PS. Kuva ois kiva. Rillipäät älkööt vaivautuko!

joten up!

se PAKKO olla ilman pipoa säässä kuin säässä. Kävin linja-autolla yläasteella, pysäkille saattoi juuri ja juuri kävellä joku systeemi päässä (ei pipo!), mutta kun linkka tuli, niin se piti riistää pois. Nykyäänhän ne teinit syntyykin kai joku virkattu myssy päässä!!

tai sellaista pastelliväristä putkikassia? tai turkoosin ja persikanvärisiä Torstai -lasketteluasuja? Paksuja makkaratoppatakkeja (kapeat farkut niiden kanssa), ei kait kukaan omistanut pipoa. Jotain kimaltavaa huivia korkeintaan saattoi vetää pakkasella korvien yli (sellaista moneen kertaan kaulan ympäri käärittyä). Pojilla sellaiset jenkki-tyyliset huopapusakat, joissa tekonahkahihat ja joku teksti selässä...

mulla turkoosit, joilla pääsi koulun viereisen alamäen tosi vauhdikkaasti alas... enpä ole moista muistanut vuosikymmeniin!

Vierailija:

:D

Joo, mulla oli siniset mokkahapsusaappaat, hienot muttei kovin liukkaat. Joskus sain vähän lainata äitini mustia, jotka oli niin liukkaat, että kavereilla kävi kateeksi. Siistiä!!

:D

Ainakin meidän kyläkaupassa olivat merkkarit, ja sitten lakritsi- ja salmiakkipommit. Niilläkin sai kummasti hampaat " amalgaamattua" !

tämä on.

joskus 80 luvun lopulla oli Itksessä vanhalla puollla joku siisti vaatekauppa, jossa oli aina makeita vaatteita. kerran kaveri soitti töihin että nyt tässä kaupassa on muutama kpl. neonvärisiä vaatteita. Minä tietenkin ruokkiksella ostamaan neonpunaisen trikoo t-paidan ja shortisit. Niillä sitten seuraavana päivänä ihan onnessaan Kappelin terassille ja kaupungille ja samalla asulla illalla jonnekin Hamlettiin tms.

Ja se vaate oli siis ihan samanmallinen kuin nyt yöasut. YÖK. ja muistaakseni minulla oli asun kanssa avokkaat !!!

Minäkin muistan Torstain club-a:n, kun kaikilla oli ne tai Luhdan lasketteluasut rinteessä. Itse asiassa sain muistutuksen tästä, kun katselin Himoksella kahvilan seinällä ollutta kuvaa 80-luvulta, jossa hissijonottajat eivät olleet pelkästään värikkäitä nykyisen mustan/harmaan sijaan, vaan NEONVÄRIKKÄITÄ. Kyllä silloin kelpasi, ei varmasti ollut onnettomuuksia, joissa laskettelija ¿katoaa¿ rinteeseen!

monilla paillakunnilla oli oma " elmu" eli elävänmusiikinyhdistys. En tiedä onko kyseinen toiminta vielä voimissaan. Oli ne hauskoja aikoja.

Helsingissä ainakin oli tää, että mihin jengiin kuulut, myös biletyspaikan suhteen. KYllä kävi snobeja, niitä, joilla tosiaan oli se lacoste-paita, valkoiset tai vaaleet farkut tai Sym:in housut, muistatteko, sai ¿muoti-shopista¿ Atskin takaa, se busnellin neule lantiolla, purkkarit ja toppatakki. Ja huulissa sitä valkoisenpinkkiä helmiäishuulipunaa. Tohon tyyliin saattoi ostaa vaatteita myös siitä kaivarin Kapteeninkadun merihenkisestä vaateliikkeestä, mikä sen nimi olikaan. Ai niin ja jos ei ollut lacosten pikee niin sitten oli sellainen valkosiniraidallinen merimiespaita, oliko sekin busnellin vai sittenkin joku ranskalainen merkki. Sitten oli Tavastia, jossa kävi rock-henkiset ja siellä vielä ¿bäkkäri¿, back stage, jossa pukeuduttiin niihin pitsileggingseihin, madonnalookiin, villakoirapermanettiin ja ylipäänsä kaikkiin hörsellyksiin ala madonna ja hanoi rocks. Hiukset mustat tai blondatut ja naama vaaleeksi puuteroitu. Jätkillä oli kaikilla siluseppälä-tyyliset mustat pillifarkut, niittivyö ja se kerroksittain leikattu, mustaksi värjätty rockpeikkofleda. Niin ja " kuosipaita" , sellainen valuva paitapusero, jossa oli jotain itämaisia kuvioita. Entä Haralds sitten: siellä kävi amitskulaisia, siis jätkillä sitä kivipestyä farkkua, takatukkaa ja niitä viiksiä. Tytöillä samaa ilman viiksiä tai sitten jotain pallokuosista neontrikoota ja minihameita. Lisäksi oli Botta, joka oli jotain kaikkea noista.

joka vaatteessa piti lukea YSL tai vastaavaa. Minäkin maalasin itse tiukkoihin trikoisiin (joita käytettiin sähkönsinisten mokkasaappaiden kanssa) YSL ja olin tosi cool

Ratsastushousut oli in, minulla violetit Emmanuelle merkkiset (kuka muistaa tämän vaatemerkin)

Mutta ne trikoohousut korkkarien kanssa olivat kyllä hirveitä. Siis se yöpaitaasu, jonka joku jo mainitsi.

ja minulla oli pitsitrikoot ja joku lyhyt musta trikoohame, koruja vaikka muille jakaa ja ehdottomasti DocMartensit jalassa (Lontoosta ostettu tietenkin)

ollankohan nähty sitten siellä. Muistatko muuten dj dj:n?

Lisätään vielä sisustuksen suuri hitti: musta nahkasohva valkosta seinää vasten ja vierellä kromattu jalkalamppu jonka päässä iso pallo varjostimena. On muuten taas muotia!



Kun ei ollu kännyköitä, soitettiin sillä veivattavalla puhelimella ja aina kaverin isä/äiti vastas puhelimeen. Sit piti aina pyytää että saiskos Leenaa, onko Tiina kotona tms. Meillä ei ollu jatkojohtoa puhelimeen vaan se nökötti keskellä taloa joten taatusti kaikki kuuli mitä siinä puhuttiin. Puhelut oli kalliita, joten kauaa ei voinu rupatella.



Polkupyörän pinnoihin laitettiin sellasia neon-värisiä pampuloita, mitä enempi sen parempi.



Lada oli tosi yleinen auto, niissä oli karvarattia ja wunderbaumeja...



Karkkipussit oli tosi pieniä. Sitten oli sellanen tikkari joka oli samalla pilli. Ja joku jäätelö tai mehujää missä oli pyöreä kova pahvitötterö ja sen sisällä mäntä millä sisusta lykättiin ylöspäin. Ja trippimehuja oli semmosissa pyramidin muotosissa tetroissa.



Tuulipuvut tuli muotiin ja naisilla avokkaat niiden kanssa...

jatkan aamusella lukemista

Josus viidennellä luokalla oli aina jotain vääryyttä kohdatessa pakko sanoa, että " tosi epäkierää! " kun nimenomaan tarkoitettiin päinvastaista. :D



Yläasteella et vain voinut olla in, jos ei ollut Marimekon raitapaitaa ja verkkareita. Mielellään siis paikallisen urheiluseuran verkkarit, mutta äärimmäisessä hätätilassa Adidaksen nappiverkkaritkin kelpasivat. Kaikista parasta oli, jos niissä oli pelaajanumerokin. Raitapaitaa en päälleni suostunut kiskomaan, mutta toki mulla oli yhdessä vaiheessa ihanat sähkönsiniset nappiverkkarit, jotka sai ihan ylös asti auki. Käytin niitä tilanteesta riippumatta ihan joka paikassa ja totta kai kaksi alimmaista nappia oli oltava auki. Sit jos lähti bilettämään, niin ne nappiverkkarit + spagettiolkaintoppi ja johan riitti vientiä. :D



Mitään kengännauhoja ei saanut sitoa. Ne kierrettiin sellaisille ihmeellisille pötköille. Eräs luokan suosituista tytöistä jossain kiltteyspuuskassaan opetti mullekin, että miten niitä tehdään. :)

kun lähetin sille kuvani. Olin vissiin liian tavis vaikka blondi kyllä. :) Ihania muistoja :)

Minun "lapsuus" loppui dingoon. Olin ihan hurja Dingo-fani ja siellä keikoilla käytiin pyörtyilemässä. Oltiin ala-asteikäisiä, mutta silti porukat päästi dingoa katsomaan. Sitten oli päällä dingopaita ja sellaiset ruudulliset farkut.



Sitten kuvioihin tuli pojat ja sähkönsininen ripsiväri. Lisäksi piti olla pillifarkut, joita paikattiin tuhansilla paikoilla, koska hajosivat kovan kulutuksen vuoksi. Jalassa oli varsilenkkarit ja muistaakseni kappa-merkkiset.



Sitten talvella pidettiin neonvärisiä toppatakkeja, jotka olivat hupparimallisia ja ihan samalla tavalla notkuttiin pankkiautomaattien eteisessä, kun oli ulkona pakkasta 30, niin pillit farkut, ettei alla mahtunut mitään ja oli ihan pirun kylmä.



Bileet kuului toki kuvioihin ja siihen aikaan kun ei ollut siideriä, joutui juomaan omppupomppua (omenaviiniä) ja oliko se jotain minttusuklaa-juomaa ja anis-viinaa. Monseti tehtiin myös väkevistä valmis sekoitus mehukattikanisteriin ja kuljettiin sen kanisterin kanssa ympäri kaupunkia.



Pojilla muista sellaisen ihme pehmennys villityksen. Eli ottivat pehmennyksen koko hiuksiin tai sitten vain otsahiuksiin =).



Olishan näitä.

Oli meidän koulussa suurta huutoa, samoin väriklemmareista väkerretyt kaula- ja rannekorut. Ja kun silloin alkoi pojillekin tulla korviksia niin monet meidän luokan pojista pisti itse reiät korviin välitunnilla kun vanhemmat ei antaneet muuten lupaa! Ja niinkin steriilillä jutulla kuin hakaneulalla, ja siihen sitten metallinvärinen klemmari roikkumaan (värilliset oli tyttöjen juttuja) o



Ja kasariaikaan vielä näkyy tädin häissä olleen aikuisilla naisilla puoleen sääreen ulottuvat hameet, sandaletiti ja valkoiset NILKKASUKAT joiden reunassa oli pitsiä :D