Mikä tässä lasten kanssa olemisessa muka on niin ihanaa?

Surullista luettavaa.

jo monta miljoonaa, sun 11cm ei siinä enää paljoa tunnu.

Enkä aio aikuisiälläni hankkia työkokemusta 10 työvuotta täyteen, nyt on kasassa 3 ja olen kohta 40v.

Voitteko kuvitella millaisia rosmoja miellä nykyään nyky-yhteiskunnassa on?

Eikä pätkäänkään katumusta.. Ei voi kun ihmetellä.

Onneksi ensi viikolla alkaa päiväkoti ja muut tietyt rutiinit. Mukulatkin hyppivät seinille, tappelevat/itkevät ym. jatkuvasti...

Ja aloittajan kanssa myös.

joo, eihän tätä tietysti ääneen saisi sanoa, kun vauvan kakkapökäleet ja puhkeavat hampaat ptäisi olla maailman kiinnostavin asia.



Eihän tässä nyt lapsia kaduta, vaan kotiäitiyttä (itse ainakin), hain jo hoitovapaatakin ties missä hormoonihuuruissa, enkä voi perua, kun menisi sijaiselta työ alta. Voi elämästä nauttia lasten kanssakin, mutta paljon muutakin (kuten työ) tärkeää on elämässä.

osa-aika äiti elämään, mielelläni. vaikka lapsiani eniten rakastan. tuntuu vaan että päivästä toiseen samat hommat odottaa, niin miestä kuin muakin.

Kuulostaa siltä, että taviit vähän "lomaa". Onko sun mahdollista saada lastenhoitoapua, että voisit hetken hengähtää? Sitten vois jaksaa arkea paremmin, ja lapsistakin näkee taas ne hyvät puolet.

Itsellä on samoja fiiliksiä aloittajan kanssa. Ja voi kunpa minulla olisikin jotain lastenhoitoapua. Mutta, kun ei ole niin ei kerta kaikkiaan ole. Oikein tiukoissa tilanteissa pitää tilata vieras hoitamaan. Miestä kun ei voi aina nakittaa.



Kyllä on paljon helpompaa niillä, joilla vaikka vaan toiset isovanhemmat asuvat lähellä ja voivat auttaa ja/tai on vielä lisäksi jotain muutakin apua. Välillä tällaisia kavereita kuuntelen hieman "kateellisena".

En ymmärrä mitä te valitatte. Ei se elämä ilman lapsiakaan aina niin vauhdikasta, kiinnostavaa, vapaata ole. Kyllä mun täytyi silloinkin siivota, laittaa ruokaa, hoitaa juoksevia asioita. Olin vuoden hoitovapaalla, kuten olin ajatellutkin, ja menin töihin. Toki työn, lapsen ja kodinhoitoon meni alkuun kovin aikaa, ennenkuin siihen taas tottui. Mutta ei se niin kamalaa ole, ja välillä voi hankkia vaikka rahalla lapsenvahdin. Meilläkään ei ole isovanhempia ( molemmat orpoja), eikä lähisukua satojen kilometrien säteellä. Mutta vuoroinveiraissa periaate jkavereiden kanssa ja lastenvahdin auttaa. ( enkä ole isotuloinenkaan)

Meillä 2,5v. ja 7v. Nuorempi oli "vahinko", mistä iloitsen nykyään enemmän(uihmailuista huolimatta)...Mä en tiä mitä kirjottaisin, muuta kun tää kesä on ollu yhtä taistoa,huutoa, välienselvittelyä. Hyvin käyttäytyviä lapsia ovat kun sille päälle sattuvat...Mä oon väsy,kun koko ajan kroppa on valmiudessa jännityksellä koska tulee huuto, ja meet väliä selvittelemään...Isä on kuvioissa mukana 10tunnin työpäivän jälkeen.Ei mummoja,eikä kummeja jotka vois auttaa..Ehkä se on asenne kysymys, voin valita töihin menon..3vuorotyö..ja tytär alottaa koulun nyt syksyllä...Joten...En mä tiä mikä nyt olis kaikille parasta...ei mulla ole energiaa, kun illalla ennen nukkumaanmenoa pohdin, et miten selviän huomisesta....

Minustakin aika ajoin on tuntunut tosi raskaalta ja vielä 2 kuukautta olen tässä kotona. Tiesin toki, että lastenhoito on raskasta, mutta enpähän tiennyt että muksu on todella huono nukkumaan. Vauvan ollessa noin 10 kk minä lähden taas töihin ja mies jää kotiin puoleksi vuotta.



Suosittelen samaa kaikille ja se on puppua ettei sellaiseen ole varaa. Jos meillä duunareilla on varaa niin on muillakin sen verran varaa, että myös isäkin on kotona vähän aikaa. Sittenpähän isäkin tietää minkälaista on kotonaolo.

Mun lapset on jo teinejä (ihan kilttejä), mutta paljon mieluummin olisin aiemmin ollut vaikka etä-äiti tai sitten pitkää työpäivää tekevä matkusteleva äiti koti-isän kera kuin tavallinen äiti, joka hoivaa ja palvelee ja hoitaa kaiken.

niin sit kandee katsoa peiliin. Oletko kasvattanut lapsesi ihan pieleen?

minä ainakin nautin, en tietenkää kiukuttelusta tai vastaavasta nauti. hyviä päiviä on enemmän, minusta on ihana nähdä lapsen nauravan ja muutenkin hymyilevän. juoksee luokse ja antaa ison halin. yhteiset hetket muutenkin, saa nähdä mitä lapsi oppii!



en ymmärrä tai haluakkaan ymmärtää teidän ajatus maailmaa. tulee paha mieli lasten takia kun joutunut perheeseen johon heitä ei haluta.

ainahan täälläkin kannustetaan tekemään lapsia vaikka kuinka monta, jos joku on kahden vaiheilla, koska äidit hehkuttaa miten ihanaa se on ja eihän se lapsi ole lapsi kuin jotain 10 vuotta..ja aina väitetään, että kaikki äidit automaattisesti rakastavat lapsiaan enemmän kuin mitään eikä kukaan koskaan kadu heitä, eikä se elämäkään muutu yhtään..hah!

Taidan olla väärällä palstalla? Oliko tää vauva-palsta vai vauhtisinkut?

Taidan olla väärällä palstalla? Oliko tää vauva-palsta vai vauhtisinkut?

pitää vaan ottaa vaaleanpunaiset lasit pois silmiltä. Joulupukkiakaan ei ole olemassa btw.