Hyvä kunto.

oli juttu, että 10min seksi on parasta.

johan siinä kolmessa tunnissa paikat olis niin puutunut, ettei tuntis enää mitään...

Meidän pikaset kestää keskimäärin 20-30min (toki nopeampaankin aktiin kyetään, ei yleensä vaan haluta) ja kun oiken rakastellaan kunnolla, niin kyllä siinä se 1-3h vierähtää (2h useimmiten). Ei sen tarvi olla mitään hirveetä takomista 3h... Ei olla tähän mitenkään pyritty, pikemminkin nautiskellessa ajauduttu.



Ja mitä lehtiin tulee, niin nehän tietävät kaiken... 10min voi hyvinkin olla aktin pituus johon ihmiset keskimäärin tyytyvät tai mistä pitävät, muttei se tarkoita, etteikö kolmen tunnin seksi voisi olla hyvää. Musta se on ihan päinvastoin, mutta mielipiteitä on monia ja saa ollakin, ei se ole multa pois. N29

Se nyt vähän riippuu mitä ihmiset laskee siihen seksin kestoon. Toiset laskee pelkän aktiosuuden ja toisilla sekkari menee päälle jo ajatuksesta harrastaa seksiä.



Mut kyllä jos 3 tuntii olis höyläämistä, niin vois paikat olla tosi kipeenä ja kipinöitä sinkoilla :-D



M34

Vaan kyllä ne aktiosuudet on ne mitä tässä on "laskettu". Keskitytään toisiimme, ei kelloon, mutta jälkeenpäin saa todeta, että kylläpäs sitä aikaa taas vierähti. Turha tätä on selittää, jos ei itse ole kokenut.



Tunnustan kyllä, että 3h on nyttemmin aika harvinaista herkkua, mutta kun saadaan kahdenkeskeistä aikaa, niin kyllä sekin "saavutetaan", vaikei se mikään tavoite olekaan.



En oo sanonutkaan, etteikö paikat ois joskus vähän hellänä... :) Enkä minäkään aiemmissa suhteissani oo tämmöstä seksiä saanut... ;) Tähän "pääsemiseen" on tarvittukin useampi vuosi ja todellinen yhteen hitsautuminen henkisellä tasolla.



Ei se aktin pituus kuitenkaan elämästä parempaa tai huonompaa tee, joten olkaahan ihan rauhassa. Meillä on näin, tehköön muut sitä mistä itse tykkäävät :) T:3

Ei tuollainen 3 h polkeminen keneltä tahansa onnistu. Toivottavasti sinä ratsastat vastavuoroisesti. Minulle miehenä tuollainen 3 h paneminen olisi jo fyysisesti muutenkin hankalaa kuin kunnon takia. Yli tunnin seisottaminen saa aikaan mulkussa epämiellyttävän kivistyksen, joka tosin peittyy nautinnon alle, mutta 3 tuntia olisi jo ihan mahdotonta. Olette friikkejä. Mistä löytyy liukkautta ja mielenkiintoa? Taidatte tosiaan haluta toisianne loputtomasti. En tiedä olenko kateellinen. Ehkä muuten, mutta en seksimaratoneista.

Vaan kyllä ne aktiosuudet on ne mitä tässä on "laskettu". Keskitytään toisiimme, ei kelloon, mutta jälkeenpäin saa todeta, että kylläpäs sitä aikaa taas vierähti. Turha tätä on selittää, jos ei itse ole kokenut.

Tunnustan kyllä, että 3h on nyttemmin aika harvinaista herkkua, mutta kun saadaan kahdenkeskeistä aikaa, niin kyllä sekin "saavutetaan", vaikei se mikään tavoite olekaan.

En oo sanonutkaan, etteikö paikat ois joskus vähän hellänä... :) Enkä minäkään aiemmissa suhteissani oo tämmöstä seksiä saanut... ;) Tähän "pääsemiseen" on tarvittukin useampi vuosi ja todellinen yhteen hitsautuminen henkisellä tasolla.

Ei se aktin pituus kuitenkaan elämästä parempaa tai huonompaa tee, joten olkaahan ihan rauhassa. Meillä on näin, tehköön muut sitä mistä itse tykkäävät :) T:3

Mieheni on kyllä ihan omaa luokkaansa ;) Ja tottakai ratsastan, saan siitä suurimman nautintoni. Mutta turha toisten elämää on kadehtia, omat karikkomme meilläkin on.



Liukkautta saa lisää pullosta, jos ei omat mehut riitä, vaikka pidempi sessio onkin yleensä parasta mehustusta... Kun kulli osuu hyvään kohtaan oikeassan kulmassa, niin siinä pikemminkin mahlat virtaa.



Mulle kysymys "Mistä löytyy mielenkiintoa?" on niin omituinen, että on varmaan vaikea kuvitella. Itse kun en keksi mikä elämässä olisi parempaa kuin nautinnollinen seksi rakastamansa ihmisen kanssa. Ehkä me sitten ollaan friikkejä.

yhtä hyviä asioita. Ehkä en sitten ole tarpeeksi rakastunut tai ehkä muija ei ole tarpeeksi kiinnostava. Onko miehelläsi muuten iso, varsinkin paksu kulli? Voisi kuvitella, että pillu on todella arka 3 h jyystämisen jälkeen paksulla mulkulla.

Itse kun en keksi mikä elämässä olisi parempaa kuin nautinnollinen seksi rakastamansa ihmisen kanssa. Ehkä me sitten ollaan friikkejä.

ei niitä kannata vertailla. Eikä mun miehellä ole edes mitenkään erityisen iso, ihan keskiverto kulli tuo taitaa olla, vaikkei ole tullutkaan mitattua. Sormet kiertyy ympärille ihan hyvin, ettei mikään mielettömän paksukaan. Oikein sopiva kulli ja minä tykkään, mikä lienee tärkeintä tässä hommassa ;)

Meilläkin tuollaiset 1-3h touhut kyllä onnistuu, aika harvoin edes onnistuu alta tunnin, mutta täytyy kyllä myöntää, että mun mielenkiinto touhuun loppuu siinä vartin nurkilla. Eikä kyse ole siitä, että kunto loppuisi, miehellä olisi pieni tai muutenkaan mistään fyysisestä tekijästä, vaan yksinkertaisesti siitä, etten jaksa/pysty ylläpitämään mielenkiintoa touhuun varttia pidempään. Eikä sellaista kikkaa ole vielä keksitty, jolla mun mielenkiintoni heräisi uudestaan, vaikka on tuo mies kaikkensa yrittänyt kyllä. Mun ajatus harhautuu siitä huolimatta huomisen ruokalistaan, lasten tarvitsemiin uusiin sandaaleihin ja neuvola-aikojen varaamiseen.



Mutta ehkä se ongelma onkin henkisen puolen yhteydessä, sitä ei nimittäin mun mielestäni ole.

että se yhteys on tärkein. Viimesin komenttini mieheni kullista oli hieman epäselvä. En suinkaan tarkoittanut, että sen sopivuus olisi se tekijä mikä mahdollistaa pidemmät sessiot, ihan vaan, että on sopivan kokoinen :)

Mun ajatus harhautuu siitä huolimatta huomisen ruokalistaan, lasten tarvitsemiin uusiin sandaaleihin ja neuvola-aikojen varaamiseen.

Lapsiperheessä pidemmät sessiot voi ollakin aika haasteellisia, kun väsymys painaa ja on muutakin mielen päällä. Väsyneenä munkin ajatus saattaa harhailla, mutta sillon ei kovin pitkään touhutakaan, kun ei siinä ole mitään mieltä.

En tiedä minkä ikäisiä lapsia teillä on, mutta uskon, että lasten kasvaessa vanhemmille jää enemmän yhteistä aikaa nautiskella toisistaan kiireettä.

Parisuhteen hoitaminen on myös todella tärkeää. Jos vaan on mahdollisuus antaa lapset vaikka isovanhemmille hoitoon, niin käyttäkää ihmeessä hyödyksi, vaikkette mitään ihmeellistä tekisikään. Yhteinen hengähdystauko ja vaikka ravintolaillallinen auttaa sitä yhteen hioutumista ;) Me yritetään saada yksi vapaa vuorokausi kuukaudessa ja voin sanoa jo sen tekevän ihmeitä... Auttaa kummasti jaksamaan ;)

N29 (vauva 3kk, esikoinen 2v.)

löytyy henkinen yhteys ja mielenkiintoa toista kohtaan. Miten parisuhdetta sitten hoidetaan, jos toinen ei oikein sytytä?

En tiedä minkä ikäisiä lapsia teillä on, mutta uskon, että lasten kasvaessa vanhemmille jää enemmän yhteistä aikaa nautiskella toisistaan kiireettä.

Miten parisuhdetta sitten hoidetaan, jos toinen ei oikein sytytä?

Uskon, että se yhteys voi vielä syntyä ja toinen alkaa kiinnostaa (oletan, että on joskus kiinnostanutkin), jos vaan tarpeeksi halua löytyy.

Ei tämäkään kaikki mitä minulla ja miehelläni tällä hetkellä on ole ilmaiseksi tullut. N29

että se yhteys on tärkein. Viimesin komenttini mieheni kullista oli hieman epäselvä. En suinkaan tarkoittanut, että sen sopivuus olisi se tekijä mikä mahdollistaa pidemmät sessiot, ihan vaan, että on sopivan kokoinen :)

Mun ajatus harhautuu siitä huolimatta huomisen ruokalistaan, lasten tarvitsemiin uusiin sandaaleihin ja neuvola-aikojen varaamiseen.

Lapsiperheessä pidemmät sessiot voi ollakin aika haasteellisia, kun väsymys painaa ja on muutakin mielen päällä. Väsyneenä munkin ajatus saattaa harhailla, mutta sillon ei kovin pitkään touhutakaan, kun ei siinä ole mitään mieltä. En tiedä minkä ikäisiä lapsia teillä on, mutta uskon, että lasten kasvaessa vanhemmille jää enemmän yhteistä aikaa nautiskella toisistaan kiireettä. Parisuhteen hoitaminen on myös todella tärkeää. Jos vaan on mahdollisuus antaa lapset vaikka isovanhemmille hoitoon, niin käyttäkää ihmeessä hyödyksi, vaikkette mitään ihmeellistä tekisikään. Yhteinen hengähdystauko ja vaikka ravintolaillallinen auttaa sitä yhteen hioutumista ;) Me yritetään saada yksi vapaa vuorokausi kuukaudessa ja voin sanoa jo sen tekevän ihmeitä... Auttaa kummasti jaksamaan ;) N29 (vauva 3kk, esikoinen 2v.)

Meillä on lapset 1v ja 5v, ja tosiaan ne pitkät sessiot taitaa meillä olla historiaa - siis sellaiset, joista minäkin jaksan nauttia ja joihin jaksan keskittyä. Meillä ei valitettavasti ole mahdollisuutta saada lapsia hoitoon kuin korkeintaan tunniksi tai kahdeksi kerrallaan ja sekin 3-4 kertaa vuodessa, ja toisaalta sekin aika menee yleensä kaikkeen muuhun paitsi kahden kesken olemiseen. Mies keskittyy omiin lempipuuhiinsa, perusteluna "kun emmä koskaan muulloin saa näitä puuhailla" (mikä muuten on täyttä huuhaata), ja minä sitten teen mitä milloinkin sattuu, tai nukun. Olen kyllä yrittänyt miehelle puhua, että voisi sitä harvinaista lastenhoitoaikaa käyttää parisuhteen hoitoon, ja useimmiten mies kyllä myötäilee, mutta sitten kun tilaisuus olisi tehdä jotakin kahden kesken, minä jään kakkoseksi miehen omien puuhien rinnalla. Ja ravintolaillalliselle tuota miestä ei saa, ne kun maksavat yleensä jonkun verran.

Ehkä mä en ole tarpeeksi mielenkiintoinen, tai mies pitää mua itsestään selvyytenä, tai mitä lie, mutta tuskin meillä tullaan saavuttamaan sellaista henkisen tason yhteyttä, että minä jaksaisin varttia pidempään seksitouhuista kiinnostua. Tähän tulee taatusti joku kommentoimaan, että mä vaan olen liian väljä, ja sanottakoon siihen, ettei mies seksistä ja sen laadusta ole valittanut, ainoastaan siitä, että mun mielenkiintoni lopahtaa niin nopeasti nykyään (suhteen alkuaikoinahan tässäkään asiassa ei ollut mitään ongelmaa). Minä itse olen sitä mieltä, että mies vaan ei arvosta minua eikä parisuhdettamme niin paljon, etä viitsisi kumpaankaan tuhlata yhtään ylimääräistä aikaa.

Se on kuitenkin vain osasyy. Uutuudenviehätys on kadonnut ja mies saa kiksejä ihan muista asioita kuin sinusta nykyään.

Tähän tulee taatusti joku kommentoimaan, että mä vaan olen liian väljä, ja sanottakoon siihen, ettei mies seksistä ja sen laadusta ole valittanut, ainoastaan siitä, että mun mielenkiintoni lopahtaa niin nopeasti nykyään (suhteen alkuaikoinahan tässäkään asiassa ei ollut mitään ongelmaa). Minä itse olen sitä mieltä, että mies vaan ei arvosta minua eikä parisuhdettamme niin paljon, etä viitsisi kumpaankaan tuhlata yhtään ylimääräistä aikaa.

Meillä ei valitettavasti ole mahdollisuutta saada lapsia hoitoon kuin korkeintaan tunniksi tai kahdeksi kerrallaan ja sekin 3-4 kertaa vuodessa, ja toisaalta sekin aika menee yleensä kaikkeen muuhun paitsi kahden kesken olemiseen. -- Olen kyllä yrittänyt miehelle puhua, että voisi sitä harvinaista lastenhoitoaikaa käyttää parisuhteen hoitoon, ja useimmiten mies kyllä myötäilee, mutta sitten kun tilaisuus olisi tehdä jotakin kahden kesken, minä jään kakkoseksi miehen omien puuhien rinnalla. Ja ravintolaillalliselle tuota miestä ei saa, ne kun maksavat yleensä jonkun verran.

Jatka vaan sinnikkäästi toiveistasi puhumista, ehkä miehesi joskus ymmärtää yskän. Se lapsivapaa aika hujahtaa ihan uskomattoman nopeasti, jos tilaisuuteen ei tartu. Kuitenkin niistä yhteisistä hetkistä saatava voima on ihan uskomattoman suuri, että niihin todellakin kannattaa panostaa.

Eihän toista voi pakottaakaan mihinkään, mutta toivoa nähdäkseni on, jos miehesi on ollut samoilla linjoilla kanssasi. Tehkää esim. jotain spesiaalimpaa ruokaa yhdessä kotona, jos toinen ei ravintolasta innostu. Tai katsokaa joku elokuva sylikkäin :) Tärkeää onkin tehdä jotain yhteistä, jotain mistä molemmat pitävät.

Toivottavasti saatte yhteisistä hetkistä jatkossa enemmän irti. Kaikkea hyvää teille.

Meillä ei valitettavasti ole mahdollisuutta saada lapsia hoitoon kuin korkeintaan tunniksi tai kahdeksi kerrallaan ja sekin 3-4 kertaa vuodessa, ja toisaalta sekin aika menee yleensä kaikkeen muuhun paitsi kahden kesken olemiseen. -- Olen kyllä yrittänyt miehelle puhua, että voisi sitä harvinaista lastenhoitoaikaa käyttää parisuhteen hoitoon, ja useimmiten mies kyllä myötäilee, mutta sitten kun tilaisuus olisi tehdä jotakin kahden kesken, minä jään kakkoseksi miehen omien puuhien rinnalla. Ja ravintolaillalliselle tuota miestä ei saa, ne kun maksavat yleensä jonkun verran.

Jatka vaan sinnikkäästi toiveistasi puhumista, ehkä miehesi joskus ymmärtää yskän. Se lapsivapaa aika hujahtaa ihan uskomattoman nopeasti, jos tilaisuuteen ei tartu. Kuitenkin niistä yhteisistä hetkistä saatava voima on ihan uskomattoman suuri, että niihin todellakin kannattaa panostaa. Eihän toista voi pakottaakaan mihinkään, mutta toivoa nähdäkseni on, jos miehesi on ollut samoilla linjoilla kanssasi. Tehkää esim. jotain spesiaalimpaa ruokaa yhdessä kotona, jos toinen ei ravintolasta innostu. Tai katsokaa joku elokuva sylikkäin :) Tärkeää onkin tehdä jotain yhteistä, jotain mistä molemmat pitävät. Toivottavasti saatte yhteisistä hetkistä jatkossa enemmän irti. Kaikkea hyvää teille.

Mun täytyy kuitenkin myöntää, etten mä jaksaisi enää jauhaa samaa levyä. Tuntuu kuin olisin joku rikkinäinen vinyylilevy, joka vaan toistaa-toistaa-toistaa aina ja ikuisesti samaa virttä. En ole enää edes varma, onko mies oikeasti samaa mieltä siitä, että kahdenkeskistä aikaa voisi käyttää oikeasti kahden kesken olemiseen, vai myötäileekö vain siinä toivossa, että pitäisin pääni kiinni. Aikaisemmin uskoin hänenkin tahtovan sitä kahdenkeskistä aikaa, nykyään luulen hänen vaan toivovan, että olisin hiljaa, ja myötäilee siksi.

No, minä alan luovuttaa pikkuhiljaa, tiedän. En vain jaksaisi olla yksin vastuussa tuosta parisuhteen henkisestä puolesta, enkä oikeastaan taida siihen edes pystyä (eihän se ole kunnossa pysynyt, vaikka mitä olen yrittänyt sen eteen tehdä), ja hiljattain olen alkanut tosiaan miettimään, miksi ihmeessä koko touhu olisi minun vastuullani. Enkö minä voi vain tulkita miehen käytöksen siten, ettei häntä yksinkertaisesti kiinnosta? Ja jos häntä ei kiinnosta, miksi minua pitäisi kiinnostaa?