Mitä ajattelette uimataidottomista ihmisistä?

eivät esim. veneile tai ole vesistöjen äärellä paikoisas / tilanteissa joissa voisivat molskahtaa liian syvään veteen. Eli pidän melkoisena riskinä jos asuu / liikkuu / vietää aikaa vesien äärellä eikä osaa uida. Jos taas viettää aikansa kuivalla maalla niin silloin ei ole väliä. Tosin Suomessa on paljon jokia ja järviä ja ennen kaikkea mökkejä ja asuntoja niiden liepeillä...

ettei hän itse joudu veden varaan ja ettei hän näkisi jonkun muun hukkuvan pystymättä auttamaan.

Jos ei aikuisikään mennessä ole viitsinyt/älynnyt/uskaltanut opetella uimaan, niin on kyse jo todella saamattomasta ihmisestä.



Oma lapsenikin oppi uimaan 5-vuotiaana, kun laitoin hänet uimakouluun ja kesällä vielä itse opetin ja harjoitutin häntä lisää. Ja totta kai itsekin osaan uida, olen melko hidas, mutta kestävä uimari (eli en mikään huippu-uimari ole, mutta tarvittaessa varmasti pystyisin pelastautumaan veden varaan joutuessani yms. Sehän se on tärkeintä uimataidossa).

Oma äitini vm 1934 asui seudulla, jolla ei ole järviä eikä jokiakaan likellä. Ei siis lapsena oppinut moista taitoa, uimahallejahan ei siihen maailmanaikaan eli ennen sotia ollut juuri missään.



Aikuisella iällä ei enää kehdannut mennä uimakouluun, se on aika kynnyt ollut joskus 1950-60-luvuilla eikä kenties edes ollut uimakouluja aikuisille.

säälittää kyllä vähän. Olen nyt yrittänyt alkaa opettaa häntä uimaan, koska pelkään jollain tavalla hänen puolesta poikien mökki reissuilla. Nimittäin kukaan muu ei tiedä että hän on uimataidoton. On yllättävän vaikeaa löytää rauhallista paikkaa jossa opettaisin uimaan, sillä ymmärrän miten nöyryyttävää on aikuisen miehen räpiköidä vedessä muiden tuojottaessa.

Jos ei aikuisikään mennessä ole viitsinyt/älynnyt/uskaltanut opetella uimaan, niin on kyse jo todella saamattomasta ihmisestä. Oma lapsenikin oppi uimaan 5-vuotiaana, kun laitoin hänet uimakouluun ja kesällä vielä itse opetin ja harjoitutin häntä lisää. Ja totta kai itsekin osaan uida, olen melko hidas, mutta kestävä uimari (eli en mikään huippu-uimari ole, mutta tarvittaessa varmasti pystyisin pelastautumaan veden varaan joutuessani yms. Sehän se on tärkeintä uimataidossa).

perusteella nimität ihmistä idiootiksi? Sen perusteella, että he eivät ole hankkineet taitoa, jota eivät ole koskaan edes tarvinneet eivätkä tule tarvitsemaan? On se sitten ihme asia, että kaikki uimataidottomat eivät kuole jo nuorena pois, on se niin elintärkeä taito.

että syvään veteen jouduttuaan pystyy uimaan 200 metriä, joista (maksimissaan) 50 metriä selällään.



Olettekos kaikki testanneet tuota? Itse uin helposti uimahallissa 25 metrin altaassa 200 metriä je enempikin, mutta jos ei voisi aina tuupata lisävauhtia altaanpäädystä niin enpä tiedä...



Meinaan vaan sitä, että uimataidottomalla usein ajatellaan tarkoitettavan ihmistä, joka ei kertakaikkiaan pysy hetkeäkään veden pinnalla eikä osaa yhtään uida. Tuo oikea uimataidon määritelmä on kuitenkin tuo yllä mainittu.

että syvään veteen jouduttuaan pystyy uimaan 200 metriä, joista (maksimissaan) 50 metriä selällään. Olettekos kaikki testanneet tuota? Itse uin helposti uimahallissa 25 metrin altaassa 200 metriä je enempikin, mutta jos ei voisi aina tuupata lisävauhtia altaanpäädystä niin enpä tiedä... Meinaan vaan sitä, että uimataidottomalla usein ajatellaan tarkoitettavan ihmistä, joka ei kertakaikkiaan pysy hetkeäkään veden pinnalla eikä osaa yhtään uida. Tuo oikea uimataidon määritelmä on kuitenkin tuo yllä mainittu.

Minä olen näissä keskusteluissa avoimesti tunnustautunut uimataidottomaksi, mutta kyllä minä siellä koulun liikuntatunnilla pääsin (hyvin hitaasti tosin) useita kertoja altaan päästä päähän ja altaaseen hypätessä pääsen kyllä pinnalle, enkä vajoa pohjaan. Pystyn myös kahlaamaan rantavedessä, kastautumaan veteen ja uimaan muutamia vetoja, mutta syvälle en uskalla mennä, koska pelkään etten jaksakaan uida takaisin. Lasten kanssa pystyn siis olemaan rannalla ja uimahallissa ja kannattelemaankin vahingon sattuessa jonkin verran. Ja pystyn jopa käymään suihkussa ja lillumaan porealtaassa hukkumatta :D, kuvitelkaa.

Mahtaako kaikki av-mammat jaksaa uida 200 metriä yhteensoittoon..?

ja oikeasti ihan kelpo uimari. Kun käyn uimassa niin kilsa menee kepeästi uiden rintaa ja kroolia. En tiedä miten hyvin ihmiset yleensä sukeltavat, itse pääsen ilman räpylöitä n. 25 m (pituutta, ei syvyyttä :).

Olen aina tykännyt uimisesta, nuorempana asuttiin miehen mökillä pari kesää ja melkein asuin järvessä :)

että syvään veteen jouduttuaan pystyy uimaan 200 metriä, joista (maksimissaan) 50 metriä selällään.

Olettekos kaikki testanneet tuota? Itse uin helposti uimahallissa 25 metrin altaassa 200 metriä je enempikin, mutta jos ei voisi aina tuupata lisävauhtia altaanpäädystä niin enpä tiedä...

Meinaan vaan sitä, että uimataidottomalla usein ajatellaan tarkoitettavan ihmistä, joka ei kertakaikkiaan pysy hetkeäkään veden pinnalla eikä osaa yhtään uida. Tuo oikea uimataidon määritelmä on kuitenkin tuo yllä mainittu.

ja oikeasti ihan kelpo uimari. Kun käyn uimassa niin kilsa menee kepeästi uiden rintaa ja kroolia. En tiedä miten hyvin ihmiset yleensä sukeltavat, itse pääsen ilman räpylöitä n. 25 m (pituutta, ei syvyyttä :). Olen aina tykännyt uimisesta, nuorempana asuttiin miehen mökillä pari kesää ja melkein asuin järvessä :)

että syvään veteen jouduttuaan pystyy uimaan 200 metriä, joista (maksimissaan) 50 metriä selällään. Olettekos kaikki testanneet tuota? Itse uin helposti uimahallissa 25 metrin altaassa 200 metriä je enempikin, mutta jos ei voisi aina tuupata lisävauhtia altaanpäädystä niin enpä tiedä... Meinaan vaan sitä, että uimataidottomalla usein ajatellaan tarkoitettavan ihmistä, joka ei kertakaikkiaan pysy hetkeäkään veden pinnalla eikä osaa yhtään uida. Tuo oikea uimataidon määritelmä on kuitenkin tuo yllä mainittu.

myös sitä mieltä, että kaikkien tulisi osata /jaksaa tuo sama ja että jos ei ole uimataitoinen, on säälittävä ja saamaton?

mutta kyllähän se halpa henkivakuutus on että osaa uida sen pari sataa metriä. Suomessa on kuitenkin paljon vesistöjä, mökkejä, teitä ja ulkoilureittejäniiden rannalla yms. ja veden varaan voi joutua vaikkei menisikään uimaan tai veneeseen.

myös sitä mieltä, että kaikkien tulisi osata /jaksaa tuo sama ja että jos ei ole uimataitoinen, on säälittävä ja saamaton?

mutta kyllähän se halpa henkivakuutus on että osaa uida sen pari sataa metriä. Suomessa on kuitenkin paljon vesistöjä, mökkejä, teitä ja ulkoilureittejäniiden rannalla yms. ja veden varaan voi joutua vaikkei menisikään uimaan tai veneeseen.

myös sitä mieltä, että kaikkien tulisi osata /jaksaa tuo sama ja että jos ei ole uimataitoinen, on säälittävä ja saamaton?

näissä kaikissa joutuu uimaan sen kaksisataa metriä, jolloin uimataidoton ei mitenkään pärjää?

Miksi pitäisi? En ajattele mitään erityistä ajokortittomista, autottomista, lapsettomista, lemmikkien omistajista, omakotitaloissa asuvista tai muistakaan teennäisistä ryhmistä.

No ei tietenkään välttämättä joudu. Mutta se on mahdollista, eikä sen 200+ m uiminen oikeasti ole mikään hillitön ja vaikea suoritus ellei ole tosi rapakuntoinen tms. joten kyllä se minusta edelleen on tosi halpa ja helposti saatavilla oleva henkivakuutus.

Jotenkin alkaa tuntua että haluat vain haastaa riitaa väittämällä että uimataidolla ei ole väliä :)

näissä kaikissa joutuu uimaan sen kaksisataa metriä, jolloin uimataidoton ei mitenkään pärjää?

No ei tietenkään välttämättä joudu. Mutta se on mahdollista, eikä sen 200+ m uiminen oikeasti ole mikään hillitön ja vaikea suoritus ellei ole tosi rapakuntoinen tms. joten kyllä se minusta edelleen on tosi halpa ja helposti saatavilla oleva henkivakuutus. Jotenkin alkaa tuntua että haluat vain haastaa riitaa väittämällä että uimataidolla ei ole väliä :)

näissä kaikissa joutuu uimaan sen kaksisataa metriä, jolloin uimataidoton ei mitenkään pärjää?

juu tiedän olevani rasittava, mutta minua kyllä suututtaa nämä, jotka pitävät uimataidottomia jotenkin omituisina ja elämästä vieraantuneina. Minun pointtini on koko ajan ollut, että ilman uimataitoa voi kyllä elämässä tehdä aika paljon asioita, eikä minua ole elämässäni uimataidottomuus haitannut pätkääkään.

Ihmettelen vaan miksi ei opettele uimaan, kun ei se tosiaan ole mitenkään ylivoimaisen vaikeaa.

Taustalla on ehkä oman tädin kokemus: täti ei osannut uida, eikä kokenut sen mitenkään haittaavan elämäänsä, ei käynyt uimassa eikä harrastanut kalastusta tms. Kerran kuitenkin joutui työhommissa menemään pienveneeseen, ja huonolla tuurilla juuri tuolloin vene kaatui ja vielä kaukana rannasta. Kaikilla oli kyllä pelastusliivit, mutta täti sai elämänsä suurimman säikähdyksen, kertoi että ei koskaan ole ollut niin avuton ja peloissaan VAIKKA ne liivit pitivätkin pinnalla. Tämän jälkeen täti opetteli uimaan, siis oli varmaan 40-vuotias kun tämä tapahtui.

Tällä tarinalla meitä lapsia valistettiin, että vaikka tuntuu että uimataito on tarpeeton niin joskus se voi silti tulla tarpeeseen.

juu tiedän olevani rasittava, mutta minua kyllä suututtaa nämä, jotka pitävät uimataidottomia jotenkin omituisina ja elämästä vieraantuneina. Minun pointtini on koko ajan ollut, että ilman uimataitoa voi kyllä elämässä tehdä aika paljon asioita, eikä minua ole elämässäni uimataidottomuus haitannut pätkääkään.

Jaksan vedessä pulikoida sen aikaa kun tarkenen, mutta mistään matkoista ei ole käsitystä, en ui kuin mökkijärvellä.

Hyvä uimari en kuitenkaan ole. Pinnalla pysyn, mutta kovaa en pääsisi ja hengästyn tosi nopeasti jos yritän. Rapakuntoinen en silti ole, ei minulle juokseminen, pyöräily tai rullaluistelu mikään ongelma ole. Uiminen ei vain ole minun juttuni.



Kaksi ihan uimataidotonta tiedän, sellaisia jotka eivät ilman apuvälineitä astu veteen, jossa jalat ei yletä pohjaan. Toinen on eläkeikäinen sukulaiseni, toinen kolmikymppinen kaveri, jonka olen tuntenut teinistä. Ihan samanlaista elämää viettävät kuin minäkin, paitsi käyvät risteilyllä useammin.

Ihmettelen vaan miksi ei opettele uimaan, kun ei se tosiaan ole mitenkään ylivoimaisen vaikeaa. Taustalla on ehkä oman tädin kokemus: täti ei osannut uida, eikä kokenut sen mitenkään haittaavan elämäänsä, ei käynyt uimassa eikä harrastanut kalastusta tms. Kerran kuitenkin joutui työhommissa menemään pienveneeseen, ja huonolla tuurilla juuri tuolloin vene kaatui ja vielä kaukana rannasta. Kaikilla oli kyllä pelastusliivit, mutta täti sai elämänsä suurimman säikähdyksen, kertoi että ei koskaan ole ollut niin avuton ja peloissaan VAIKKA ne liivit pitivätkin pinnalla. Tämän jälkeen täti opetteli uimaan, siis oli varmaan 40-vuotias kun tämä tapahtui. Tällä tarinalla meitä lapsia valistettiin, että vaikka tuntuu että uimataito on tarpeeton niin joskus se voi silti tulla tarpeeseen.

juu tiedän olevani rasittava, mutta minua kyllä suututtaa nämä, jotka pitävät uimataidottomia jotenkin omituisina ja elämästä vieraantuneina. Minun pointtini on koko ajan ollut, että ilman uimataitoa voi kyllä elämässä tehdä aika paljon asioita, eikä minua ole elämässäni uimataidottomuus haitannut pätkääkään.

tuohon nyt sellainen kommentti, että en ole kokenut tarvitsevani uimataitoa tulevaisuudessa yhtään enempää kuin tähänkään mennessä, joten ei ole tullut opeteltua. Ja eihän sekään tositilanteessa välttämättä merkitse mitään. Minulle esim tulee vedessä helposti kramppeja. Ei paljon uimataito lohduttaisi, jos ei kertakaikkiaan pääse uimaan.

Eikä sekään noin vain käy. Pitäisihän siinä käydä useammankin kerran harjoittelemassa. Ja pienenä olen kyllä käynyt useinkin uimahallissa, mutta se oli vain sellaista pärskyttelyä ja hyppelyä sun muuta. En edes tiedä miten sellainen oikea uimataito noin vain hankitaan. Tietysti veteen totuttelu ja kelluminen ja sellaiset ovat helppoja, mutta se, että voisin helposti uida sen 200 metriä vaatisi melkoista treenausta.

kolmekymppinen perheenäiti. Pienenä en oppinut uimaan, koska vanhempani hyvää tarkoittaen ja hölmöyttään eivät päästäneet juurikaan veteen putkikorvien vuoksi. Koulun uimaopetuksesta, jossa en myöskään oppinut uimaan, jäi kamalat muistot. Joskus löllyin yksin pikkualtaassa muiden uidessa isossa, siinä ohi kulkiessaan he pilkkasivat minua. Tämä oli kuitenkin parempi vaihtoehto kuin se toinen: Välillä opettaja pakotti hyppäämään ison altaan syvään päähän. Hyppäsin itkien ja muistan sen kauhun tunteen veden varassa opettajan sohiessa bambusilmukalla perään. Sen lisäksi vielä muut oppilaat pilkkasivat.

Koulun loputtua olin kiitollinen, ettei minun tarvinnut mennä uimaan. Haluaisin oppia tuon tärkeän taidon ja olen monesti harkinnut aikuisten uimakoulua, mutta jo uimahallin ohi kulkeminen saa kylmän hien pintaan.

Joskus olen toki mennyt uima-altaaseen, mutta minua pelottaa vedessä, en pysty olemaan siellä mitenkään luontevasti. Osaan uida koiraa, parhaimmillaan olen pysynyt pinnalla 25 m, mutta jos huomaan olevani niin syvässä vedessä, että jalat eivät ylety pohjaan, hätäännyn, alan huitoa ja hukkuisin alta aikayksikön.

Kohdallani on kysymys pelosta, ei (niinkään) saamattomuudesta.