Voiko itsevarman ihmisen sekoittaa narsistiin?

Jos kerta toisensa jälkeen huomaat, että ystäväksi kuvittelemasi ihminen ei kykene keskustelemaan kanssasi sinua askarruttavista asioista, voisi olla syytä höristellä korviaan.

Yleensä narsisti vain tuttavuuden alussa käyttää koko energiansa saadakseen sinut haaviin - tunnet olevasi hänen ainoa kiinnostuksen kohteensa ja jotenkin tavattoman ihmeellisen ihana ihminen.

Myöhemmin ääni muuttuu kellossa - ja on kovin vaikea tajuta, että tuo ihana, empaattinen ihminen on muuttunut omaksi itsekseen eli täysin tunnekylmäksi manipuloijaksi.

äärimmäisen epävarma itsestään ja yrittää peitellä sitä pöyhkeällä käytöksellä ja fiinillä pukeutumisella + muilla ulkoisilla jutuilla. Narsistinen ihminen on äärimmäisen kylmä, ei kykene ollenkaan tuntemaan empatiaa toisia kohtaan, kohtelee kaltoin, valehtelee, vaihtelee kavereitaan sen mukaan, miten he palvelevat hänen tarkoituksiaan. Ei pysty rakentamaan kunnollisia ihmissuhteita.

Terve narsismi ilmenee muun muassa hyvänä itsetuntona. Ihminen uskoo olevansa riittävän hyvä ja pätevä, eikä hänen tarvitse todistella sitä jatkuvasti itselleen tai muille.



Kun narsistinen kehitys lapsena menee vituralleen, voi syntyä monenlaisia häiriintyneen narsistisen kirjon häiriöitä. Se, mistä tässä ketjussa puhutaan narsismina, on vain yhdensorttinen narsistinen häiriö. Muitakin on.

Näin ainakin kansainvälisesti, suomalaisesta käytännöstä en tiedä. Narsisti nimittäin osaa usein sumuttaa taitavasti myös psykiatria. Todellisuus paljastuu, kun psykiatri keskustelee narsistin läheisten kanssa. Heidän joukostaan löytyy yleensä uhreja, jotka pystyvät kertomaan monipuolisesta ja älykkäästä piinasta ja manipuloinista.

en enää jaksa kuunnella erästä x-ystävätärtäni. Hänen juttunsa ovat silkkaa valitusta ja ruikuttamista päivästä toiseen. Ja vuodesta toiseen.

Ei tarvitse ylimääräisiä krumeluureja, ja näyttää hyvältä ja vakuuttavalta verkkareissakin.

oikeasti empaattinen ja omaa normaalin moraalintajun. Terve ihminen on kiinnostunut muistakin ihmisistä, pystyy kehumaan muita ilman taka-ajatuksia ja kykenee ylipäänsä kanssakäymiseen, jossa ei ole pelkkä hyötyminen takana.



Normaali ihminen osaa normaalit käyttäytymistavat: ei ole röyhkeä päin toisten naamaa, ei kadehdi toisten saavutuksia, vähättele, antaa muillekin tilaa olla esillä, ei manipuloi syyllistämällä, kiitollisuudenvelalla, rahalla jne.



Itsevarma voi olla, mutta se on sitä, että on tyytyväinen sellaisena kuin on, eikä tarvitse tuekseen muiden lyttäämistä tai hyväksikäyttämistä.



Vääristynyt itserakkaus taas on jotakin sairasta:kehuu itseään ja tekemisiään jatkuvasti muille ja kaipaa pohjattomasti kehuja.

Terveesti itsevarma ihminen vain ON. Ei tarvitse ylimääräisiä krumeluureja, ja näyttää hyvältä ja vakuuttavalta verkkareissakin.

ei itsevarmuutta ole pöyhkeily ja kerskailu ja esittäminen niinkuin joku luuli.

Ihminen, jolla terve itsetunto pystyy myös nauramaan itselleen.

kun tulee ovesta, sisääntulo on ehdottomasti näyttävä, suu korvissa ja kovaääninen naurunheläytys (usein jopa ihan miellyttävä), mut just siten että 'näkeehän nyt kaikki'. Ja pukeutuminen viimeisen päälle. Tsekkailee vaatteitaan kaiken aikaa että kaikki on ok.

Jos seurueessa ennestään tapaamattomia miehiä, liehakoi heidän ympärillään ja pyrkii tekemään vaikutuksen. Naurunkiherrys paljastaa tyydytyksen kun saa tyyppien huomion itseensä.

Jos mulla jotain uutta ja erilaista juttua, punnitsee asiat otsa rypyssä tarkkaan, kunnes letkauttaa jotain negatiivista tai vähättelevää, oli juttu sitten mikä ikinä tahansa. Esim. 'mä nyt olen tollasta harrastanut joskus 10 vuotta sitten', 'eihän noi värit yhtään natsaa', 'miten ihmeessä sä olet voinut keksiä tuollaista' jne jne. Jos muuhun seurueeseen pitää tehdä vaikutus, kehuu vuolaasti ja kovaäänisesti miten iiihaaanaaa jne.

Ja lopulta päästään pääasiaan (hänen mielestään) eli häneen itseensä. Loputtoman kehumisen kohteena on hänen koulutus, palkka, uudet vaatteet, uusi auto, lasten koulutus jne. Ja jos ulkomaanreissua on ollut niin totta kai kaikki samaan. Ja ketä on tavannut ja miten hieno työpaikka hänella onkaan.

Kaikki mitä hän tekee on ylihienoa, upeaa, parasta mitä voi olla.

Siis hänen mielestään.

oikeasti empaattinen ja omaa normaalin moraalintajun. Terve ihminen on kiinnostunut muistakin ihmisistä, pystyy kehumaan muita ilman taka-ajatuksia ja kykenee ylipäänsä kanssakäymiseen, jossa ei ole pelkkä hyötyminen takana.

Normaali ihminen osaa normaalit käyttäytymistavat: ei ole röyhkeä päin toisten naamaa, ei kadehdi toisten saavutuksia, vähättele, antaa muillekin tilaa olla esillä, ei manipuloi syyllistämällä, kiitollisuudenvelalla, rahalla jne.

Itsevarma voi olla, mutta se on sitä, että on tyytyväinen sellaisena kuin on, eikä tarvitse tuekseen muiden lyttäämistä tai hyväksikäyttämistä.

Vääristynyt itserakkaus taas on jotakin sairasta:kehuu itseään ja tekemisiään jatkuvasti muille ja kaipaa pohjattomasti kehuja.

sanaa narsisti oikein. Arkikielessä sillä voidaan viitata kehen tahansa itseään rakastavaan tai korostavaan ihmiseen, mutta psykiatrissa narsismissa on kyse vakavasta mielenterveyden häiriöstä. Eli ihan kevein perustein ei voi ketään kutsua narsistiksi.



Musta itsevarman ihmisen ja narsistin sekoittaminen on helppoa just siks, että narsismin käsite ymmärretään niin arkisesti, ei sen virallisen sairausluokituksen kautta.



Kuten täällä on sanottukin itseään rakastava ihminen arvostaa itseään, mutta osaa kehua myös toisia eikä manipuloi, yritä hyötyä jne. Ihan oikea narsisti on vakavasti sairas eikä pysty normaaleihin ihmissuhteisiin.