Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Joskus tulisi mieleen antaa tukkapollya
24.07.2010 |
mutta en anna, koska se on laissa kiellettya eikasovi nykyiseen kasvatusilmastoon.
Pienten lasten kanssa ei sita niin tullu eteen, ei edes uhmassa. Mutta nykyaan kun lapset alaluokkalaisia ja alkavat riehua, eivatka tahdo rauhoittua. Kun he jo ymmartavat hyvin, mutta silti menee "ilo ylitse" ja varoitteluista huolimatta sattuu havereita. Silloin tekisi kylla joskus mieli napata tukasta, ennenkuin tapahtuu sep mita vanhempana jo sielun silmin nakee - kohta jotain sattuu.
Ja sitten se tilanne menee just siihen, minka itse jo kauan sitten naki ja kasissa on itkevat lapset, jotka silkalla omalla tyhmyydella ovat satuttaneet itsensa.
Omassa lapsuudessani moisesta olisi napattu kiinni. Nykyaan pitaa lohduttaa. Kasitan kylla tietylla tavalla, mutta tavallaan kylla silti arsyttaa.
Ja nyt kun 8v kirkuu vaikka kylpyhuoneessa aiti-aiti-aiti ja ei usko, etta aiti voi olla WC:ssa eika tule palvelemaan kesken kaiken toimituksen - silloin tekee mieli myos rajahtaa ja arahtaa.
Kommentit (6)
mutta eikö lapsia voi estää riehumasta muuten kuin nappaamalla tukasta? Minulla on vielä pienet lapset joten ehkä en tiedä mitä on edessä, mutta en myöskään hahmota sitä, että miksi on niin kauheaa, että leikeissä tulee havereita ja sitten mennään itkien äidin luo. Vai leikkivätkö lapsesi jotenkin aivan kauhealla rymyllä ja ovat vaarassa? Minusta ilo, riehakkuus ja pikku haverit ovat normaalia lapsen elämää ja äidin paikka on jättää lapset rauhassa nauttimaan energiastaan ja puhallella sitten pipi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapset olivat alle kouluikaisia. Mutta kun ovat 8v ja 10v ja riehutaan, toista lyodaan, harnataan, uhotaan - toisaalta aletaan olla jo aika isoja ja hauskoja ja nokkelia (plus sanavalmiita), mutta toisaalta kuin pahaiset kakarat.
Kylla mua vaan arsyttaa se, etta kasket rauhoittumaan ja tiedat, mita tapahtuu. Ja sitten se 10v uhoaa kuin pikkuteini, mutta ei kesta seurauksia - ja seuraavassa hetkessa pitaa lohduttaa.
Tiedatkos vaikka "lattia on liukas, ala juokse siita" ja sitten on pakko juosta ja kopsista. Ymmarrat sen, ettei 2v tajua, eika 4v, mutta ettei 10v tajua ja vaatii sen saman sylin. Kun tekee mieli sanoa, etta kuulepa nyt, mita mina sanoin?
ap
ymmärrän tuskasi. Meillä on juuri tuossa teidän lasten iässä kyllä jo helpottanut kummasti.
Tiedäpä sitten. Yksinhuoltajan lienee vaikeampi olla aktoriteetti, muta sitä ainakin lasten kasvattaminen vaatiin.
Joka tapuksessa lapset oppivat omaa tahtiinsa ja kun riittävästi huomaavat, että asiat eivät mene oman mielen mukaan, niin eiköhän se siitä.
2
, ei lujaa mutta kuitenkin eikä saa. arvatkaa hävettääkö ja harmittaako.
Tiedatkos vaikka "lattia on liukas, ala juokse siita" ja sitten on pakko juosta ja kopsista. Ymmarrat sen, ettei 2v tajua, eika 4v, mutta ettei 10v tajua ja vaatii sen saman sylin. Kun tekee mieli sanoa, etta kuulepa nyt, mita mina sanoin?
ap
Tietenkin voit ja sun kannattaakin käydä tollanen tilanne sanallisesti läpi. Eihän puhuminen ole ollenkaan samaa kuin tukkapölly?
Alue: Aihe vapaa
meillä kohta 9 v ja 10 v.
On jo helpompaa. Mutta pahinta aikaa olivat juuri nuo 3-7 ikävuodet. Erityisesti kun on kaksi lähes samanikäistä. Siinä lähtee helposti meno käsistä.
Tämä onkin varmasti sitä helpointa aikaa, enne murrosikää, joka tuossa muutamien vuosien jälkeen tulee eteen.
T: isomiinus