Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen täysin kypsä koiranpitoon.
22.07.2010 |
Eron jälkeen suostuin ottamaan lapselle koiran kaveriksi, joka tietenkin jäi täysin mun hoidettavaksi. En vaan jaksa, kun en ole niin koiraihminen.
Koira on jo 2-vuotias rotukoira. Ehkä olisi parrasta antaa se kohonkin harrastavaan ja hyvään kotiin, vaikka esimurkku suuttuisi kuinka?
Mulla on muitakin murheita ja hommia kuin hoitaa koiraa, jota en edes halunnut.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kuulosta kovin vastuuntuntoiselta, etkä mielestäni anna hyvää mallia lapsellesikaan tuolla toiminnalla. Muista tulevaisuudessa, ettet hanki minkäälaista eläintä kotiisi.
Niin kiristä häntä hoitamaan koiraa sillä, että sitten se täytyy antaa pois.
Jos lapsi ei välitä, niin ei se sitten koirastakaan välitä ja voit etsiä sille uuden kodin.
Yleensä vanhemille jää se aamu lenkitys, mutta lapsi hoitaa muut lenkit.
Lapsesi on ilmeisesti täyttänyt 10-v, niin sehän pääsee mukaan koiraleireille. Sielä voisi innostua koirastaan ihan eri tavalla ja alkaa ottamaan vastuuta siitä.
Voi oikeasti olla paha paikka lapselle, jos sen rakas koira myydään pois.
Itse en ainakaan voisi meidän 9-v tehdä sitä, vaikka hän ei kauhean innostunut olekaan hoitamaan koiraa. Se on silti hänelle tosi tärkeä, yhtä tärkeä kuin muut perheen jäsenet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päädyttiin lopettamaan koira vastaavassa tilanteessa. Koira oli exän mutta jäi meille ja suostuin koska oli lapsille tärkeä. Jotenkin kuvittelin että tärkeys ja tykkääminen on sama kuin huolenpito (lenkitys, ruokinta...).
Vuosi riideltiin joka päivä kunnes meni hermot täysin ja päädyin koiran lopetukseen. Lopetus siksi, että koiraa ei voitu laittaa kiertoon (terveydelliset syyt) ja siksi, että se on lopullinen ratkaisu eikä anna lapsillekaan mitään katumisen mahdollisuuksia.
Ja ratkaisu oli loistava.
Alue: Aihe vapaa
lohduksi eroon. Voi ei.