Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tämä (alkavaa) uhmaikää?
29.07.2010 |
Meillä on 1v9kk touhukas ja temperamenttinen tyttö, joka on aina ollut innokas tekemään asioita itse. Nyt kuitenkin parin kuukauden ajan neiti on ollut tyystin toista mieltä: ennen niin innokkaasti itse syövä tyttö ei enää haluaisikaan syödä itse, istuisi sylissä lähes koko ajan ja haluaisi että hänet kannetaan paikasta toiseen sylissä, kaipaisi tuttia paljon enemmän kuin ennen.
On kylläkin aina viihtynyt paljon sylissä, eikä ole keskittynyt oikeastaan ollenkaan yksin leikkimiseen tai tekemiseen tms vaan kaivannut paljon äitin tai isän konkreettista vieressä oloa/viihdytystä. On siis touhukas mutta ns viihdytettävä lapsi. :)
Onko teillä muilla ollut samanlaisuutta nähtävissä (vähän alle) 2v kanssa? Onko tämä alkavaa uhmista/jonkinlaista eriytymisvaihetta? Kokeileeko rajojaan? Mietin myös sitä, että onkohan sillä vaikutusta asiaan että on aina ollut kiireinen oppimaan uutta, esim nousi aikaisin seisomaan ja kävelemään jne, eli nyt tässä kehitysvaiheessa kaipaa ns. "vauvailua"?
Kommentit (3)
Neiti haluaa että häntä kannetaan?
Neiti haluaa tuttia?
Tuttia annat VAAN tarpeeseen, tarpeetonta on jatkuva tutin lussutus: tarve on itku ja vaikka vierastaminen. Tutti pois heti kun on nukahtanut, rauhottunut.
Sun lapsi on ihminen ja ihmiset yleensä viihtyy keskenään.
Lapsesi voi tehdä jo kotihommia.
Lapselle tekee hyvää kun uskaltaa leikkiä itsekseenkin! Jos sinun leikit on ollut sitä että nyhjäät aina vieressä niin kiva siitä nyt opettaa ulos, isompi homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli:
Kyllä, neiti haluaisi että häntä kannetaan, hyvin paljon. Ennen on kävellyt ihan omin jaloin. Tämä ei tarkoita sitä että kantaisin häntä joka paikkaan vaikka hän HALUAISI.
Ja kylä, haluaa tuttia paljon enemmän kuin ennen. Tämäkään ei tarkoita että hän lutkuttaisi tuttia kokoajan. Saa tutin päiväunille ja nimenomaan esim silloin kun esim vierstaa kovasti eikä meinaa rauhoittua.
Tiedän, että hän sosiaalinen ihminen.
Hän tekee jo kotihommia leikin varjolla, kerää tavaroita ja täyttää lusikoita ja haarukoita tiskikoneeseen.
Kyllä, lapselle tekisi hyvää leikkiä itsrkseen, mutta kuten kerroin, on luonteeltaan sellainen ettei oikein viihdy yksin/keskity. Toiset kaipaavat aikuisen läsnäoloa ja konkreettista läheisyyttä enemmän kuin toiset. Lapseni ei ole ns rauhallinen sivustaseuraaja tai yksin viihtyvä. Toki kannustan leikkimään yksin enkä nyhjää vieressä, mutta ätytyy sanoa että paljon olen lähellä tai jos itse teen jotain (vaikkapa kotihommia tai luen) niin lapsi touhuaa mukanani.
En siis tee kaikkia asioita kuten lapseni haluaa, vaan kirjoituksessani kuvailen, mitä hän haluaisi minun tekevän. Tahtominen on eri asia kuin saaminen. ;)
Viestisi ei ollut kovin auttavainen. Et myöskään kertonut omista kokemuksistasi. Pikemminkin oletit ja kirjoiti arvostelevaan sävyyn. Toki vinkkejä on kivaa saada, mutta vähän ystävällisempään sävyyn, kiitos! :)
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Alue: Aihe vapaa
että jos tahtoa ei saada läpi niin alkaa todellinen huutokonsertti, eli jos en kanna tyttöä vaan kehotan kävelemään itse tai nosta lapsen puolesta lelua lattialta. Saattaa siis huutaa vaikkapa leluhauvaansa joka on ihan vieressä, mutta ei millään suostuisi itse ojentamaan kättään ja ottamaan sitä itse.
Huh, aika rasittava vaihe meneillään!
t. Ap