Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

"Opettaako" äitisi sinua vieläkin, vaikka olet aikuinen?

Vierailija
22.07.2010 |

Olen huomannut lähipiiristä, että joillakin äideillä on kova hinku "opettaa" jo aikuistuneita lapsiaan.



Esimerkki: Tytär oli unohtanut ottaa lapselleen kylään mukaan vaihtohousut ja päällä olleisiin housuihin tuli pissa. Kun tytär huokaisi äidilleen "voi harmi kun ne unohtuivat", äiti alkoi papattaa: "tästä opit että varavaatteet on a-i-n-a oltava mukana ja jäkäti jäkäti jne".



Miksi hän ei voinut vain todeta "voi harmi, mutta etteköhän pärjää. Ensi kerrralla sitten paremmalla onnella" tms??

Kommentit (25)

Vierailija
1/25 |
22.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

En koe sitä opettamisena, sillä on liian myönteinen kaiku vaan arvostelemisena. Äitini arvostelee minua ja toimintaani välillä niin ikävin sanoin, että en soita sille moneen viikkoon ja välimme eivät ole erityisen lämpimät.

Vierailija
2/25 |
22.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset


vaikka ollut kuvioissa mukana 10 v. Tilanne repesi puolenkymmentä vuotta sitten kun ensimmäinen lapsi syntyi. Anoppi ikäänkuin koki oikeudekseen paasata ihan kaikesta tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Ei anoppi ottanut huomioon että ennen hänen kuvioihin mukaan tuloa olin lähtenyt kotoa 19 v. täytettyäni ja elättänyt itseni opiskelujen ohella ja sen jälkeen. Poikansa on toki riippuvainen edelleen äidistään ja avustaan, samoin äidin siskon... olen ollut ottamassa avioeroa tämän riippuvuussuhteen takia mm. sillä en ole ajoittain jaksanut niin voimakasta äiti-poikasuhdetta lähes 40 vuoden jälkeenkin. Toistaiseksi tilanne on jäissä sillä olen saanut apua keskutelemalla asioista perheneuvolassa asioista ja kovettamalla itseäni.Olen ollut herkkä ja kiltti ja pyrkinyt tulemaan ihmisten kanssa ja sentyyppiset ihmiset saavat usein paskaa niskaansa ja joutuvat kynnysmatoksi.

Vuosien mittaan olen rohkaistunut, sanonut vastaan mahdollisimman asialliesti vaikka sisälläni on kiehunut ja välit ovat välillä viilenneet niin anoppiin kuin poikaansa eli mieheeni. Tietenkin olen saanut kuulla selkäänpuukotusta yms. kuinka kammottava mminiä olen ja lasten äitinä epäkelpo...

Mutta olen peilannut koko elämäni ihmissuhteita ja kokonaisuutta eikä kenenkään kanssa ole ollut näin kammottavaa painostusta, suorastaan alistamiseen pyrkivää käyttäytymistä! Olen jotekin ajatuksen tasolla päässyt yli ja osaan "tilanteen" ollessa päällä rauhoittamaan itseni. Anopilla itsellään on ollut kertomansa mukaan hyvin vaikea anoppisuhde, appivanhemmat heittivät hänet jopa pois maatalosta asumasta aikoinaan...näissä vanhoissa käsittelemättömissä asioissa on varmasti osittain syytä anopin käytökselle minua kohtaan.

Oma äitini, samoin ex- "anoppi" osasi pitää tietyn hajuraon, tarjosiavat apua ja neuvojaan mutta osasivat käyttäytyä ja ennekaikkea asettua toisen ihmisen asemaan. Ja muistuttivat usein siitä että "te elätte omaa elämäänne enkä halua siihen puuttua mutta apua ja neuvoja annetaan!"

mut miten opitte pitämään puolenne tuollaisia ihmisiä vastaan kuten teksteissä mainitut äiti ja sisko? Miehen veljen vaimo on samanlainen, ja mä en oikein pärjää hänen kanssaan, koska en ole ikinä elämässäni törmännyt tuollaiseen pomottajaan. Mä menen aina vähän kipsiin kun toi järkyttävä käytös on mulle niin uutta. .

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/25 |
22.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

varsinkin paasaa aina kaikesta mikä liittyy mun lapseen. Kesällä hatusta ja juomisesta. Kuinka silloin ennen vanhaan jne. Aihe"karies on humpuukia, sinuakin samalla lusikalla syötetty" on erittäin suosittu. Kuinka olen vastuuton kun annan lapsen kokeilla itseään ja olen vain vierellä enkä esim heti vedä lasta pois kiipeilemästä.

Toinen asia on rahan käyttö, luottokorttini on aivan hirveä juttu ja olen kuulemma pian kauheassa syöksykierteessä (omassani luottoraja 500, äidilläni parikin korttia joissa enemmän)

Vierailija
4/25 |
22.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen hiukan ylipainoinen, mutta äidilläni reilusti ylipainoa ja hän antaa minulle laihdutusvinkkejä ja kertoo, miten saa painoa pois. Ihme juttu, ettei ole noudattanut omia neuvojaan...

Sitten on tietty lapsenhoitovinkit. Kun tyttöni oli aivan vauva ja piti pientä kitinää, kun äitini soitti, niin olisi pitänyt käyttää lääkärissä, kun ei uskonut että asiat voi olla hyvin.

Onhan niitä muitakin opettamisia...

Vierailija
5/25 |
22.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saattaa kyllä joskus neuvoa, mutta ei sellaiseen kaikentietävään sävyyn. Tästä olen todella onnellinen. Mulla oli kerran sellainen työkaveri, jolla oli jo lähes aikuiset lapset, ja silti hänen äitinsä piti häntä aivan lapsena. Silloin tajusin, että oamt vanhempani eivät todellakaan yritä jatkuvasti opettaa, miten mun tulis elää.

Vierailija
6/25 |
22.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on toisin päin. Minä annan vinkkejä äidille esim. kodin siivouksesta. esim. että pyyhit aina välillä tuolta roskiskaapistakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/25 |
22.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitini siis kuoli 5v sitten 47v iässä.

Vierailija
8/25 |
22.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että määräaika oli 18 vuotta. Jos silloin tyri, myöhemmin ei ole enää oikeutta paikata.



Anoppini on tuollainen. Nalkuttaa tauotta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/25 |
22.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että määräaika oli 18 vuotta. Jos silloin tyri, myöhemmin ei ole enää oikeutta paikata. Anoppini on tuollainen. Nalkuttaa tauotta.

Mun äiti sanoi aikoinaan, että "sitten kun otat jalat mun ruokapöydän alta niin tee niinku tykkäät" ja pari kertaa aikoinaan vuosia vuosia sitten tästä muistutin, kun yritti jotain neuvoa.

Muutin kotoa 17 vuotiaana

Vierailija
10/25 |
22.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

juuri pari päivää sitten piti puolen tunnin oppitunnin aiheesta "näin pakastat mansikat" kun olin käynyt torilta isomman satsin hakemassa. Ja omassa kodissa olen asunut jo 14 vuotta, sinä aikana olen ehtinyt aika paljon mansikoita pakastaa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/25 |
22.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tai lähinnä olettaa, että en osaa tehdä asioita itse ja auttaa vähän turhan paljon.



Jos kuulumisia kertoessani pohdiskelen jotain asiaa ääneen, vaikkapa mitähän kukkia istuttais tohon uuteen penkkiin, niin ottaa sen avunpyyntönä: seuraavaan puheluun mennessä on miettinyt, mitkä kaikki lajit sopisi ko. paikkaan, ehkä ottanut jo muutaman pistokkaan omasta penkistään jne. Siis tottakai ystävien ja muidenkin sukulaisten kanssa puhutaan asioista tyyliin 'mun mielestä ainakin se kuunlilja on kaunis ja helppohoitoinen, haluatko ottaa multa pistokkaan?' mutta äiti siis menee vähän pidemmälle...

Vierailija
12/25 |
22.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hän katsastaa omin päin pihani ongelmakohdat, tilaa kasvit ja siemenet ja pyrkii myös istuttamaan/kylvämään ne "paikalleen".



Kun enhän minä mitä ymmärrä itse.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/25 |
22.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

käyttäytyy kuin olisin vieläkin 10vuotias, ihan OIKEASTI!



Jos lapsemme on ollu heillä viikonloppu kylässä, äitini kertoo seuraavat viikot koska lasta täytyy syöttää, nukuttaa jne, varsin neuvovaan sävyyn.

Neuvoo kaikessa muussakin asiassa. Jos hän soittaa klo 12 ja lapsi on hereillä, hän alkaa sanomaan "nyt menet HETI nukuttamaan sitä, meillä ollessaan se nukkui aina tähän aikaan. Ne rytmit täytyy olla!"



Syksysin aina soittaa ja patistaa haravoimaan pihalle (vaikka ei edes tiedä olemmeko haravoineet jo) ja ilmoittaa mitä muita pihatöitä tulisi hoitaa. Sama keväällä. Kertoo puhelimessa kuin 10vuotiaalle miten asiat tulee tehdä.



Samoin talouden suhteen. Jos mainitsen ostavamme veneen, hän alkaa saarnaamaan miten sitä ei tule ostaa koska työtä on niin valtavasti (luettelee kaikki työt) ja kuinka paljon se maksaa (luettelee kustannukset), aivan kuin emme olisi itse asioista tietoisia.



Hän neuvoo minulle vieläkin kuinka kauppakassi täytyy kaupan kassalla pakata.

Asiat täytyy tehdä niin miten hän ne tekisi, muut tavat eivät ole toimivia.



Ja sitten kaiken huippu:

Tämä hänen kaikkitietoisuutensa kiteytyy siihen, että hän on ylpeänä ilmoittanut että osaisi tehdä pääministerin työt paremmin kuin kukaan tähän menessä ollut pääministeri itse. Suomesta loppuisi köyhyys ja kaikki epäkohdat olisivat heti kunnossa - kaupan kassoillakin olisi tonnin verran suuremmat tulot heti, jos asiat tehtäisiin niin miten hän ne parhaaksi tietää.

Äidilläni ei ole mitään koulutusta eikä kokemusta kuvitellakaan tietävänsä politiikasta mitään, hän on perus duunari, nykyisin eläkkeellä.

Vierailija
14/25 |
22.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siskoni kun on myös täyspätevä juristin ja lääkärin hommiin, puhumattakaan nyt siitä, että osaa _kaikkia_ kieliä paremmin kuin kukaan muu jne.



11

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/25 |
22.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

koska tämä äiti ei osaa yhtään kieliä (ei siis sanaakaan) ja sen hän sentään tiedostaa hyvin. Tosin hän on sitä mieltä, että esim ranskalaiset eivät äännä englantia ranskalaisittain tai muutenkaan "epäselvästi", kyse on vaan erilaisesta englannin murteesta. Näin tekee hänen mielestään myös Häkkinen.



t. 12

Vierailija
16/25 |
22.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kielten ominaisuuksista jne.



Ja minä olen filologi, mutta osaamiseni ei _tietenkään_ ole siskon tasoa, ei toki. Hän on merkkonoomi (nimenomaan noin äännettynä).



Vierailija
17/25 |
22.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitini ja siskosi tulisivat varmasti hyvin toimeen - voisivat päteä kumpi on parempi. Äitini koulutus on kansakoulu, mutta hän on siitä huolimatta pätevä neuvomaan yrittäjyydessä ja kaikessa muussakin, koska hän on kaikki tietävä.



Minulla ja äidilläni on viha-rakkaussuhde, välit ovat menneet monesti jäihin jopa vuosiksi. Pelkästään siitä syystä että en ole jaksanut kuunnella sitä miten epäpätevä olen joka asiaan enkä osaa mitään.



Mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä mahdottomammaksi hän menee.



Ja mitä tulee noihin puutarhajuttuihin: istutin pihallemme erilaisia kasveja, äidin tullessa kylään hän kävi käsin "painamassa" kasvit tukevammin multaan - jotteivat vaan nouse sieltä pintaan, kun ovat kuitenkin niin huonosti istutettuja.



t. 12

Vierailija
18/25 |
22.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuulostavat tosiaan sielunveljiltä...



Vierailija
19/25 |
22.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

niitä oppeja tulee :)

Vierailija
20/25 |
22.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mut miten opitte pitämään puolenne tuollaisia ihmisiä vastaan kuten teksteissä mainitut äiti ja sisko? Miehen veljen vaimo on samanlainen, ja mä en oikein pärjää hänen kanssaan, koska en ole ikinä elämässäni törmännyt tuollaiseen pomottajaan. Mä menen aina vähän kipsiin kun toi järkyttävä käytös on mulle niin uutta. Nyt meidän pitää olla tämä seuraava vuosi paljon tekemisissä, ja mua hirvittää. Mun on pakko pistää hänelle jotkut rajat, ei vähiten siksi että hän loukkaa kaikkia ihmisiä joiden kanssa hoidamme virastoasioita ja tämä vaikuttaa asioiden hoitoon.



Meidän edellinen yhteinen tapaaminen oli yhteisellä aamiaisella, jossa hän mm.

- kysyi aionko juoda kahvini loppuun tälläkertaa, kun edellisellä kerralla sitä jäi tilkka pohjalle

- ilmoitti mulle että mun pitää vaihtaa toiset rintsikat, koska hän näkee mun nännit t-paidan läpi

- ilmoitti että lautaseni on liian lähellä pöydän reunaa, ja jos en siirrä sitä HETI se varmasti tippuu syliini ja siinä sitä ollaan puuro sylissä, palovamma haaruksissa ja onko mukavaa sitten - ei ole!



Ja tätä rataa. Koko ajan. Hän on meitä kaikkia vanhempi ja kohtelee aikuisia lapsiaan vielä kauheammin. Mä en yhtään ihmettele että lapset ei pidä häneen yhteyttä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kolme yhdeksän