Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa maalaisvaimot kokemuksia kohtelusta
24.07.2010 |
Olen itse maalaismiehen kanssa aviossa ja lapsia siunaantunut 3. Jäti urani ja asuntoni Helsingissä kun muutin tänne pieneen kyläseen. Ihana paikka asua. Kun lapsia syntyi minä jäin kotiin työstäni. Jos kävisin töissä ei mieheni voisi tehdä töitään kuten nyt. Päivähoito menee kiinni klo 17 ja siitä eteenpäin olisi iskä lasten kanssa kun olisin omassa hommassani sairaalassa. Eli hänen työpäivänsä lyhenisi kattamaan 8-17 ajan kun nyt hän voi tehdä 7-23 päiviä ja seitsemän päivää viikossa.. Lapsien tultua kouluikään olen ollut koulukyytinä. Matkaa on 2,4km ja ensimmäinen 1,5km valotonta hiekkatietä maantielle. Koulukyytiä ei tuolle matkalle saa. Siis en vieläkään voi lähteä töihin. Keskimmäine lapsi on erityislapsi ja häntä on käytetty kolmevuotiaasta puhe ja toimintaterapiassa sekä sairaalassa sarjahoidossa. Minä kuskina. Miksi otan tämän asian puheeksi niin on se kun mieheni tasaisin välein sanoo että voisin aluksi tuoda kotiin 2000e kuussa. Hän ei millään tajua että en todellakaan voi lähteä töihin eikä palkkani todellakaan olisi tuollainen. Työ minkä jätin jäädessäni ekasta lapsesta äitiyslomalle jäin käteen 500e ja siitä kun nyt vähentäisi vielä pienimmän päivähoido 250e ei käteen jäisi mitään. Ja vielä tulojamme pienentäisi se että hän ei voisi tehdä töitään kuten on tottunut. Minä en saisi kuluttaa mitään. Hän kun ostaa jotain niin varmasti se tulee vain hänen nimiinsä kun hänhän sen kerran maksaakin. Olen aika surullinen siitä että mieheni ei kertakaikkiaan tajua miten suuren osan hän tienaa sillä että olen kotihommissa ja hoidan kaikki kodin juoksevat asiat. HÄnen ei tarvitse hoitaa sairaita ei käydä kaupassa tai valvoa yöllä jos joku heräilee. Onko tämä todellista maalaisjunttiutta että naista arvostetaan vain sanoilla mutta mitään kättäpidempää eläkepäivien turvaksi ei täältä saa.
Entäs se että vasta vuosi sitten sain käyttöoikeuden hänen tilillensä. Olemme olleet 12 v naimisissa ja vasta nyt uskalsi. Avioehto tietysti tehtiin kun niiiin oli suuret omaisuudet. Ne vain metsät ja maat oli silloin vielä sukupolvenvaihdoslainojen takana kaikki kun naimisiin mentiin. Ja nyt vuosien ajan hän on saanut niitä maksettua pois. Eikä tajua että olen auttanut siinä. Marinaahan tämä on ja katkeran makuista. Haluaisin kuulla muitten tarinoita. Onko vastaavaa.
Kommentit (19)
kun pesee pyykkinsä ja osaa avata jääkaapin oven :)
Selvennän uraa. Minulla oli koulutusta vastaava työ sairaalassa,vakipaikka,ja esimiemiestason tehtävä.
Irtisanouduin kun muutin kauemmas mieheni luokse. Sain keikkapaikan lähimmästä sairaalasta jonne oli matkaa n.50km suuntaansa. Työpäivät 3-6h 3-5pv/vk. Siitä jäin kulujen ja verojen jälkeen tuo 500e."Urapaikasta" jäi käteen ememmän tietty. Minäkin mielelläni hoidan kaikki yövalvomiset yms lapsiin liittyvän. Mutta olisi kiva jos toinen arvostaisi sitä. Varsinkin kun töihinlähtö on mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muuten sen verran monta tilaa mennyt ositukseen kun maalla ei enää olekaan mukavaa ja päätetäänkin lähtee takas kaupunkiin. Isännälle se isä, vaarin ja heidän edeltäjien vaalimaa tila on paljon isompi asia. Kyllä, paljon isompi asia! Siinä pikku-rouvan vaan täytyy tietää paikkansa. Avioehto on tärkeä, mutta siitä olen koettanut pitää huolen että sitä yhteistä arkista hyvää on tasapuolisesti.
Kuulostaa sille että ap:n tapauksessa on ihan perinteinen tilanne että kotiäitiys ei palkitse ja varsinkaan taloudellisesti. Kuulostaa myös sille että oma juntti ei olekaan enää kiva ja maalla ei ole mukavaa. Onneksi miehesi on kaukaa viisas mitä tuleee tilan asioihin.
Olen sitä mieltä että ap kuitenkin ansaitsisi enemmän taloudellista hyvää. No, sillä on hintansa jos kolme lasta tekee...
sille emännälle riittäisi jos se mitä avioliiton aikana ostetaan olisikin molempien eikä vaan toisen.
Ja että se isäntä miettisi miten suku jatkuu jos se emäntä ei olisi niitä lapsia tehdyt ja terveytensä menettänyt siinä hommassa. aika iäkäs oli tämä maajussi avioituessaan että ei niitä ehdokkaita niin kauheasti tyrkyllä ollut.
Mikä se isännän "hinta" oli kun niitä lapsia teki?
ap
Kuulostaa siltä että se oma juntti sai siitettyä ne isienisien maitten perijät ja sitten se oma kaupungista haettu koulutettu ja itsensä elättänyt pikkurouva ei enää kiinnosta. Onneksi tehtiin avioehto niin isännällä on "varaa" vaihtaa pikkurouva hiljaiseen ja vähään tyytyväiseen.
Kyllä se juntti on kiva ja maalla on ihana asua ja lapsia kasvattaa. Kaikkeni teen että mieheni voi niitä perintömaitaan viljellä ja muutakin.
Pikku-rouva toivoo että antamansa työpanos olisi kunniassa. He he oli tuossa hauska juttu tuo pikku-rouva jonka pitää tietää paikkansa! Onneksi ei sentään hellan ja nyrkin välissä.. On myös varmasti yhtä monta maatilaa jäänyt vaille jatkajaa kun niitä on mennyt ositukseen ;) Joten tämä pikku-rouva kyllä tietää jättäneensä salin seinällä olevalle sukutaululle nimiä. Mutta kiitos siitä kun olit samaa mieltä että minäkin ansaitsisin jotain taloudellista hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sittenhän miehen on pakko osallistua hoitoon viemisiin ja hakemisiin. Sekä valvomisiin. Ehkä sitten saat arvostusta jota selkeästi olet vaille? Vaikka aluksi osa-aikaisesti, niistä tuppaa tulemaan vakituisia, kokoaikaisia työsuhteita väkisinkin.
Siis sen että miehen pitäisi sitten hoitaa lapsia illalla eikä voisi tehdä työtä iltaisin? Ynnä muut muutokset, jotka tulisivat jos menisit töihin?
Ja saisitko sä kaks tonnia käteen työssä ollessasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etten ole tuonut tullessani taloon rahaa mukanani. Miksi olisin tuonut kun kaikki on miehen nimissä ja avioehto on. Vihjailee että tilin saisin tuoda taloon ja maksella sillä lainoja(talon) pois. Kuitenkin samalla minun pitäisi hoitaa lapset ja kuskaukset sekä tehdä joka päivä ruoka valmiiksi 11.30 hänelle ja appiukolla. Hoitoalan palkat ovat kuitenkin hänen mielestään niin huonot, ettei minun kannata mennä yli 80 km päähän töihin. Joutuisi vähentämään työntekoaan jos en hoitaisi juoksevat asiat. Mieheni on myös akateeminen ja aina ei ole ollut tälläinen. Itse olen jo alannut valmistella päätöstäni avioerosta ja lasten kanssa poismuuttoa tai ainakin lähden viikkokuntiin töihin.
On muuten sen verran monta tilaa mennyt ositukseen kun maalla ei enää olekaan mukavaa ja päätetäänkin lähtee takas kaupunkiin. Isännälle se isä, vaarin ja heidän edeltäjien vaalimaa tila on paljon isompi asia. Kyllä, paljon isompi asia! Siinä pikku-rouvan vaan täytyy tietää paikkansa. Avioehto on tärkeä, mutta siitä olen koettanut pitää huolen että sitä yhteistä arkista hyvää on tasapuolisesti. Kuulostaa sille että ap:n tapauksessa on ihan perinteinen tilanne että kotiäitiys ei palkitse ja varsinkaan taloudellisesti. Kuulostaa myös sille että oma juntti ei olekaan enää kiva ja maalla ei ole mukavaa. Onneksi miehesi on kaukaa viisas mitä tuleee tilan asioihin. Olen sitä mieltä että ap kuitenkin ansaitsisi enemmän taloudellista hyvää. No, sillä on hintansa jos kolme lasta tekee...
Tälläiset isännät saisivat maalla kuolla mieluusti sukupuuttoon. Emännän arvon ja emännän työpanoksen arvon ymmärtäviäkin löytyy.
Kokemuksesta tiedän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saisi kahta tonnia. Se on miehen päiväuni. Olen huonoliksaisella hoitoalalla ja lähin työpaikka olisi kaukana. Olen selittänyt nätisti ja rumasti miten työhön lähteminen vaikuttaisi hänen työntekoonsa. Ja saisinko edes paikkaa 11 kotiäitiysvuoden jälkeen. Meillä on tosi hankala tuo koulumatka kun ei saada koulukyytiä. Muutama sata metri jää alle rajan. Minua tarvitaan kipeästi kuskina. Mieheni sanoi jäävänsä kotihommiin jos lähden ansioon :))) Hän ei mitenkään klaaraa kotihommia tai lasten läksyjen vahtimisia tai erityislapsen lääkintää. Aina unohtaa jotain tai on ollut ulkohommissa vaikka neljävee on yksin sisällä tekemässä mitävain.
Mieheni on erittäin huolimaton.
Tuo yksi tarina on kuin minun elämästä. Jaksamista sisaret ja emännät.
Mietippä miksi siellä maalla ei ole enää ollut mukavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietippä miksi siellä maalla ei ole enää ollut mukavaa?
Oletko oikeutettu saamaan erityislapsesta vammaistukea ja mahdollisesti kunnalta myös omaishoitajan palkkaa? Olethan ainakin selvittänyt asian?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kitkee käsin rikkaruohoja?
Yhtään maajussia en tunne joka tuollaista työpäivää tekee!
8-16 hoitamaan terveyskeskuslääkärin työnsä ja vaimo lakimiehen työnsä, kolme lasta on päivähoidossa. Tilalla on peltoa noin 300ha.
kitkee käsin rikkaruohoja? Yhtään maajussia en tunne joka tuollaista työpäivää tekee!
karjatila + lisäansiona kaivuri. Kesällä miestä ei näy. Rehunteon ja viljankorjuun aikaan lähtee ennen 4.00 ja palaa takaisin 24.00, päivällä nukkuu pari tuntia.
8-16 hoitamaan terveyskeskuslääkärin työnsä ja vaimo lakimiehen työnsä, kolme lasta on päivähoidossa. Tilalla on peltoa noin 300ha.
Ei millään riitä kylvö- ja korjuuaikaan vuorokaudessa tunnit.
Vammaistukea juu saa sen minimin. Omaishoitotukea en ole hakenut. En ajatellut saavani sitä. Pojalla on dysfasia ja kolme muuta diagnoosia. Moniallerginen on myös. Pystyy käymään normaaliluokassa koulua AIVAN MAHTAVAN OPETTAJAN ANSIOSTA.
Ukkelini työpäivä koostuu peltotöistä,koneurakoinnista,aurauksista,lanauksista,rakennusten kunnostuksesta. Peltoa 150 hehtaaria. Niin ja tuo 23 kellonaika ei siis riitä kylvö,ruiskutus eikä puintiaikana.
Kyllä minäkin ehtisin käydä töissä jos joku tekisi minun hommat ja edes veisi lapset kouluun ja päivähoitoon. Niin ja hakisi..ja ruokkisi ja ..
Todella sydäntä lämmittää kun saa lukea kommenttja. Ja ymmärtäviä,Kiitos!
Uraani en jättänyt (mikä ura muuten on sellainen, josta saa käteen 500 e/kk?) enkä asuntoa myynyt, siellä on nyt vuokralaiset ja olen ostanut toisenkin sijoitusasunnon, jotka käytännössä maksavat itse itsensä. Jää lapsille vähän pesämunaa.
Matkaa kouluun on 5km, koulukyyti on järjestetty 500 m päästä, ei ongelmia. Nykyisin vien työmatkalla isommat mennessäni yläkouluun, jonne matkaa 15 km ja jonne olisi myös bussikuljetus, mutta koska joka tapauksessa ajan ohi niin tämä on kätevämpää.
Mies tekee työnsä, minä teen omani. Koulun jälkeen kuopus on IP-kerhossa, isommat pärjäävät vallan hyvin ilman vanhempia.
Mieheni ei ole valvonut lasten takia öisin, mutta toisaalta en ole sitä edes tajunnut vaatia, koska jos olen kotihoidontuella niin mielestäni silloin hoidan lapset. Isompina heidän takiaa on valvottu ehkä yö tai kaksi vuodessa, sen kyllä jaksaa, vaikka on töissä.
Minulla on oma tili ja miehellä omansa. En halua yhteistä tiliä, koska rahataloutemme ovat niin erilaisia. Miehen tili on samalla yrityksen tili, omilla rahoilla voin ostaa mitä tahansa.
Mieheni on akateeminen enkä ikinä ole osannut ajatella häntä maalaismiehenä :-). Sovinisteja löytyy enemmän kaupungista kuin maalta, tämä omani kun osaa itse laittaa ruokansa ja pestä työvaatteensa eikä odota minulta palvelua edes viikonloppuisin, vaikka itse on silloinkin töissä ja minä vapaalla.