. Mitä pikemmin, sen parempi, tiedät sen itsekin. Ja voihan olla, ettet heti pääsekään läpi etkä jonoon ja joudut soittelemaan useasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelimella soittaminen on suunnilleen vaikein asia maailmassa. Mieluummin menen vaikka virastoon itse ja puhun asian henkilökohtaisesti, vaikkei sekään helppoa ole. Mulla on hirvittävä puhelinkammo, en soita edes lähimmille tutuille mielelläni, eikä tuo kammo ole helpottanut iän myötä. Mä käytän jännitykseen Propralia ja ennen puhelimeen tarttumista joudun ottamaan tupla-annoksen. Olen nyt 50-vuotias.
En tykkää muutenkaan puhua puhelimessa. Jos joku maraton puhuja soittaa, niin en yleensä viiti vastata.
Vuosi vuodelta soittaminen on käyny mulle vaikeemmaks. Tekstiviestit on mun pelastus :) Haluan sanoa asiat lyhyesti ja ytimekkäästi. En jaksa joutavaa jaarittelua ja selittelyä.
Virastoissakin jos vaan voin käydä, niin menen paikanpäälle. Kampaaja ajan käyn aina paikan päällä varaamassa, en soita. Jos tosiaan tiedän, että tiettyyn kellon aikaan jonnekin soitettava, niin vatvon sitä asiaa tuntikausia etukäteen :D
Olen aina inhonnut ja lykännyt kaikkia puhelimitse hoidettavia asioita. Viitisen vuotta sitten työnkuvani muuttui siten, että joudun olemaan puhelimessa paljon (yleensä minulle soitetaan ja myös sitä inhosin ennen). Nykyään puhelimessa hoidettavat asiat eivät enää ole pahoja, kammoaikaa keski vain muutaman kuukauden. Joten harjoittelemalla se tilanne kohdallani parani, kai sitä huomasi, että muutkin mokailee, puhuu sekavia jne. puhelimessa, niin enää ei sressaa juuri lainkaan.
Oma paras tapani inhottaviin puheluihin on hieman kuivaharjoitella mielessään lauseita, mitä alkuun sanoo ja mitä toinen pää voi kysellä, niin on niistä kaikista lopulta selvitty.
ja siis muuten olen sosiaalinen ja tosi puhelias.
Olen kuulema perinyt sen isältäni.
Moni varmaan yllättyisi, jos kertoisin, että kammoan puhelimessa puhumista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi elämän kevät!
Onhan se joskus epämukavaa hoitaa asioita puhelimessa, mutta eihän semmoiseen voi juuttua! Soitat vaan ja sillä selvä.
Olen erittäin tietoinen siitä, että tässä pelossa ei ole niin minkäänlaista järkeä. Sanon itsellenikin aina ihan samoin, että nyt soitat, sillä siitä pääsee. Tiedän, että aina soittamisen jälkeen on parempi olo, mutta se tieto ei auta minua yhtään.
Mukava kuulla, että te muut uskallatte edes paikan päälle mennä asioista sopimaan. :) Minulle sekin on lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. Jos voin hoitaa asiat netissä, niin mikään mahti maan päällä ei saa minua menemään henkilökohtaisesti puhumaan jollekin. Tiedän, että asian kanssa pitäisi mennä lääkärille, mutta kun pelko on jo niin lamaannuttavaa.
- AP
Sillä hoidan lähes kaikki asiat ja tosi harvoin tarvii mihinkään edes soittaa. Mutta jos vaihtoehtoina on puhelin tai paikan päällä käyminen, käyn mieluummin paikan päällä, jos matka ei ole este. - 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai en nyt varsinaisesti pelkää, mutta en ollenkaan pidä puhelimessa puhumisesta. Asun ulkomailla ja joudun toimittaamaan asioita kielellä, jota en täysin hallitse. Kasvotusten puhuminen onnistuu, puhelimessa on usein vaikeuksia ymmärtää.
Lohduttaudu vaikka sillä, ettei sinulla ole kieliongelmia! :-)
vain asiat läpi. ei ole enää moista ongelmaa, kun sitä tarpeeksi kauan vain tekee, nykyään jopa työssä joudun päivittäin hoitamaan asioita puhelimella, joten siitä on tullut ihan normaalia ja helppoa. Sitä kutsutaan epämukavuusalueelle menoksi ja se tepsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teistä helpompaa soittaa videopuhelu Skype tms?
Mun mielestä se on paljon helpompaa, koska näen toisen kasvot.
puhelimessa pääsen just "elementtiin, kasvokkain en juurikaan osaa asioita esittää, olen ujo. Mutta puhelimessa sujuu lostavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teistä helpompaa soittaa videopuhelu Skype tms?
Mun mielestä se on paljon helpompaa, koska näen toisen kasvot.
En koskaan suostu käymään mitään webkamerakeskusteluja. Tuohan on pahin mahdollinen tilanne, että näkisin webkamerasta vielä omankin naamani. :D
myös mun on ihan tosi vaikeeta soittaa asioista! Esim. isännöintitoimistoon soittamista oon vitkutellu jo monta kuukautta. Samoin jos tulee vääriä laskuja, niin mieluummin maksan ne kuin soitan johonkin ja selvitän asian.
Muuten olen sosiaalinen ja puhelias, enkä pelkää kohdata ihmisiä. Puhelimessa puhun kyllä tuttujen kanssa aivan mielellään, myös niitä maratonpuheluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on varmasti terapia. Jos asia kovasti vaivaa ja ahdistaa niin eikun psykoterapeutille. Kallistahan se on.
Jonkinlainen auktoriteettipelko? Auttaisi jos osaisi ajatella että minä olen tässä se asiakas ja vaadin palvelua. Ja jos saa huonoa kohtelua niin nostaa kissan pöydälle.
Moni virkailija on tyly ja ehkä sellasten kokemusten jälkeen välttelee niitä.
aloitukseni samasta aiheesta!
Ihanaa, et joku muukin puhelinongelmainen on olemassa! Terkkuja!
Pitäis varmaankin ryhtyä puhelinmyyjäksi, niin ei puhelimeen tarttuminen olisi enää niin angstista :)
eikä siihen ole auttanut se, että töissä olessani jouduin paljon olemaan puhelimessa. Jotenki kai mulla oli töissä eri rooli tai jotain. Kuulostaa varmaan hullulta. Mutta nyt, kun en ole ollut töissä on äärettömän vaikea mihinkään soittaa. Ahdistää jo edellisenä päivänä, jos tiedän, että seuraavana päivänä on pakko soittaa johonkin. En tosiaan edes tutuille soita "huvikseni". Eikä mulla ole mitään auktoriteettipelkoa, tiedän olevani asiakas ja muuten osaan vaatia palvelua.
Ehkä terapia tosiaan auttaisi, varsinkin, jos on myös vaikea edes mennä paikan päälle.
Tsemppiä :)
Onko päässä jokin tietty kauhuskenaario?
Onko jostain menneisyydestä jäänyt traumoja puhelinta kohtaan? Millainen tapaus?
Onko päässä jokin tietty kauhuskenaario?
Onko jostain menneisyydestä jäänyt traumoja puhelinta kohtaan? Millainen tapaus?
Entä jos toisessa päässä oleva ei ymmärrä mitä tarkoitan? Ei ole kauankaan, kun jouduin luettelemaan rekisterinumeron puhelimessa. Toisessa päässä oleva ei millään meinannut kuulla oikein F-kirjainta ja minä siinä jo melkein pidättelin itkua, että eikö tämä mun puhumiseni nyt onnistu millään. Hän kyllä selitti olevansa huonokuuloinen, mutta mua harmitti ihan hirveästi.
Auktoriteettipelostakin saattaisi olla kyse. Mä pelkään kovasti, että mulle nauretaan, vähätellään asiani tärkeyttä tai sanotaan, että " mitä sä tänne soittelet ". Tai sanotaan, että puhun niin epäselvästi, ettei saa selvää. Olen kyllä tietoinen virkailijoiden vaitiolovelvollisuudesta, mutta siltikään en saa pois mielestäni ajatusta siitä, että juuri minulle he nauravat kahvipöydässä. Kertovat kotonaan, että taas se yks muija soitti ja sössötti jotain kummaa. Että se on just niin hullu kuin kylillä puhutaankin.
Tajusin vasta tätä kirjoittaessani, että niin tämän kuin monen muunkin sosiaalisiin tilanteisiin liittyvien ongelmieni taustalla on koko iän jatkunut kiusaaminen ja siitä syntynyt pelko, että minusta ei pidetä ja jään koko loppuelämäkseni yksin.
- AP
Voi elämän kevät!
Onhan se joskus epämukavaa hoitaa asioita puhelimessa, mutta eihän semmoiseen voi juuttua! Soitat vaan ja sillä selvä.