Joskus toivoisin että tuo lapseni olisi vähän tavallisempi

siis lapsesi on todella erikoinen, koska pidät häntä tavallista kauniimpana. Onko siis realistista odottaa, että hänestä tulee aivokirurgi, Nobel- kirjailija sekä alusvaatemalli? Vai voisiko hänestä tulla vaan nätti kirjastonhoitaja?

Mutta unohdetaan tämä ketju, tää oli muutenkin ihan tyhmä aloitus. Mietin vaan että jos on muitakin joilla on samanlaisia ajatuksia. Väistämättä tulee lasta kohtaan odotuksia, vaikka en todellakaan haluaisi. Päinvastoin toivon oikeasti, että voisin antaa lapsen elää sataprosenttisesti omaa elämäänsä ilman että otan kantaa edes ajatuksissani siihen että tuleeko hänen kyvyt nyt hyödynnettyä vai ei. t. ap

lukemaan oppimisella ja fiksuudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Varmaan ongelmaasi auttaisi, jos tiedostaisit, että toistaiseksi lapsesi ei ole osoittanut mitään erityislahjakkuuden tai muun erityisyyden merkkejä (koska useimpien vanhempien mielestä oma lapsi on totaalinen nero, tekipä se mitä tahansa). Huolehdi sitten, kun siihen on aihetta.

Eli lukemaan oppiminen ei korreloi älykkyyden kanssa, vaan hahmottamisen kanssa. Eli lapsesi todennäköisesti myös tekee hyvin palapelejä, koska sekin liittyy hahmottamiseen.



Ja vaikka lapsesi olisikin nero, niin hänestä tulee ihan normaali, jos ei läheiset ole koko aikaa sitä ihmettelemässä. Eli pidä suu supussa ja kohtele lastasi normaalina lapsena, niin hyvin menee.

ennenkuin sai hampaat. Pistakaa mammat paremmaksi!

vain kauneusleikkaus voi auttaa, jos sekään

Vinot hampaat voi jopa olla paljon kuvauksellisemmat kuin täydellisen suorat hampaat.

jos ap:n lapsi on oppinut lukemaan puolivuotiaana niin onhan se melkoinen saavutus.

mä uskon, että sillä on paljon vaikutusta - jos huono itsetunto tms, voi haluta alkaa päteä lapsen kautta, ja se pitää huomata itse heti ja estää



Mullakin lapsia kehutaan jatkuvasti kauniiksi, ja kauniita ne onkin. Mua itseäni ei ulkonäkö kiinnosta, omani ja sen eteen tekeminen siis, joten olen kiitollinen että itse ja lapset on luonnostaan kauniita. Mutta ei se mulle mitään odotuksia aseta, että ihmiset sanoo kauniiksi.



Itse luín sujuvasti jo 4-vuotiaana ja suoritin koulut 9,5:ssa keikkuvalla keskiarvolla käytännössä mitään tekemättä (läksyt välitunneilla tai heti tunnin alussa tai tunnin alussa, sen kyseisen tunnin milloin ne tarkastettiin, kokeisiin luin maksimissaan kaksi kertaa koealueet läpi. Toisaalta tein ekalla kerralla omat muistiinpanot yläasteelta lähtien ja osasin bongata oikeat asiat...) - odotan, että lapseni oppivat lukemaan ala-asteen aikana. Haluan opettaa heille työntekoa oppimisen eteen. Jos ei sitä tarvitse koulussa, niin sitten opetellaan sitä kotona. Mutta sitä pidän tärkeänä.



Jos muiden puheet saa sussa aikaan odotuksia oman lapsen suhteen, niin on aika miettiä elätkö omaa elämääsi vai annatko muiden puheiden vaikuttaa muihinkin elämäsi osa-alueisiin. Ole varovainen.

Itse luín sujuvasti jo 4-vuotiaana ja suoritin koulut 9,5:ssa keikkuvalla keskiarvolla käytännössä mitään tekemättä (läksyt välitunneilla tai heti tunnin alussa tai tunnin alussa, sen kyseisen tunnin milloin ne tarkastettiin, kokeisiin luin maksimissaan kaksi kertaa koealueet läpi. Toisaalta tein ekalla kerralla omat muistiinpanot yläasteelta lähtien ja osasin bongata oikeat asiat...) - odotan, että lapseni oppivat lukemaan ala-asteen aikana. Haluan opettaa heille työntekoa oppimisen eteen. Jos ei sitä tarvitse koulussa, niin sitten opetellaan sitä kotona. Mutta sitä pidän tärkeänä.

nykyään teet työksesi?

Koulutukseltani luokanopettaja (ja oikeasti nautin opettamisesta, siksi alalle hakeuduin). Tosin toimin myös perheyrityksessä laadunhallinta- ja ympäristöjärjestelmistä vastaavana asiantuntijana ja opiskelen huvikseni kaikenlaista avoimissa yliopistoissa.

vaikka olisi kuinka fiksu koulussa, voi päätyä olemaan kotona tai opiskelemaan huonopalkkaiselle ja aliarvostetulle alalle. Ei presidentiksi, kuten kaikki vanhemmat kuvittelevat. Ehkä tämä auttaa ap:ta.

mutta joo, älykkyyttä ja fiksuutta on kai aika vaikea ihan pienestä lapsesta vielä sanoa. Toki joku voi oppia aikaisin esim lukemaan, laskemaan tai kirjoittamaan, mutta se ei meinaa yhtään mitään. Ehkä hienointa olisi saada lapsi joka olisi "tunne älykäs". Eli pärjäisi elämässä ja ihmissuhteissa. Oma siskoni on hyvä esimerkki siitä, että vaikka olisi niinsanotusti älykäs ja pärjäisi koulussa sekä työelämässä, niin sosiaalinen elämä, parisuhteet ja ystävyyssuteet voivat olla aivan hukassa ja ihminen ei vaan kertakaikkiaan pärjää niissä.



Ulkonäköasiaan taas sen verran, että lapsena hyvinkin söpö voi olla aikuisena kaikkea muuta (ja toisinpäin). Toisaalta minä kahden aivan äärettömän söpön ja kuvauksellisen pojan äitinä en todellakaan mieti lasteni ulkonäköasioita vaan harmittelen usein sitä, että pojat saavat paljon anteeksi söpöytensä takia käytöstään.(ei kylläkään minulta) Toivon, että eivät opi käyttämään ulkonäköä hyödyksensä, vaan ovat nöyriä ja ystävällisiä ja hyväntahtoisia ihmisiä. Jos pysyvät noin somina, niin se on sitten vaan plussaa nais markkinoilla :)

Ap:n ongelma oli mun mielestäni ihan jossakin muussa, kuin mihin täällä on vastattu.



Ap puhui odotuksista.



Hän tiedostaa, että jatkuva tyytyväisyys lapseen on katoavaista, ja miettii miten kohdata epätäydellisempi lapsi.



Oman lapsen epätäydellisyys on mun mielestäni asia, minkä kanssa jokainen äiti joutuu kohdakkain jossakin vaiheessa elämää.



Jollekin se on kovempi paikka kuin toiselle.



Ap puhuu asiaa ja osoittaa kypsyyttä sen sijaan, että tuudittautuisi lapsensa "erinomaisuuteen" ja pitäisi sitä esim. omana ansionaan.

lapsena fiksu saattaa tehdä isonakin viisaita päätöksiä :-)



sanoo 12 ja 14 (vai miten ne numerot menivätkään)



...kuten jäädä kotiin hoitamaan lapsia ja auttaa muita oppimaan asioita hyvin.



Joitain kun raha ja valta ei kiinnosta vaan hyvä elämä.

lapsena fiksu saattaa tehdä isonakin viisaita päätöksiä :-)

sanoo 12 ja 14 (vai miten ne numerot menivätkään)

...kuten jäädä kotiin hoitamaan lapsia ja auttaa muita oppimaan asioita hyvin.

Joitain kun raha ja valta ei kiinnosta vaan hyvä elämä.

mutta itsehän kehuit, miten hyvin sulla on mennyt koulussa, ja et kertonut sen jälkeisistä saavutuksista mitään- koska et ole tehnyt mitään merkittävää. Varmasti voi olla hyvä elämä, mutta tuntuihan se itsellesikin olevan tärkeää, että olet joskus menestynyt harvinaisen hyvin ja tehnyt omat muistiinpanosi sun muuta. Eli kaikki haluavat päteä jollakin.

sisko oppi lukemaan 5v kun seurasi kun minä opettelin koulussa lukemaan 7v.



Myöhempi koulumenestys siskolla keskinkertainen, minulla kiitettävä.



Oma lapsi oppi koulussa lukemaan. Saa tällä hetkellä vain kiitettäviä koulusta lukematta. On hyvin älykäs. Minä halusin kasvattaa niin, että oma mielikuvitus kehittyy lapsena, eli tekee jotain muuta kuin lukee toisten tekemistä jutuista lapsena. ajattelee ja oppii ajattelemaan.



Muualla koulussa opitaan lukemaan yleisesti noin 3-4-vuotiaana. ovatko kaikki muut lapset Euroopassa erittäin älykkäit?



Vai onko lukutaito vain sellainen taito, joka periaatteessa kenen tahansa mahdollista oppia pari-kolme-vuotiaana? Jos saa harjoitusta kirjaimissa ja joku opettaa yhdistämään ne äänteeseen.



En ole koskaan nähnyt tutkimuksia, joiden mukaan älykkyys korreloisi lukemaan oppimisen kanssa.

Ap:n ongelma oli mun mielestäni ihan jossakin muussa, kuin mihin täällä on vastattu.

Ap puhui odotuksista.

Hän tiedostaa, että jatkuva tyytyväisyys lapseen on katoavaista, ja miettii miten kohdata epätäydellisempi lapsi.

Oman lapsen epätäydellisyys on mun mielestäni asia, minkä kanssa jokainen äiti joutuu kohdakkain jossakin vaiheessa elämää.

Jollekin se on kovempi paikka kuin toiselle.

Ap puhuu asiaa ja osoittaa kypsyyttä sen sijaan, että tuudittautuisi lapsensa "erinomaisuuteen" ja pitäisi sitä esim. omana ansionaan.

toisaalta ap pitää lastaan keskinkertaista parempana vain siksi, että tämä on ap:n mielestä tavallista kauniimpi. En tunne ketään, joka ei sanoisi tuttujensa lapsia kauniiksi tai suloisiksi jne päin naamaa, ja useimmat myös pitävät omia lapsiaan paljon kauniimpina kuin muita. Ei pelkän lapsuuden ulkonäön perusteella voi olettaa, että lapsesta tulee jotenkin ihmeellinen. Monista näteistä lapsista tulee pallinaamoja ja useimmat mallit taas ovat nuorena olleet omituisen näköisiä. Ja joo, ehkä ap:n lapsesta tulee malli 15 vuoden päästä, mutta mikä stressin aihe se on?

yritin vaan itseni esiin tuomalla tuoda esiin, että se, että lapsi oppii aikaisin lukemaan tai jopa menestyy koulussa hyvin tekemättä mitään ei tee lapsesta neroa eikä kannata sen takia mitään odotuksia asettaa lapselle. Olen älykäs, nopea oppimaan ja jopa sosiaalisesti lahjakas ja varmasti olisin menestynyt monella alalla, jos olisin halunnut "eteenpäin mennä". Mutta kun suurin haluni on ollut olla kotiäitinä ja koen sen tärkeäksi, kuten myös toisten auttamisen, en ole "menestynyt". Kuinka kova pettymys olisi ollut vanhemmilleni, jos olisivat odottaneet, että saan aikaan jotain maailman silmissä suurta (ja vielä voin... lasten kasvettua tehdä väikkärin ja hakea huippuyliopistoihin tutkijaksi :-) ).



Totta kai jokaisella on omalle lapselleen odotuksia. Sitä odottaa, että lapsi selviää elämästä mahdollisimman vähillä murheilla. Että ei jää kiinni huumeisiin tai muihin tuhoaviin tapoihin. Sitä odottaa, että ne kasvatuksen periaatteet, joita kotona käytetään menee perille ja se nyt kohtelias 5-vuotias on kohtelias edelleen 17-vuotiaana...



Voi olla, että niin onnellisesti käy. Voi olla, että ei käy, lapsella kun on oma tahto ja enenevässä määrin vapaudet toimia oman tahtonsa mukaan. Mutta jos jo nyt muiden sanojen perusteella syntyy odotuksia esimerkiksi lapsen ulkonäön suhteen, niin kannattaa yrittää tietoisesti karsia itseltään ne odotukset jo tässä vaiheessa, ettei tule niin kovia pettymyksiä. Se suloisinkin lapsi - vaikka piirteet olisivat kuinka kauniit - ei välttämättä näytä suloiselta tai kauniilta enää mustassa goottimeikissä, tatuoinneissa ja lävistyksissä... Koskaan ei tiedä...