Todellä ärsyttävää
kun olen joutunut huomaamaan itsessä uuden puolen. Eikä se ole kiva kenellekään.
Olen siis mustis mieheni facebook touhuista. Itse en ole sielä, ja mieheni aikoinaan sanoi ettei moiselle treffipalstalle viitsikään liittyä.
Lisäksi olemme sopineet yhdessä, mutta mieheni aloitteesta, että exät on exiä eikä heihin pidetä yhteyttä. Tietenkin kuulumiset voi vaihtaa jos nokitusten päätyy, mutta tietentahtoen ei tekemisissä olla. Samoin eri sukupuolten kanssa kaverisuhteet, ei kahvitteluja tai yhteisiä ryyppyiltoja kahdelleen.
Nyt miehelläni on kymmeniä, ellei sadan paremmalla puolella naispuolisia kavereita naamassa ja he keskustelevat ja kommentoivat toistensa juttuja.
Se ärsyttää mua.
Mieheni ei käy juhlimassa kuin pari kertaa vuodessa ja sekin minun aloitteestani, mutta sielä hän juttelee vanhoja ryyppykuvioitaan kuin ne olisivat tärkeintä elämässä. Ei perheestä muuta kuin pakolliset maininnat eikä kuvia.
Olemme töidemme vuoksi paljon erosta toisistamme jopa viikkoja ja yhteisiä harrastuksia tai juttuja on todella vähän ja aikaa yleensä. Nyt musta tuntuu että tämä on taas yksi vaimovapaa osa-alue, jossa ties mitkä kumminkaimat pääsee näkemään mitä miehelleni kuuluu ja minä en. Kun en itse taida haluta fb:hen kumminkaan. Lisäksi hänestä saa profiilinsa perusteella ihan eri kuvan, mitä todellisuus on ja se vaivaa minua. Tahallista vaiko miehellekin ihan sama mitä sielä on, eikä siksi niin väliä..
Olen sanonut että aihe vaivaa minua, ja mies on tarjoutunut poistamaan profiilinsa. Tiedä sitten tekisikö sen, kun hyvä tarjoutua, kun tietää etten vaadi sellaista.
No, pitäisikö vai yritänkö antaa asian olla?
Kommentit (12)
jaksa sanoa mielipidettään?
Ja minua tämä on vaivannut jo pari kk lähes päivittäin..
tuollainen kai olin itsekin ennen...
relaa vähän! Ei millään pahalla mutta tuhoat pian itse teidän suhteen tollaisilla hölmöillä säännöillä...
Ja toisaalta facebookki ei nyt mikää treffi palsta ainakaan minulle ole, itse asun nykyään 172km päässä synnyinkaupungistani jossa asuin 18 vuotta joten hyvä yhteys pitää kavereihin yhteyttä.
Tuo exä juttu nyt on ihan ok ja yleensä ei exiin välttämättä huvitakaan pitää yhteyksiä kun aina tulee nokkapokkaa...
Mutta itselläni on paljon miespuolisia hyviä kavereita kuten miehelläni naispuoleisia, olen minäkin osista mustis kun en tiedä ketkä ovat niitä mieheni entisiä ihastuksia, mutta en välttämättä haluakaan tietää.
Liika sitominen aiheuttaa ihmisessä luonnollisesti rajojen rikkomisrefleksin.
Anna tilaa ja ota itsellesikin, lähde pitämään hauskaa itsekin. :)
Kaikella hyvällä "yksi mustis vaan"
ja haluaisin itsekin oikeasti relata asian suhteen. Mutta siis nuo säännöt on mieheni alullepanemia ja siksi ärsyttää että häntä ei näy sitten kuitenkaan samat säännöt koskevan. Vai onko fb kaveruus ihan eri kuin real life.? En tiedä.
Meillä ongelma on ollut miehen mustasukkaisuus,joka lailla, eikä mm. toivonut vuosi sitten minun liittyvän naamaan, hän on nyt rauhoittunut mustasukkaisuudessaan ja nyt minä näköjään aloitin.. Jäisipä se tähän yhteen aiheeseen.. Rasittavaa on..
Katso, millaista se on. Jos säännöt eivät koske miestäsi, eivät sitten sinuakaan. En nyt tarkoita mitään tahallaan miehesi ärsyttämistä vaan ihan sitä, että tällä tavalla ehkä saat paremman kuvan siitä, minkälaista se facebook-kaveruus on.
Itse väittäisin, että ihan harmitonta ja ylireagoit kunnolla, mutta jäi vähän vaivaamaan tuo miehesi mustasukkaisuus ja säännöt, joita loi, mutta nyt ei sitten enää... Hmmm... Yleensä menee niin, että toinen on mustasukkaisin silloin, kun itse pettää, siltä osin ei kai pidä huolestua. MIetityttää kummiskin, että mikä on saanut tuon mustasukkaisuuden loppumaan.
varmaan osin siksi, että ei kestä olla miehensä kanssa kahden.
liityhän sinäkin naamikseen niin huomaat ettei siinä yleensä ole mitään pahaa...:)
Ehkä mieskin on halunnu aluksi sitoa ja nyt huomaa että eihän niissä ole mitään järkeä liian tiukoissa sidoksissa.
Ja aina sitä syntyy jostakin omasta suunnitelmasta johonkin suuntaa skismaa ja mustasukkaisuutta, mutta kyllä ne yleensä menee ohi kun huomaa ettei siinä mitään ollutkaan...:)
Itsellä kun on kans sellainen "hihnan-anto/löysäys" - vaihe että yritän myös antaa lisää tilaa "perhe-elämän" levottomuudesta? kärsivälle isälle, yritän siispä muovata juuri molemmille lisää tilaa omiin juttuihin...
Näitä asioita ei voi, eikä kuulukaan tietää heti, vaan ne pitää ihan itse opetella...:)
Mies itse sanoo että oon saanut sen päähän taottua järkeä kun oon mustasukkaisuudesta puhunut ja puhunut. Nyt sitten ihmettelee minne se mun oma järki jäi, mutta myöntää että itseäänkin voisi vaivata just vaikka se, ettei tiedä onko ne miespuoliset kaverit ihan oikeasti vain aina olleet pelkkiä kavereita jne..
Eniten mua ehkä vaivaa vaan se, että ei puhele perheestään sielä ja mulle se on taas aina ja kaikkialla ykkösaihe..
Pitänee koittaa unohtaa tai liittyä itsekin.. tai jotain..
Minunkin mieheni pitää Facebookissa ihan erilaista olemusta kuin kotona. Minullakaan ei Facebookia enkä aio hankkia sellaista. (Pidän itse yksityisemmästä yhteydenpidosta ystävieni kanssa.)
On jäänyt vahingossa kiinni vaikka kuinka intiimeistä ja herkistä viestittelyistä toisten naisten kanssa. Kuulemma vain kavereita, mutta kyllä minä jo tunnen tuon paskani...
Minua koko Facebook touhuilu ei haittaa, meillä on ero tulossa kuitenkin eikä miehen menot enää kiinnosta. Eletään lykätään ettei tarvitsisi jakaa lapsia-vaihetta. Mutta kun vielä yritimme korjata liittoa, otti päähän miten anopin kanssa jutellessa kuulin mieheni kuulumiset häneltä. Anopilla myös Facebook ja sieltä luki mieheni päivitykset asioista joista mies ei ollut puhunut minulle. (Vaikka tuolloin vielä kovasti yritin että kertois minulle kuulumisensa). Oli niin loukkaavaa ja alentavaa tajuta että minun "millainen päiväsi oli?" kysymykseen vastaukseksi tulee "tavallinen" murahdus, mutta Facebookissa kertoo kaikille jokaisen tunteensa. Pistettiinpä taas vaimo paikalleen. Toinen ärsyttävä asia oli, että yhteiset tutut kommentoivat minun asioitani vastaantullessa. Jos ihmettelin mistä tiesivät, vastaus oli aina "Kallen Facebook päivityksestä näkivät". Oli sitten sokeria pissassa, alakuloinen mieli tai uuteen työhön hakeminen. Prkl antaisi edes minun pitää yksityisyyteni jos itse harrastaakin "menen kauppaan", "tulin kaupasta" päivityksiä...
Samoin häiritsi tosiaan tuo että mies piti todella intiimiä yhteydenpitoa "kavereihinsa". Ja aina kiirellä näpäytys uloskirjautumiseen jos tulin huoneeseen tai käänsi läppärin näytön alas ja näytti todella vaikealta. Tai jos oli Facebook jäänyt auki ja olin menossa huoneeseen, miehellä kauhea kiire huutaa perään että tulisin juttelemaan jostain asiasta (ja sitten hirveällä vaivalla yritti keksiä jotain mistä olisi tarvinnut keskustella).
Jos haluat leikkiä, niin ensi kerralla kun mies marttyyrina lupaa poistaa Facebookin niin pokerina vastaat "hyvä, tee se heti". Katso miehen reagtio ja seuraa kuinka kauan pysyy pois-kirjautuneena. (Tiliähän ei saa suljettua täysin vaan se jää sinne roikkumaan josko sen haluaa avata uudelleen). Jos et halua riskeerata miehen tunteita sinua kohtaan, anna olla. Mieshän voi ahdistua rajoittamisestasi. Toimi sen mukaan, onko sinulle tärkeämpää pitää mies tyytyväisenä, vai nähdä, mitä hän tekisi jos yllättäen haluaisitkin sulkemista.
kannustavia ja hyviä ajatuksia, kiittää teitä kaikkia. :)
Minunkin mieheni pitää Facebookissa ihan erilaista olemusta kuin kotona.
Kurja tilanne teillä kaikinpuolin.. Jaksuja kovasti.. Kiitos myös toisenlaisesta näkökulmasta.
Ja mulle alkaa tässä olemaan tärkeintä että itse olisin tyytyväinen vihdoin tässä jutussa, joten taidanpa sanoa, että joo, poista se, ole hyvä..
lynkkauksen, että oon täys kahjo kun näitä mietin, mutta en sitten ollutkaan ainoa..
Toivotan teidän suhteellenne onnea!
Olinkohan 9? (siis se joka odottelee eroa eikä siksi enää välitä)