Siirtolapuutarhamökin hankinta

Äly hoi! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nille, jotka ei harrasta puutarhanhoitoa ei saisi mökkejä antaa.

Täysin samaa mieltä!

Ihmiset ei näytä edes ymmärtävän mitä siirtolapuutarhamökki tarkoittaa.

Esim. Helsingissä vanhimmat siirtolapuutarhaalueet on rakennettu jo 1930-luvulla, esim. Vallila. Alkuperäinen tarkoitus oli viljellä ruokaa omalla siirtolapuutarhamökillä. Parhaimmat tontit onkin täynnä vadelma- ja herukkapensaita, plus muutama omenapuu.

Perennat ja kesäkukat on vain ekstraa. Toki tarkoitus on, että ruuan lisäksi siellä kasvaa myös näyttäviä kasveja ja tonttia hoidetaan asianmukaisesti.

Ne joita ei kiinnosta pitää huolta marjapensaistaan, omenapuistaan eikä edes kesällä vaivaidu laittamaan mansikoita, perunaa yms, kasvamaan, ei kannattaisi edes haikailla siirtolapuutarhamökistä.  Sitä ei ole tarkoitettu pelkäksi auringonottopaikaksi.

Siirtola puutarhamökkien tontit vaihtelee 200-350 neliön välillä, siinä on ihan hitonmoinen työ pitää tontti kunnossa. Muuten saakin paistatella aurinkoa rikkaruohojen keskellä. Tosin niitä rikkaruohojakaan ei hyvällä

katsota. Ei kai naapurit, jotka ovat vuosikymmenet pitäneet huolta omista tonteistaan halua, että viereisellä tontilla rehottaa siankärsämöä.

Ihmisillä on todella outo käsitys siirtolapuutarhamökeistä ja siitä mitä niiden ylläpitäminen edellyttää.  Ne on ns. työleirejä, jotta tontti pysyisi kunnossa ja kauniina, mutta ennen kaikkea, jotta saisi kunnon marja ja omenasadon.

Siirtolapuutarhamökki ei sovi laiskoille norkoilijoille. Niitä pitäisi myydä ainoastaan ihmisille, joita oikeasti kiinnostaa puutarhanhoito. Monet luulevat, että 200-300 neliön tontin hoito on kakunpala. Puutarhurina ja viherrakentajana sanon, että jos on tottunut laittamaan vain muutaman kesäkukan parvekkeelle kesänaikana, ei kannattaisi edes haikailla siirtolapuutarhamökistä. Siellä ei työt lopu koskaan.  Kun ensin on saanut pensäät ja omenapuut tuottamaan marjoja ja hedelmiä, pionit kukkimaan, voikin jo alkaa rempata taloa.

Laiskat voi tosiaan etsiä mökkinsä tunnin ajomatkan päästä kaupungista, sieltä huitsin nevadasta missä kukaan ei näe rikkaruohoja rehottavia mökkitontteja.

On parempi jättää siirtolapuutarhamökit niille, jotka osaavat arvostaan ihmisen työtä ja tontteja.

Rakentaminen ei ole kallista, mutta marjapensaiden, omenapuiden yms vaalimien kymmenien vuosien ajan on sellaista työtä, jota ei voi mitata rahassa.

On eri asia ostaa uusi siirtolapuutarhamökki tyhjän tontin kanssa. Siinä voikin sitten raivata maata, perustaa tontin, muokata ja istuttaa taimet. Hedelmiä ja satoa odotellessa voi katsella niitä taimentynkiään, joihin on laittanut hyvässä tapauksessa 800-1000€, odotella 5-15 vuotta satoa saapuvaksi.

Ihmiset ei arvosta muiden tekemää työtä ja luulevat, että marjapensaat ja omenapuut siellä ihan itsekseen siellä pärjäävät.  Ei pärjää.

Jos tontilla on hintaa 50K, on siihen laskettu puutarhan tuottavat kasvit, jotka ei tosiaan yhdessä yössä ala kukoistamaan.

Jos tontti on hoidettu, niin ei kai se naapureita haittaa, vaikka siellä olisi etusijalla koristekasvit. Kaikilla kun ei ole kellaritiloja, mihin sen sadon säilöisi...

200-300 neliön pihanhoito ei ole iso työ, jos osaa käyttää esim. kuorikatetta ja mansikkakangasta katteena, käyttää kiveyksiä ja suunnittelee pihan helppohoitoiseksi. Minulla on nyt 800 neliön uusi piha täynnä perennapenkkejä ja siihen käytän monta tuntia joka ilta, mutta minulle se onkin harrastus, jota en koe rasitteena. Totta kyllä sekin, että myös sitä 200 neliötä pitää hoitaa, ei se hoitamatta pysy kunnossa.

Kommentti: Tontithan ei ole ollenkaan kaupan.

Tiedän, että niistä maksemaan muutaman sadan euron vuosimaksu, mutta kyllä

jokainen ymmärtää mikä arvo on laitetulla 300 neliön puutarhatontilla vs ei laitetulla.

Eihän kukaan voi olettaa, että ostetaan 50K:lla 300 neliön siirtolapuutarhamökki ja tontti.

Voi ihan rauhassa kysellä pääkaupunkiseudulla vapaita tontteja. Siinä hommassa iskee päänsä kiveen oikein kunnolla.

Kyllä hyvin laitettu siirtolapuutarhamökki tontteineen on hintansa väärtti. Tosin alkuperäiset mökit on monella aika huonossa kunnossa, että joutuu vetämään matalaksi jo ihan perustustenkin takia. Lattialautojen kunto on kuin olisi pomppulinnassa. =)

Vierailija kirjoitti:

Äly hoi! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nille, jotka ei harrasta puutarhanhoitoa ei saisi mökkejä antaa.

Täysin samaa mieltä!

Ihmiset ei näytä edes ymmärtävän mitä siirtolapuutarhamökki tarkoittaa.

Esim. Helsingissä vanhimmat siirtolapuutarhaalueet on rakennettu jo 1930-luvulla, esim. Vallila. Alkuperäinen tarkoitus oli viljellä ruokaa omalla siirtolapuutarhamökillä. Parhaimmat tontit onkin täynnä vadelma- ja herukkapensaita, plus muutama omenapuu.

Perennat ja kesäkukat on vain ekstraa. Toki tarkoitus on, että ruuan lisäksi siellä kasvaa myös näyttäviä kasveja ja tonttia hoidetaan asianmukaisesti.

Ne joita ei kiinnosta pitää huolta marjapensaistaan, omenapuistaan eikä edes kesällä vaivaidu laittamaan mansikoita, perunaa yms, kasvamaan, ei kannattaisi edes haikailla siirtolapuutarhamökistä.  Sitä ei ole tarkoitettu pelkäksi auringonottopaikaksi.

Siirtola puutarhamökkien tontit vaihtelee 200-350 neliön välillä, siinä on ihan hitonmoinen työ pitää tontti kunnossa. Muuten saakin paistatella aurinkoa rikkaruohojen keskellä. Tosin niitä rikkaruohojakaan ei hyvällä

katsota. Ei kai naapurit, jotka ovat vuosikymmenet pitäneet huolta omista tonteistaan halua, että viereisellä tontilla rehottaa siankärsämöä.

Jos tontti on hoidettu, niin ei kai se naapureita haittaa, vaikka siellä olisi etusijalla koristekasvit. Kaikilla kun ei ole kellaritiloja, mihin sen sadon säilöisi...

200-300 neliön pihanhoito ei ole iso työ, jos osaa käyttää esim. kuorikatetta ja mansikkakangasta katteena, käyttää kiveyksiä ja suunnittelee pihan helppohoitoiseksi. Minulla on nyt 800 neliön uusi piha täynnä perennapenkkejä ja siihen käytän monta tuntia joka ilta, mutta minulle se onkin harrastus, jota en koe rasitteena. Totta kyllä sekin, että myös sitä 200 neliötä pitää hoitaa, ei se hoitamatta pysy kunnossa.

On eri asia hoitaa omaa pihaa, johon pääsee suoraan ja mihin aikaan haluaa kuin hoitaa siirtolapuutarhamökkiä ja sen tonttia, jonne vartavasten mennään lepuuttamaan iltaisin ja viikonloppuisin, joskus lomillakin. Ei siellä voi klo 23 illalla alkaa touhuta kuten omalla pihalla.

Lepuuttaminen minulle tarkoittaa puutarhahommia, koska itse rentoudun kasvien kanssa, kitkien ja laittaen.  Puhuin nyt yleisesti siitä, että kerrostalossa asuvat keski-ikäiset, jotka eivät kasvata hyötykasveja edes partsilla, eivät laita kesäkukkia omaksi iloksi, yhtäkkiä ostaisi siirtolapuutarhamökin ja alkaisi raivata tonttia rikkaruohojen alta ja pystyttäisi siinä sivussa vielä uuden mökin.

Naapureita kiinnostaa kyllä mitä siellä tontilla kasvaa, koska siirtolapuutarha-alueilla on luettelo kielletyistä perennoista ja kasveista, kuten Suomessa on ok-taloalueillakin kielletty samat kasvit. Ihmisen, joka miettii hankkivansa siirtolapuutarhamökin, pitää olla kiinnostusta tehdä hommia ja olla mukana siirtolapuutarhaelämässä. Se on yhteisö eri tavalla kuin ok-taloissa asuvat elävät yhteisöissään.

Voihan tätä asiaa kierrellä ja kaarella, toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. Lopputulos on se, että kokemattomalle tulee suurena yllätyksenä siirtolapuutarhamökin laittaminen ja erityisesti se pihan laittaminen. Voihan sen tietysti vetää nurmikoksi, pääsee tosi helpolla.  Mutta lähtökohtaisesti kysymys oli siitä, onko oikein, että siirtolapuutarhamökkejä myydään niille, joita ei kiinnosta hyötykasvien hoitaminen. Jos mökki ostetaan vain löhöilypaikaksi ja grillauskeskukseski, ei se minusta palvele kyseistä tarkoitusta.

Mutta me emme nyt taida puhua samasta asiasta, joten eiköhän tämä ole tässä. =)

Äly hoi! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäinen kirjoittaja on varmaan miettinytkin mitä varten haluaa mökin. Jos haluat sen vain uutarhanhoitoa varten, niin silloin palstaviljely on paljon halvempi harrastus.

Toinen asia mitä kannattaa miettiä on se, paljonko olet valmis uhraamaan aikaa mökille matkustamiseen. Jos aikaa saa mennä vähän enempikin, niin kannattaa tarkistaa Vantaan siirtolapuutarhaalueet. En tiedä onko Espoossa noita. Tuttavilla on mökki Vantaan puolella ja siellä hinnat on viime vuosina laskeneet.

Ja kannattaa suhtautua mökkeilyyn harrastuksena. J  harrastukset maksa aina :) Kukaan ei tiedä kuinka suosittua siirtolapuutarhamökit on kymmenen vuoden kuluttua. Jollain alueilla mökkien hinnat saattaa laskea ja toisilla nousta.

Nythän on sellainen tilanne, että mökkejä on suhteellisen paljon tarjolla, koska iäkkäimmät ihmiset luopuvat mökeistään. ja sen verran tiedetään, että ekologiset nuoret aikuiset ovat seuraava suurin ryhmä, jotka siirtolapuutarhamökkejä alkaa seuraavan 10 vuden aikana kyselemään. 

Vadelmat tuottaa satoa jo seuraavana vuonna istutuksesta, joten ne on kyllä nopea saada tuottamaan. Nopeasti tuottavat myös muut marjapensaat. Omenapuut on sitten eri juttu. Minä sain rakentaa puutarhasi ihan alusta saakka uudelle tontille ja nyt on jo aika vehmasta. Helpompi tosiaan rikkaruohoja ajatellen rakentaa uutta kuin raivata vanhasta. Mutta noiden puiden ja pensaiden odottelussa kyllä kestää. Varjoja ei saada niistä vielä pitkään aikaan.

Muistan miten vaikeaa 1990-luvun alussa oli saada siirtolapuutarhamökkiä, ne oli ihan kiven alla.  Nykyään kyseisten mökkien omistajat ovat jo ikäihmisiä eivätkä jaksa enää touhuta mökeillään, joten laittavat ne myyntiin, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

Olemme tänä kesänä käyneet katsastamassa siirtolapuutarhamökkejä ihan urakalla, hintahaarukka Helsingissä on 30 000-90K.

Ottaisin mieluusti 30K mökin, jonka tonttia kiertää vadelmapensasaita, vaikka mökki itsessään on purkukunnossa. Investoiminen uuteen mökkiin on pienempi kustannus kuin kasvien istuttaminen ihan alkutekijöistä.  Itse arvostan tontin kasveja mökkiä enemmän, koska haluan saada marjoja ja omenia talteen heti enkä 10-15 vuoden kuluttua.

Minusta huolella suunniteltu piha ja hyvin hoidettu siirtolapuutarhamökki tontteineen on hyvinkin 80K arvoinen, kunhan siis mökkiä ei tarvitse rakentaa uudestaan. Ei nämä hintapyynnöt minusta ole päätähuimaavia. Mitä paremmin hoidettu piha, sitä enemmän annan sille arvoa.

Mökin rakentaminen kustantaa 10K, joten se ei sinänsä ole kallista, jos tontti on kunnossa. Toiset taas haluavat valmiin mökin, joka vain nostetaan paikalle. Se tietysti maksaa sen 25-30K, mutta eipä tarvitse itse rakentaa.

Toiset taas haluavat sijoittaa vain 27K siirtolapuutarhan tonttiin, jonka kasvillisuuden saa vain raivaussahalla kaivettua esiin, ennen kuin tietää mitä siellä kasvaa, plus sen päälle pitäisi purkaa vanha mökki ja laittaa uusi pystyyn. Siihen saakin kulumaan koko loppukesän.

Olen näytöissä nähnyt ja kuullut kaikenlaista. Ihmiset, jotka eivät pidä edes kesäkukkia parvekkeella ovat valmiita ostamaan mahdollisimman halvan heinittyneen siirtolapuutarhamökin, ajattelematta paljonko pitää maksaa viherakentajalle siitä, että saisi tontin suhteellisen hyvään kuntoon ennen kasvien lepoaikaa.

Selvästikään monet ostajat eivät ymmärrä kuinka paljon työtä mökki vaatii. On toki kiva, että pääsee illaksi ja viikonlopuksi mökille, mutta ei oteta huomioon, että siellä on vedettävä hanskat käteen ja raivattava.

Olen ohjeistanut ostajia valitsemaan luonteelleen sopivan siirtolapuutarhamökin, mutta ei heillä silti ole käsitystä kuinka paljon työtä se teettää, katsovat vain niitä halvimpia ja purettavia ajattelematta, että ei siellä kyllä hirveän montaa viikonloppua ehdi lekotella, jos meinaa saada tontin raivattua ennen syksyä.

Tulipa vaan mieleen, kun olen kuunnellut ihmisten puheita näytöissä. Ei ihan ole käsitystä siitä mitä siirtolapuutarhamökin omistaminen tarkoittaa.

Toinen vaihtoehto monille olisi säästää mökkirahat rahat ja investoida ne ulkomaan lomareissuihin.

Äly hoi! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äly hoi! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nille, jotka ei harrasta puutarhanhoitoa ei saisi mökkejä antaa.

Täysin samaa mieltä!

Ihmiset ei näytä edes ymmärtävän mitä siirtolapuutarhamökki tarkoittaa.

Esim. Helsingissä vanhimmat siirtolapuutarhaalueet on rakennettu jo 1930-luvulla, esim. Vallila. Alkuperäinen tarkoitus oli viljellä ruokaa omalla siirtolapuutarhamökillä. Parhaimmat tontit onkin täynnä vadelma- ja herukkapensaita, plus muutama omenapuu.

Perennat ja kesäkukat on vain ekstraa. Toki tarkoitus on, että ruuan lisäksi siellä kasvaa myös näyttäviä kasveja ja tonttia hoidetaan asianmukaisesti.

Ne joita ei kiinnosta pitää huolta marjapensaistaan, omenapuistaan eikä edes kesällä vaivaidu laittamaan mansikoita, perunaa yms, kasvamaan, ei kannattaisi edes haikailla siirtolapuutarhamökistä.  Sitä ei ole tarkoitettu pelkäksi auringonottopaikaksi.

Siirtola puutarhamökkien tontit vaihtelee 200-350 neliön välillä, siinä on ihan hitonmoinen työ pitää tontti kunnossa. Muuten saakin paistatella aurinkoa rikkaruohojen keskellä. Tosin niitä rikkaruohojakaan ei hyvällä

katsota. Ei kai naapurit, jotka ovat vuosikymmenet pitäneet huolta omista tonteistaan halua, että viereisellä tontilla rehottaa siankärsämöä.

Jos tontti on hoidettu, niin ei kai se naapureita haittaa, vaikka siellä olisi etusijalla koristekasvit. Kaikilla kun ei ole kellaritiloja, mihin sen sadon säilöisi...

200-300 neliön pihanhoito ei ole iso työ, jos osaa käyttää esim. kuorikatetta ja mansikkakangasta katteena, käyttää kiveyksiä ja suunnittelee pihan helppohoitoiseksi. Minulla on nyt 800 neliön uusi piha täynnä perennapenkkejä ja siihen käytän monta tuntia joka ilta, mutta minulle se onkin harrastus, jota en koe rasitteena. Totta kyllä sekin, että myös sitä 200 neliötä pitää hoitaa, ei se hoitamatta pysy kunnossa.

On eri asia hoitaa omaa pihaa, johon pääsee suoraan ja mihin aikaan haluaa kuin hoitaa siirtolapuutarhamökkiä ja sen tonttia, jonne vartavasten mennään lepuuttamaan iltaisin ja viikonloppuisin, joskus lomillakin. Ei siellä voi klo 23 illalla alkaa touhuta kuten omalla pihalla.

Lepuuttaminen minulle tarkoittaa puutarhahommia, koska itse rentoudun kasvien kanssa, kitkien ja laittaen.  Puhuin nyt yleisesti siitä, että kerrostalossa asuvat keski-ikäiset, jotka eivät kasvata hyötykasveja edes partsilla, eivät laita kesäkukkia omaksi iloksi, yhtäkkiä ostaisi siirtolapuutarhamökin ja alkaisi raivata tonttia rikkaruohojen alta ja pystyttäisi siinä sivussa vielä uuden mökin.

Naapureita kiinnostaa kyllä mitä siellä tontilla kasvaa, koska siirtolapuutarha-alueilla on luettelo kielletyistä perennoista ja kasveista, kuten Suomessa on ok-taloalueillakin kielletty samat kasvit. Ihmisen, joka miettii hankkivansa siirtolapuutarhamökin, pitää olla kiinnostusta tehdä hommia ja olla mukana siirtolapuutarhaelämässä. Se on yhteisö eri tavalla kuin ok-taloissa asuvat elävät yhteisöissään.

Voihan tätä asiaa kierrellä ja kaarella, toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. Lopputulos on se, että kokemattomalle tulee suurena yllätyksenä siirtolapuutarhamökin laittaminen ja erityisesti se pihan laittaminen. Voihan sen tietysti vetää nurmikoksi, pääsee tosi helpolla.  Mutta lähtökohtaisesti kysymys oli siitä, onko oikein, että siirtolapuutarhamökkejä myydään niille, joita ei kiinnosta hyötykasvien hoitaminen. Jos mökki ostetaan vain löhöilypaikaksi ja grillauskeskukseski, ei se minusta palvele kyseistä tarkoitusta.

Mutta me emme nyt taida puhua samasta asiasta, joten eiköhän tämä ole tässä. =)

KOmmentoit, että onko oikein että siirtolapuutarhoja myydään semmoisille, jotka eivät ole puutarhaihmisiä. Kauppaa ei kuitenkaan taida pystyä edes siirtolapuutarhayhdistys mitenkään estämään. Jaetaanko siellä sitten jotain varoituksia tai sanktioita, mikäli rikkoo sääntöjä? Mitä kaikkia sääntöjä siellä oikein on? Ja miksi sinua kiusaa se, jos joku ei viljele hyötykasveja?