Lue keskustelun säännöt.
"Opettaako" äitisi sinua vieläkin, vaikka olet aikuinen?
22.07.2010 |
Olen huomannut lähipiiristä, että joillakin äideillä on kova hinku "opettaa" jo aikuistuneita lapsiaan.
Esimerkki: Tytär oli unohtanut ottaa lapselleen kylään mukaan vaihtohousut ja päällä olleisiin housuihin tuli pissa. Kun tytär huokaisi äidilleen "voi harmi kun ne unohtuivat", äiti alkoi papattaa: "tästä opit että varavaatteet on a-i-n-a oltava mukana ja jäkäti jäkäti jne".
Miksi hän ei voinut vain todeta "voi harmi, mutta etteköhän pärjää. Ensi kerrralla sitten paremmalla onnella" tms??
Kommentit (25)
yritin vuosia olla välittämättä äitini sanomisista, jättää kommentoimatta ja ohitin asiat tai yritin olla todella ystävällinen. Lopulta tilanne räjähti täysin käsiin - mittani tuli täyteen kun hän haukkui minut ja koko elämäni totaalisesti yhden puhelun aikana. Huusin ja itkin puhelimessa ja sen jälkeen päätin, etten alistu enää kaiken maailman loukkauksille ja sanomisille.
Jos äitini kommentoi siivoamisestani tai jostain asiasta kodissamme, vastaan hänelle "onneksi sinä et täällä asu joten eipä luulisi häiritsevän" tai "ei ole pakko tulla kylään mikäli noin paljon häiritsee, minua ei haittaa lainkaan, tämä on minun kotini".
Noihin sun saamiin kommentteihin vastaisin jotenkin näin:
- kysyi aionko juoda kahvini loppuun tälläkertaa, kun edellisellä kerralla sitä jäi tilkka pohjalle
vastaisin: voin juodakin mikäli siitä tilkasta olet pahoittanut mielesi.
- ilmoitti mulle että mun pitää vaihtaa toiset rintsikat, koska hän näkee mun nännit t-paidan läpi
vastaisin: harmi juttu. kaapista ei nyt muuta löytynyt.
- ilmoitti että lautaseni on liian lähellä pöydän reunaa, ja jos en siirrä sitä HETI se varmasti tippuu syliini ja siinä sitä ollaan puuro sylissä, palovamma haaruksissa ja onko mukavaa sitten - ei ole!
vastaisin: kiitos huolehtivaisuudestasi, mutta olen jo 30vuotta syönyt itsenäisesti joten enköhän pärjää tämän lautaseni kanssa.
[/quote]
t.12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se on todella ärsyttävää. Äitini ei koskaan ole ollut väärässä, siis omasta mielestään ja minähän olen samanlainen jästipää.
molemmat samanlaisia, isoäidistäni nyt puhumattakaan. Todella rasittavaa. Luulenpa, että näillä kaikilla lapsuudesta jäänyt käsitys, että heidän on tehtävä kaikki ja ovat vastuussa kaikesta, ja luulevat olevansa ainoita, jotka osaavat tehdä asian ja vain se yksi ainoa tapa on oikea. Anoppi on vielä opettaja, joten puhuu aikuisille lapsilleenkin kuin koululaisille. Huh.
Ja jos rehellisesti miettii - jääkö siinä jostakin paitsi?
Eniten minua siskossani jurppii paskan puhuminen selän takana. Sitä on kahta tyyppiä: a) juoruillaan ja pällistellään kaikki meidän asiat takanapäin tyyliin "kyllä se niiden uusi talo on takuulla hometalo, minä kun tiedän kaiken rakentamisesta, kun olen ollut arkkitehtitoimistossa töissä ja ihan minusta nyt siltä vaikuttaa jne." ja b) maalaillaan muille sitä minun kehnouttani tyyliin, että "lapsetkin sillä nälkään kuolisi, ellen minä kantaisi lasten neuvolasta (kyllä, soitteli meidän neuvolaan) tilaamiani ruokavalio-ohjeita sinne kantaisi ja kaappeja penkoisi jne. jne."
11