Lue keskustelun säännöt.
Viikko laskettuun aikaan, valehtelin taas neuvolantädille
28.07.2010 |
"Kaikki on varmaan jo valmista vauvaa varten?"
-joooo...
"Onko synnytyksestä tullut mieleen jotain kysymyksiä?"
- Eipä tässä mitään...
Pyh, mitään ei ole valmiina. Ei edes vaunuja ole kasattuna eikä pestynä. Synnytystä en ole edes ajatellut, enkä muistanut edes sairaalakassia ennen kuin nlan täti kysyi, onko kassi jo pakattuna.
Mitähän tästäkin tulee... Raskaus oli vahinko ja olin alussa todella sen jatkamista vastaan. Toisin päätettiin lopulta ja luulin että pääsen jotenkin "odotustilaan". Nyt on raskaus loppumetreillä, enkä selvästi vieläkään ole päässyt sinuiksi asian kanssa. En ole ostanut yhtään äitiysvaatetta enkä uutta vauvakampetta, en pessyt yhtäkään vauvanvaatetta, en purkanut äitiyspakkausta, en huoltanut vaunuja, en lukenut yhtään lehteä/opasta, en miettinyt mitä ehkä puuttuu, en hakenut hoitopöytää enkä pinnistä varastosta, en ole ajatellut koko asiaa enkä synnytystä.
Kommentit (36)
Käyt kuitenkin neuvolassa ja surffaat vauva lehden sivuilla eli eiköhän se pieni tulokas ole kuitenkin sinulle tärkeä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos olis edes jotain valmiina. Pyydä jotain ystävää tai äitiäsi laittamaan valmiiksi, tekisi sen varmaan enemmän kuin mielellään (mä ainakin tekisin). Älä jää nyt yksin koska varmasti apua on tarjolla.
sano nyt lapsen isälle, jos on mukana kuvioissa, että auttais sua. Sulla lienee jo lapsi olemassa kun on ne vaunutkin?
Teille tulee vauva aivan millä hetkellä hyvänsä. Onpas sitten sairaalasta tullessa mukava alkaa sänkyä kasaamaan ja vaatteita pesemään tai etsimään!? sinulla ja miehelläsi on nyt vastuu lapsesta, hoitakaa siis homma kunnolla!
Käyt kuitenkin neuvolassa ja surffaat vauva lehden sivuilla eli eiköhän se pieni tulokas ole kuitenkin sinulle tärkeä asia.
Olen juminut tänne aiempien lasten peruja ja nytkin vain av:lle, en ole edes käynyt odotuspalstalla. Neuvolassa käyn tavan vuoksi. En vaan ole yhtään hengessä mukana, enkä ole ollut onnellinen raskaudesta koko raskausaikana. Alkaa epäilyttää, osaanko välittää lopulta lapsestakaan samalla tavalla kuin isommista.
ap
ei vaan ole huvittanut. Ei huvita vieläkään, vaan tuntuu lähinnä vastenmieliseltä. Vastenmieliseltä on tuntuneet myös kaikki onnittelut raskaudesta ja kaikki vauvalässynlää.
Mutta pakko kai se on alkaa. Vaikka toisaalta tuntuu myös pahaenteiseltä: kun olen niin negatiivisesti suhtautunut alusta alkaen niin tuntuu vaan siltä, ettei tämä mitenkään hyvin edes pääty. Että tulee se ansaitsemani rangaistus pahoista ajatuksista ja vauvaa ei lopulta olekaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta aina lapsi lapselta on se valmiiksi laittaminen vähentynyt. Kun kaikkea on, ei jaksa enää hössöttää. Ei se tartte ettei vauvasta välitä. Kaikki on tuttua ja tajuaa että vauva ei ihmeitä tarvii. Pari vaatekappaletta, vaippoja ja tissi. Siinä kaikki mitä meillä on alkuun tarvittu. Pyyhkeitä alustaksi lattialle kun vauvan vaippa vaihdetaan jne. Hyvää odotuksen loppua ja synnytystä, varmasti kaikki sujuu hyvin ja rakastut ajan myötä vauvaasi. Jos tuntuu ettei"elämä maistu" niin tietysti kannattaa pohtia oletko uupunut tai masentunut ja olisiko syytä etsiä siihen jotain apua.
Todella surullista luettavaa! Ensimmäiseksi tuli mieleen, etteihän tämä tuleva lapsenne mitenkään ole syyllinen syntymäänsä eikä saisi joutua kärsimään vanhempiensa vahingosta kuten tulevaa lastanne nimität. Olet ilmeisesti kuitenkin aikuinen koskapa teillä jo lapsiakin on joten voisit suhtautua aikuisen tavoin perheenlisäykseenne. Oletteko ajatelleet, miten sisarukset suhtautuvat pieneen vauvaanne jos itse hyljeksit häntä jo odotusaikana kertomallasi tavalla?
Kehottaisin Sinua hakemaan välittömästi apua ongelmaasi mikäli et usko omin avuin tai miehesi tukemana (et kerro mitään hänen asenteestaan) selviytyväsi tilanteesta. Olette kuitenkin päättäneet yhdessä vauvanne vastaanottaa joten hänelle olisi suotava samanlaiset mahdollisuudet turvalliseen lapsuuteen kuin sisaruksilleen. Lienet asiasta samaa mieltä?
Käänny neuvolan terveydenhoitajan puoleen tai kerro tilanteesta synnytyslaitoksella avoimesti saadaksesi apua. Kaikkea hyvää perheellenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
millä tavalla "hyljeksin" lasta odotusaikana? Kannan lasta sisälläni ja vanhemmat lapset eivät tiedä mitään ristiriitaisista ajatuksistani. Mutta en jaksa tällä palstalla esittää auvoisaa, esitän sitä muuten ihan tarpeeksi.
Mitä apua edes ajattelisit minun tarvitsevan? Naurujoogaa ehkä tai ilopillereitä?
ap
Todella surullista luettavaa! Ensimmäiseksi tuli mieleen, etteihän tämä tuleva lapsenne mitenkään ole syyllinen syntymäänsä eikä saisi joutua kärsimään vanhempiensa vahingosta kuten tulevaa lastanne nimität. Olet ilmeisesti kuitenkin aikuinen koskapa teillä jo lapsiakin on joten voisit suhtautua aikuisen tavoin perheenlisäykseenne. Oletteko ajatelleet, miten sisarukset suhtautuvat pieneen vauvaanne jos itse hyljeksit häntä jo odotusaikana kertomallasi tavalla?
Kehottaisin Sinua hakemaan välittömästi apua ongelmaasi mikäli et usko omin avuin tai miehesi tukemana (et kerro mitään hänen asenteestaan) selviytyväsi tilanteesta. Olette kuitenkin päättäneet yhdessä vauvanne vastaanottaa joten hänelle olisi suotava samanlaiset mahdollisuudet turvalliseen lapsuuteen kuin sisaruksilleen. Lienet asiasta samaa mieltä?
Käänny neuvolan terveydenhoitajan puoleen tai kerro tilanteesta synnytyslaitoksella avoimesti saadaksesi apua. Kaikkea hyvää perheellenne!
Ei ole lapsen kiva kasvaa perheessä, johon häntä ei haluttu. Adoptiovanhemmat kyllä haluaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saada sen lapsen jos et kerta välitä? Minä olen aina halunnut itselleni lapsia, mutta kun niitä ei vaan tule. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitiyspakkauslaatikkoon.
Hyvin sä alkuun pääset äitiyspakkauksen tavaroilla, pestä ne tosin kannattaisi ennenkuin lähdet sairaalaan. Pistä mies kasaamaan sänky, ostatte vaippoja, rintapumpun, kannellisen roskiksen ja liivinsuojia. Muut ehtii hyvin sit kun pääset kotiin.
Jotkut heräävät vasta kun vauva on todellinen. Minä ainakin olin sellainen :D
Mutta pakko kai se on alkaa. Vaikka toisaalta tuntuu myös pahaenteiseltä: kun olen niin negatiivisesti suhtautunut alusta alkaen niin tuntuu vaan siltä, ettei tämä mitenkään hyvin edes pääty. Että tulee se ansaitsemani rangaistus pahoista ajatuksista ja vauvaa ei lopulta olekaan.ap
Luulen, että tuossa tiivistyy pitkälti se, miksei kiinnosta nyt mikään. Ristiriitaiset tunteet varmasti aukeavat synnytyksen jälkeen!
Itsellä hieman samat fiilikset raskautta kohtaan. Alku oli kovin ristiriitaista ja odotus ei ole ollutkaan auvoa ja onnea. Rv 34 ja babykamppeitten suhteen tilanne lähes samalla mallilla kuin ap.lla. Kovasti kuitenkin toivon ja odotan vauvan tuloa, mutta samalla pelkään, jos nyt innostun, saan rangaistuksen koska alussa en vauvaa niin aina tahtonutkaan.
Sellainen se on tämä ihmismieli välillä...varsinkin raskaana ollessa...ristiriitoja ja myllerrystä. Täytyisi osata antaa omien tunteitten myllertää ilman, että niistä pitää potea huonoa omaatuntoa!
Kukin tyylillään ja ehditte varmasti tavarat laittamaan vielä tai vasta synnytyksen jälkeen. Tsemppiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saada sen lapsen jos et kerta välitä? Minä olen aina halunnut itselleni lapsia, mutta kun niitä ei vaan tule. :/
Kuten sanoin, me päätettiin pitää lapsi. Ja kysymys siitä, haluanko lapsen: periaatteessa kyllä, mutta ajoitus oli erittäin huono. Ajattelin toki, että alkujärkytyksestä toivuttuani koen raskauden samalla tavalla kuin aiemmat.
Adoptio-ehdottelijat olette kuin Afrikan nälkäänäkevistä lapsista muistuttajat. Tottakai pitää olla kiitollinen, ettei ole samassa jamassa, mutta mitä se ketään Afrikassa auttaa syönkö minä nakkikastikkeeni loppuun. Kiitollisuus ei myöskään muuta sitä, että nakkikastike on pahaa.
ap
mutta synnyttyään minun tuntemukseni oli, että olisin halunnut antaa koko vauvan pois ja peruuttaa tapahtuneen. Kesti useampi kuukausi ennenkuin rupesin tuntemaan hiukkaakaan rakkautta vauvaa kohtaan.
Eikö häntäkään kiinnosta vauva ja vauvan varusteet? Täytyy olla provo, aika väsynyt sellainen.
Luulen, että tuossa tiivistyy pitkälti se, miksei kiinnosta nyt mikään. Ristiriitaiset tunteet varmasti aukeavat synnytyksen jälkeen!Itsellä hieman samat fiilikset raskautta kohtaan. Alku oli kovin ristiriitaista ja odotus ei ole ollutkaan auvoa ja onnea. Rv 34 ja babykamppeitten suhteen tilanne lähes samalla mallilla kuin ap.lla. Kovasti kuitenkin toivon ja odotan vauvan tuloa, mutta samalla pelkään, jos nyt innostun, saan rangaistuksen koska alussa en vauvaa niin aina tahtonutkaan.
Sellainen se on tämä ihmismieli välillä...varsinkin raskaana ollessa...ristiriitoja ja myllerrystä. Täytyisi osata antaa omien tunteitten myllertää ilman, että niistä pitää potea huonoa omaatuntoa!
Kukin tyylillään ja ehditte varmasti tavarat laittamaan vielä tai vasta synnytyksen jälkeen. Tsemppiä :)
Näinhän se aika pitkälle on. En minä voi sanoa, että en haluaisi lasta, vaikken tosissaankaan missään vaaleanpunaisissa vauvaunelmissakaan nyt elele. On vaan aika iso tabu sanoa, ettei ole kauhean innoissaan raskaudesta, kun koko äitiysteollisuus korostaa odotuksen onnea ja ihanuutta. Tulee itselle syntinen ja syyllinen olo sellaisesta, siis pelkistä ajatuksista.
ap
Eikö häntäkään kiinnosta vauva ja vauvan varusteet? Täytyy olla provo, aika väsynyt sellainen.
Itse asiassa en ole tavannut yhtään perhettä, jossa mies olisi laitellut vauvakamppeet. Enkä minä mun miehestäni nyt kirjoita, vaan itsestäni.
ap
en vaan voi käsittää näitä helvetin ruikuttajia. Oletteko kukaan koskaan kuulleet EHKÄISYSTÄ tai ABORTISTA? Adoptio on myös hyvä vaihtoehto.
Pakkoko on panna ilman kumia jos ajoitus on huono...:-///
ja väsyneenä on kurjaa sit ruveta kantamaan hoitopöytää varastosta ym.