Olenko kohtuuton kaverille? (LAPSETTOMUUS)

hän tuijotti vain omaa napaansa eikä tajunnut, että maailmassa on muitakin.



Harmi, että me emme jatkuvasti pyöri lapsettomuutesi ympärillä vaan meillä on ihan oma elämä.



terveisin kolmen IVF-lapsen äiti, joka osaa iloita muidenkin lapsista

siihen tapaan, että minulle tämä lapsettomuus on ollut niin kipeä asia, että en tällä hetkellä kykene olemaan enemmän mukana odotuksessasi, ja valitettavasti minulle on henkisesti raskasta puhua näistä raskauteen liittyvistä asioista. Olen iloinen puolestani, mutta näistä asioista puhuminen on liian kuormittavaa. tms. Jos ystävä ei tämänkään jälkeen ymmärrä, on kyllä ymmärtämätön ja kylmä ihminen.



Meillä neljän hengen ystäväporukassa yhdelle tuli avioero lapsettomuuden takia, samoihin aikoihin minä ja toinen saimme esikoisemme ja nyt parin vuoden jälkeen tämä toinen saa toisen lapsen. Ymmärrän, kuinka ahdistavia tapaamiset voivat lapsettomalle olla. Olemme muutaman kerran kysyneet, haluatko että puhutaan lapsista vai ei (joku voi kokea kiusallisena myös sen jos kauheesti varotaan) ja yritetään myös kysellä hänen elämässään tällä hetkellä keskeisistä asioista kuten työstä yms. ettei hän kokisi, että vain lapset ovat merkittävä asia.



Onnea teille uusiin hoitoihin!

... et kertonut kuinka paljon ystäväsi tietää lapsettomuudestasi. Jos tietää koko tilanteen, on hän noussut jonnekin käsittämättömään vaaleanpunaiseen vauvapilveen, jonne ei empatia yllä.



Kerro tunteistasi, ja sano suoraan että hömpöttämään et jaksa, mutta että olet tietysti iloinen hänen puolestaan.



Onnea sinulle hoitoihin.

Ole rehellinen silti itsellesi ja suojele itseäsi, mutta ei ystävyyttä esim. tarvitse laittaa poikki ja voi olla erimieltäkin. Ehkä voit ajatella, että ystäväsi ei nyt vaan voi ymmärtää sinua, ja se on hänen heikkoutensa. Puhukaa, jos se on mahdollista, jos ei tavatkaa, minkä pystytte. Ehkä myöhemmin asia ei ole välillänne niin akuutti, eli älä ainakaan laita ystävyyttä poikki.

kerroit, että olet saanut yhden lapsen ex-miehelle, miksi et itsellesi?

Ymmärrän että hoitojen aloittaminen on raskasta ja aiempi lpasettomuus samoin. Mutta et saa evätä ystävältäsi hänen iloaan raskaudesta! Sinullekin ilo suotu, suo se myös toisille. Olet myös kerran tullut raskaaksi, voihan olla että tällä kertaa lapsen saaminen ei vie niin paljon aikaa kuin viimeksi - pco:sta huolimatta.



Toki ystäväsi on hyvä ottaa huomioon sinun tunteesi, mutta jotenkin minulle tulee kirjoituksesta sellainen olo, että et iloitse aidosti hänen onnestaan. Ymmärsinkö oikein, että ystäväsi odottaa esikoistaan? Muista, ettet oleta ystäväsi ilakoivan tai kertovan että hänestä on ihanaa jos/kun toista alat odottaa.



Mutta kovsati onnea teille yritykseen!

Sinulla on yksi lapsi. Lisäksi, jokaisen normaalijärkisen ihmisen tulisi tukea ystäväänsä ja hehkuttaa raskautta, jossei muuten niin vaikkapa vain kannustukseksi.

mutta että et vain ole sellaista hössöttävää lajia varsinkaan tämän lapsettomuustaustan takia. Kerro hänelle, että aiemmin et edes kyennyt näkemään raskaana olevia naisia ja että mielestäsi olet hyvin osallistunut tähän hänen raskauteensa.



Jos ystäväsi ei tajua, on hän niin itseensä keskittynyt, että anna olla. Lapsettomuuden voi kokea niin erilaisilla tavoilla (tämä nro kakkoselle). Itse muistan, kuinka tajusin omissa yllätyshäissäni, että veljen sisko on raskaana. Tässä vaiheessa siis lapsettomuutta oli takana kolme vuotta eikä kukaan tiennyt paitsi siskoni. Meni häät pilalle ja illalla vaan itkin. Sitten soitin miehen siskolle ja kerroin tilanteen ja selitin, että olen todella iloinen heidän puolestaan. Sisko ei osannut suhtautua, jankutti vaan, että kolme vuotta yritystä, meillä kun tärppäsi heti. Onnistuin jotenkin olemaan tuossa hiljaa, vaikka tuntui kuin hän olisi ihan tahallaan halunnut lyödä minua. Kun raskaus eteni, aloin siihen sopeutua, ja lopulta syntyi maailman ihanin kummityttö, jonka melkeinpä adoptoin omakseni! Onneksi pidin mölyt mahassa tuosta pahasta mielestä. Voisi olla vähän erilainen suhde meillä nyt.



Eräs ystäväni kärsii myös lapsettomuudesta ja joutui laittamaan välit poikki ystäväänsä, joka oli juuri saanut lapsen eikä tajunnut, että ystäväni ei kyennyt iloitsemaan asiasta. Me kaikki reagoimme eri tavalla. MIkä tahansa tapa on oikea, jos se auttaa meitä selviytymään elämässä eteenpäin. Jos jokin ystävyyssuhde ei kestä taukoa tai elämäntilanteiden erilaisuutta, se ei sitten tosi ystävyyttä olekaan.

Sinulla on yksi lapsi. Lisäksi, jokaisen normaalijärkisen ihmisen tulisi tukea ystäväänsä ja hehkuttaa raskautta, jossei muuten niin vaikkapa vain kannustukseksi.

Sulla on jo yksi lapsi. Lopeta tommonen nurina ja ryhdistäydy.

saati lapsettomuushoitoasi jos et ole hänelle siitä puhunut.



Kerro ystävällesi että olet onnellinen raskaudestaan, mutta oman tilanteesi huomioiden et osaa suhtautua tilanteeseen sen paremmin. Tavallinen ystävä ymmärtäisi kyllä kun selität mikä on tilanteesi.

vaikka olisi saanut kuinka monta lasta. Sen identiteetin on joutunut tahtomattaan omaksumaan ja siitä on tosi vaikea päästä eroon. En tiedä ketään lapsetonta, joka olisi lapsien myötä päässyt eroon lapsettomuudestaan, mutta kuullut olen, että näitäkin on. Ehkä heille se lapsettomuus ei sitten ollut niin kipeä paikka kuin monelle muulle.

Sinulla on yksi lapsi. Lisäksi, jokaisen normaalijärkisen ihmisen tulisi tukea ystäväänsä ja hehkuttaa raskautta, jossei muuten niin vaikkapa vain kannustukseksi.

Itse kärsin myös lapsettomuudesta ja koen samanlaisia suruja kuin sinä ja tuskaa kuin sinä!! Erotuksena että SINULLA kuitenkin on jo lapsi, joten turha vinkua siellä!!

jaksaisi hössöttää toisen raskaudesta todellakaan paljoa. Harmittaa, kun on vaan yksi lapsi mulla. Siis kyllä vähän jaksan iloita hänen kanssaan, mutten mitään hössötystä jaksai.

hän tuijotti vain omaa napaansa eikä tajunnut, että maailmassa on muitakin.

Harmi, että me emme jatkuvasti pyöri lapsettomuutesi ympärillä vaan meillä on ihan oma elämä.

terveisin kolmen IVF-lapsen äiti, joka osaa iloita muidenkin lapsista

mikäli hoidot eivät olisi kohdallanne onnistuneet. Kuulostaa aikamoiselta hurskastelulta.

Minusta on ymmärrettävää, että koet ystäväsi raskauden asiana, jota et jaksa hehkuttaa. toisaalta on hyvin ymmärrettävää, että ystäväsi haluaa sitä hehkuttaa, eikä varmaankaa tarkoita sillä sinulle mitään pahaa.



Sanoit, että riitelitte asiasta. Miksi et sen sijaan kerro rehellisesti, miltä sinusta tuntuu ja yritä rehellisesti ymmärtää, miltä ystävästäsi tuntuu. Jos olette hyviä ystäviä, voitte varmasti löytää yhteisen ymmärrykse, miten toimitte vastaisuudessa ja ymmärrätte miksi toinen toimi ja käyttäytyy niinkuin käyttäytyy.



Minulla on hyvä ystävä, joka on lapseton. Kun omat lapseni syntyivät, yritin olla suuremmin hehkuttelematta asiaa, mutta koska onhan äidiksi tuleminen todella iso ja mullistava asia, en siinä aina hyvin onnistunut. Miten olisin voinut sivuttaa niin ison osan elämästäni ystävän seurassa?

Kun lapseni olivat pieniä ja välillä aika raskaitakin, ystävä muisti koko ajan, ärsyttävyyteen asti muistutella, kuinka onneksi hänellä ei ole lapsia ja voi kuinka hän ihmettelee, miten jaksan tuollasta elämää. Välillä vihloi kovasti, mutta pysyin hiljaa ja yritin ymmärtää...



Hyvä ystävyys kestää sen, että jotkin asiat välillä ovat vaikeita ja elämä ei ole oikeudenmukaista. Ymmärrän lapsettomuuden tuskasi oikein hyvin, mutta ymmärrän myös ystäväsi pettymyksen, kun et pysty osallistumaan hänen onnensa ja riemuunsa.



Ehkä nyt riitelyn jälkeen olisi hyvä pyytää anteeksi ja yrittää selittää oman käytöksen syitä.

Ystäväni siis tietää KOKO minun tilanteeni ja tietää myöskin sen että asia on minulle raskas...



Hän odottaa ensimmäistä lastaansa. Ja minä olen onnellinen hänen puolestaan.



Vaikka minulla on yksi lapsi seuraa lapsottumuus minua kuitenkin. Etenkin nyt kun toinen lapsi on yrityksessä eikä tulosta tule.

hän tuijotti vain omaa napaansa eikä tajunnut, että maailmassa on muitakin.

Harmi, että me emme jatkuvasti pyöri lapsettomuutesi ympärillä vaan meillä on ihan oma elämä.

terveisin kolmen IVF-lapsen äiti, joka osaa iloita muidenkin lapsista

Pahiten taitaa lyödä juuri nämä lapsettomuudesta "toipuneet". Totta tosin on, että elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin se lapsettomuus tai lasten saaminen. Kannttaa nähdä myös se, mitä jo on, ei vaan se, mitä ei ole saanut.

mikäli hoidot eivät olisi kohdallanne onnistuneet. Kuulostaa aikamoiselta hurskastelulta.

että mieheni sisko on lapseton ja heidän luonaan oli minusta tosi kiusallista vierailla iso maha pystyssä. Koin olevani kuin huutomerkki siitä kipeästä asiasta. En todellakaan olisi alkanut vielä hehkuttamaan raskautta tms, yritin olla niin kun ei mitään.

Minusta ystäväsi on, anteeksi nyt vain, hieman yksinkertainen. Ihan sama kun tietäisi että jollain perheellä on rahasta tiukkaa ja menisi sinne aina elvistelemään tuloillaan ja sillä, ettei enää keksi mihin sitä rahaa tunkisi.

Onko sinulla mielestäsi oikeus iloita enemmän, koska et tullut luonnollisesti raskaaksi? Oliko sinun raskaushössötyksesi oikeutetumpaa, koska "ansaitsit" sen hoidot läpi käytyäsi?