Lue keskustelun säännöt.
Lapseni on tarhassa vaikka olen kotona vauvan kanssa.
10.10.2005 |
Viitateen eiliseen " virikelapsikeskusteluun" , tässä minun perustelut.
Minä olen sitten teidän mielestänne kamala äiti. Kahden vuoden ikäinen tyttäreni käy parina päivänä viikossa tarhassa. Kävin pyörähtämässä töissä vähän aikaa kunnes jäin mammalomalle uudestaan. Myönnän, ei hoitovapaasta saatu raha riittänyt elämiseen. Uusi kämppä oli pitänyt hankkia hieman aiemmin kun pikkuruiseen kaksioon ei enää mahtunut. Vaikka pelkkiä korkoja maksettiin niin muu eläminen maksoi sen verran, ettei ollut mielekästä jäädä kotiin. Tyttö siis meni vuoden ikäisenä tarhaan töitteni vuoksi.
Uusi lapsi teki tuloaan, tyttö tuntui viihtyvän tarhassa ERITTÄIN hyvin, sosiaalinen luonne kun tuntuu olevan. Tarhapaikka oli kaikin puolin upea, sinne jätti lapsensa hyvillä mielin. Juttelimme ahkeraan miehen kanssa ja isovanhempien kanssa mitä mieltä he olivat, tarhassakin keskustelimme asiasta. Tulos: pikkukakkosen syntymän jälkeen tyttö jatkoi tarhassa kahtena päivänä viikossa. Hyvää tarhapaikkaa emme halunneet luovuttaa, koska kyseinen tarha hoitajineen on oikea helmi tässä kamalassa tarhojen viidakossa.
En minä olisi hankkinut lapsia ollenkaan, jos haluaisin elämäni olevan helppoa. Mutta myönnän, että hieman helpompaa minulla on kuin äideillä, joilla on kaksi pientä lasta kotona.
Olen kasvattanut ja kasvatan edelleen lapseni suurella lämmöllä ja rakkaudella. Esikoinen on äärettömän suloinen tapaus ja toisesta on näköjään kasvamassa samanmoinen. Esikoisen ollessa tarhassa pystyn keskittymään vielä enemmän vauvaani, jolle annan jakamattoman huomioni kahtena päivänä viikossa (Mitä nyt normaalit arkirutiinit vievät oman aikansa). Kyllä esikoisen täytyy ymmärtää kotipäivinäkin se, että vauvan kanssa minun on myös oltava, mutta eri tavallahan vauvan kanssa pystyy olemaan niinä päivinä jolloin tyttö on tarhassa. Ja ei, en minä niinä päivinä kun tyttö kotona on jätä tyttöä paitsioon. Tuntuu, että vauva reppana jää kakkoseksi kaikessa, vaikka kuinka yritän olla tasapuolinen. Katsokaan, pusuilla ja haleilla ja normaalilla rakastavalla kotikasvatuksella sopivat rajat mukaanlukien olen kasvattanut sellaisen tytön, jota kehtaa esitellä kenelle tahansa ja jonka luonnetta ja käytöstä ihaillaan kaikkialla.
Tarhapäivän avulla pystyn myös keskittymään siivoamiseen eri tavalla. Niin, olen pölyallergikko ja siivoaminen on tehtävä perusteellisesti. Tämän asunnon siivoamiseen menee aikaa aika paljon kun huonekaluja on siirreltävä jne. Tytön kotipäivinä perusteellinen siivous on poissuljettu. Päikkäriaika ei siivoukseen todellakaan riitä (varsinkin kun vauva herää päikkäreiltään esikoisen mentyä nukkumaan) ja esikoisen ollessa hereillä ei siivoamisesta tule mitään. Hän kun on niin halukas auttamaan. Pieniä siivouksia toki teen hänen ollessa hereillä. Nyt joku kommentoi varmaan, että kyllähän mieskin voi siivota. Miksi se pitäisin olla pois taas perheen yhteisestä ajasta. Ja itse olen sellainen pilkunviiraaja, että tiedän ainakin käyneeni jokaisen paikan läpi kun itse sen teen.
Miksi sitten tarha eikä kaiken maailman kerhot? Yllä mainittujen asioiden lisäksi siksi, että minusta ei ole lähtemään mihinkään kerhoon. Talvella liikkumisesta ei tulisi mitään, meillä päin kun säästetään aurauksesta. Meillä on vain yksi auto ja mies tarvitsee sitä töihin mennessään, hän kun haluaa viettää aikaa perheensäkin kanssa. Työmatka autolla vien 15 minuuttia, julkisilla menisi 1 h 10 minuuttia, testattu on. Jos minä tarvitsen autoa, niin saan sen kyllä lainaan, mutta jonkun vastenmielisen kerhon takia en sitä lainaa.
Niin, vastenmielisen... Minulle riittää kotipihan hiekkalaatikkojutut monena päivänä viikossa, pari kertaa päivässä. Minä en vain ole sitä tyyppiä, joka jaksaa jauhaa pelkistä lapsista päivästä toiseen. Vertaillaan ja kerrotaan kakkavaippakuulumiset. Minä kun nautin siitä, että voi keskustella jostain aivan muusta, ja siksi olen yhteydessä kavereihin, jotka eivät todellakaan ole samassa tilanteessa. Heille kerron lapsista kun kyselevät, muuten en lapsista paasaa. Ja silti rakastan lapsiani yli kaiken!
Niin ja siitä kotipihan hiekkalaatikosta, samanikäistä seuraa tytölleni ei ole. Nuoremmat opettelevat kävelemään, isommat ovat 5 vuodesta ylöspäin... Tarhassa tytöllä on sopivia kavereita ja kuten sanoin, hän nauttii tarhassa olosta täysillä. Sen me tiedämme!
Tukiverkostoa ei hoitotarpeen suhteen ole. Isovanhemmat kaukana, kaverit on töissä kuten myös yksi lähisukulaispariskunta. Talon äityleihin en halua luoda liian läheisiä suhteita, koska minä en vain halua joutua tilanteeseen jossa joudun sanomaan että ei kiitos, minä EN halua hoitaa lapsiasi tai kuskata sinua kauppaan yksin tai lapsinesi. En halua sinua myöskään kotiini lastesi kanssa. Minulla on hyviä ystäviä ja olen heille myös hyvä ystävä, mutta mammakahveet ja kaikenmaailman superäidit lapsijuttuineen ja pyyntöinen kauhistuttavat minua. Minä en vain jaksa ihmisiä, joiden elämä ja tarinat ovat vain lapsia.
Muutakin elämää kun sattuu olemaan.
Kiitos muutaman tarhapäivän minulla on kaksi aivan upeaa, onnellista ja tasapainoista lasta, joilla on hymy herkässä. Koti on puhdas ja vaaleasävyinen. Meillä on homma hoidettu niin, ettei tarvitse pelätä vaikka koti on kahden vanhemman koti sisustukseltaan ja väritykseltään. Emme pidä kodeista joissa on tummat sävyt ja kaikki jotain räjähtänyttä kamaa koska lapset ne kuitenkin sotkee tai rikkoo. Jos meillä jotain likaantuu tai hajoaa, syytämme siitä sitten itseämme, koska olemme sisustuksen valinneet. Onpahan koti, jossa me viihdymme. Isompi on jo erittäin tietoinen että kädet pestään myös ruokailun jälkeen ja esim. kengät ja vaatteet riisutaan tuulikaapissa eikä muualla. Pienillä jutuilla tämä koti on pysynyt edelleen vaaleana ja siistinä, eikä mitään pahaa pakottamista tapojen oppimiseen ole tapahtunut.
Minä itse olen ihana äiti lapsilleni vaikka niin sanonkin. Kyllähän sen lapsista huomaisi jos joku mättäisi. Oma olo on rauhallinen ja tasapainoinen kun ei tarvise juosta kerhoissa kuulemassa juttujanne. Ennen meni viikonlopusta iso osa siivoamiseen, mikä oli pois perheen yhteisestä ajasta. Nyt olen virkeä niin lapsilleni kuin miehellenikin, parisuhteemme voi erinomaisesti. Summa summarun, kaikki voivat hyvin ja koti on siisti, allergia ei vaivaa.
Jos tyttömme rupeaisi reagoimaan tarhaan vientiin jotenkin negatiivisesti, varmasti ottaisimme kotiin. Mutta hän haluaa todella mennä tarhaan, sen hän itsekin sanoo. Ja kaiken lisäksi nauttii kotipäivistään suunnattomasti.
Ja viimeiseksi, varmaan joku arvostelee kun näin pitkän kirjeen sain kirjoitettua. kirjoitin tämän monessa osassa muulla ohjelmalla, esikoinen on KOTONA päikkäreillä, vauvalle olen laulellut, viihdyttänyt ja imettänyt tässä välissä. Niin ja nimenomaan vauvan sylissäolon takia en nyt tarkistele oikeinkirjoitusta.
Että pitäkää vain huonona äitinä, voin seisoa sanojani takana ja väittää olevani hyvä äiti ja hyvät vanhemmat lapsillemme.
P.S.: Ja täysi tarhamaksu maksetaan hoitopäiviltä.
Kommentit (26)
selityksiä päätökselleen, jonka jo selitysten määrästä päätellen tiedät itsekin olevan väärä.
Minä hoidan kaikki lapseni kotona, koska saan vielä kotihoidontukea. Selitykset tälle: niitä ei tarvitse antaa, koska tiedän itse tekeväni oikein, se riittää minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoituksestasi päätellen olet fiksu ihminen, joka varmasti pohtii asioita joka puolelta. Sinä olet ratkaisusi tehnyt ja se voi olla hyvä tai huono. Tn. ei kuitenkaan huono. Täältä palstalta vaan on turha hakea minkäänlaista myötätuntoa, kykyä nähdä vivahteita jne. SIINÄ on eroa, onko lapsi hoidossa 7-18/5 vai parina päivänä viikosta. Nämä av-mammulit vaan ei näe sitä. Ja siinäkin on eroa, että toiset lapset oikeasti viihtyy hoidossa ja toiset ei.
Ja turha syyttää mua. Itse olen vasta esikoisen kanssa äitiyslomalla, joten puolustamisessa ei ole omaa lehmää ojassa...
niin saat välillä keskittyä ihan vain siihen pienempäänkin.. monesti se nuorempi jää vähemmälle huomiolle.. ja saat vähän itsekkin välillä hengähtää. sehän on vain hyväksi lapsille, että äidillä on välillä aikaa huolehtia myös itsestään ettei lopen uuvu.
tää palsta on kyllä just semmonen missä ei kovin usein ymmärrystä saa. mielestäni ihmisten pitäisi olla hieman avarakatseisempia ja ymmärtää toisiaan vaikka joku ei toimisi just samoin kuin itse. eikä näissä asioissa yksinkertaisesti ole yhtä ja ainoaa oikeaa toimintatapaa vaan kukin toimii omaan tilanteeseensa sopivalla tavalla. on hyvä ottaa myös huomioon miten erilaisia ihmisiä kaikki olemme. ja erilaiset elämät. miksi pitää ajatella että minun tapani on paras ja pitää toisia huonompina? se on vaan oman huonon itsetuntonsa pönkittämistä kun pitää yrittää päteä. miksei voitaisi kannustaa toisiamme jaksamaan arjessa kukin omalla tahollaa omassa elämässään? :)
Hirveästi itsekehua, tiedätkö että se on merkki huonosta itsetunnosta. Sua taitaa oikeasti harmittaa se ettet jaksa hoitaa esikoistasi joka päivä kotona ja ettei sulla ole hoitoapua ja joudut aina siivoamaan kotisi. Kirjoituksessa selvästi yrität lähinnä itsellesi uskotella miten hyvin asiat on. Eihän siinä ole mitään järkeä että meille muille niin yrität tehdä, koska emme sinua edes tunne. Anna lapsesi olla päiväkodissa ja vie se kuopuskin sinne mahdollisimman pian, niin jää aikaa enempi itsellesi. Sitähän kuitenkin eniten haluat...
Minusta on ihan ok ratkaisu pitää esikoinen osapäivähoidossa. Vaan miksi alat arvostella koteja, joissa ei ole yhtä siistiä ja vaaleaa (vaaleus tuntuu olevan jonkinasteinen pinttymä sinulle?) kuin teillä? Kun kerran on selvää, että esikoinen on hoidossa osittain talouden siistinä pitämisen takia, niin lienee kai selvää, että monilapsisissa perheissä, joissa kaikki lapset ovat kotona, ei todennäköisesti voi näyttää samalta kuin teillä? Ja ei kai siinä mitään pahaa ole? Anna toisten elää tavallaan, niin kuin oletat, että sinunkin annetaan. Eikä muuten kannata aloittaa mitään juttua koskaan että " nyt pidätte tietenkin minua kamalana äitinä" . Jos et itse pidä itseäsi, niin mitä väliä sillä on, jos joku pönttö pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka minä olen itseni kanssa kotona. Jaksan paljon paremmin, kun lapsilla on päivisin virikkeitä!
Minä ainakin hoidin esikoiseni kotona, kun uusi vauva
syntyi. Hyvin meni, vaikka välillä oli rankkaa. Virikkeitä
löytyi kerhoista, muskarista yms.
Esikoisella ei ole ollut mustasukkaisuutta tms. alkukahnausten
jälkeen. Päinvastoin: sisaruksista on tullut keskenään parhaat kaverukset. Isompi sisarus on saanut kasvaa uuteen rooliinsa
yhdessä muun perheen kanssa - ei uuden vauvan
tieltä poistyönnettynä hoidossa.
Eikä minun ole tarvinnut potea syyllisyyttä, sillä olen
tiennyt tehneeni oikein. Tiesithän, että uuden vauvan syntymä
on esikoiselle kuin " avioero" äidistä - yhtä rankkaa!
Miksi ihmeessä rankaista esikoista vielä lisää viemällä
hänet päivähoitoon? Jokaisen lapsen paras paikka on kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, arvasin että av-mammat polttaa hihansa. Mutta iso kiitos asiallisille kommenteille teille 5 ja 7.
Ei, en hae hyväksyntää päätökselleni ja ei, minulla ei ole huonoa itsetuntoa koska olen uskaltanut tehdä omanlaisia päätöksiä teistä paasaajista huolimatta. En yritä kuulua mamma-massaan.
Täällä on vain iso kasa av-mammoja, joisen mielestä lapset pitää hoitaa omalla tyylillä ja tietty synnyttääkin jne. Minä vain kerroin juurta jaksain sen, miksi minä olen vienyt isomman lapseni tarhaan.
Niinhän se on, meitä toisin ajattelevia sorretaan.
Ja sinä, joka olit sitä mieltä että minua harmittaa, ettei minulla ole hoitoapua. Onpa hyvinkin. Illalla kyllä saamme apua tarpeentullen jos haluamme, käymme n. 2 krt kuukaudessa lasten isovanhemmilla eli lastenhoitoapua on paljonkin. Siivouksen teen edelleen mielelläni, koska olen siivousfanaatikko. Minä siis voisin kyllä jättää siivouksen muiden huoleksi, mutta kun en halua.
Sanojeni takana edelleen pysyn. Ja lapsilleni olen edelleen hyvä äiti, sanoi muut mitä tahansa.
Olkaa vaan onnellisia etten ole vastentahtoisesti kanssanne jossain kerhossa katselemassa teitä silmät pyöristyneinä kun av-mammat yrittää päteä ainoalla oikealla " lapset kotona 3-vuotiaaksi saakka asenteella"
Ap.
Että pitäkää vain huonona äitinä, voin seisoa sanojani takana ja väittää olevani hyvä äiti ja hyvät vanhemmat lapsillemme.
P.S.: Ja täysi tarhamaksu maksetaan hoitopäiviltä.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meilläkään ole ollut yhtään mustasukkaisuutta, tyttö hoitaa innoissaan vauvaa, halaa ja pussaa. Avioerofiilistä hänellä ei ole tarhapäivinäkään.
Ap.
kaksi uhmaikäistä, eikä tulis mieleenkään viedä heitä hoitoon, vaikka isompi on jo yli kolmevuotias....ei meidänkään koti mikään pimeä lumppuläjä ole ja rakkaus huokuu uloskinpäin niin, että seinät paukkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se 2-vuotias viihdy sellaisessa " vaaleassa kahden aikuisen kodissa" , jossa vielä huseeraa pakkoneuroottinen siivoushullu.
Upeaa niille, jotka jaksavat olla kotona kahden kanssa 7 pv viikossa. Kyllä minäkin jaksan tarvittaessa, olen niin myös tehnyt.
Mutta minä en jaksa tavata teitä av-mammoja! Siksi lapseni on tarhassa hakemassa niitä paasaamianne virikkeitä.Meillä lauletaan kotona, lorutellaan ja leikitellään sekä käydään ulkona, mutta kun pihapiirissä ei ole tytöllemme niitä ikätovereita. Kuten sanoin, kerhoihin en mene veetutuskäyrää nostattamaan. Se näkyy omassa hyvinvoinnissa ja heijastuu varmasti lapsiin. Lapsiani minä siis tässäkin asiassa ajattelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pariksi päiväksi viikossa jos vain paikan saisin mutta kun ei niin ei. Olen siinä suhteessa kateellinen sinulle. Mutta valitettavasti kirjoituksestasi paistoi jonkinsortin ylimielisyyttä muita äitejä kohtaan. Et halua heitä kotiisi, et heidän lapsiaan hoitoon, et kerhoihin, jossa mammoja...olet kyllä hyvin rajoittunut persoona. Luuletko että kaikki naiset huom..naiset, emme ole vain jotain mammoja, vaikka meillä lapsia onkin, paasaavat vain vaipoista. Lokeroitko todellakin muut äidit noin raa´asti? Kun me menemme lasten kanssa puistoon löytyy sieltä ihania ihmisiä, kyllä ihmisiä!! Ei vain mammoja vaan ihan oikeita ihmisiä, joilla on tunteet. Heidän kanssaan on kiva jutustella maailmanmenosta, perhesuhteista, televisiosarjoista tai vaikka lapsista. Enpä muista koskaan kuulleni kenenkään kysyvät mitä vaippamerkkiä käytän. Ja jos kysyisi, mitä sitten? Itsehän sinä päätät mistä asiasta haluat keskustella. Luulen, että ylimielisyytesi rajoittaa sinua saamasta aikaan vapaita keskusteluja aiheesta kuin aiheesta. Niinpä mieluummin jäät sisälle puunamaan kotiasi täydelliseksi kun elämää ei näytä muualla olevan kuin omien seinien sisällä.
Onnea vaan puhtaalle kodille.
ps. en epäile lainkaan ettetkö osaisi lapsiasi kasvattaa, mutta muista myös että elämää on sinun itsesikin ulkopuolella.
ihan kivasti kirjoitit, oikeasti.
Mutta pakko korjata, pakkoneuroottinen siivoushullu en ole, vaikka niin luulis. Olen vain nähnyt kaikenlaista lapsiperheiden kodeissa. " Sillä siisti" -ohjelmalla olis ollu töitä.
Ei ole olemassa jakoa ap vs " kaikki muut mammat" !!!
Ap taas. Niin, olen miettinyt olenko ylimielinen miettteissäni. Sanon jo samantien, että teillä kenelläkään ei voi olla aavistustakaan mitä päässäni ajattelen, niin suvereenisti olen muutamat kerrat kerhossakin pyörähtänyt :-)
Mutta olen ollut tekemisissä ja joudun olemaan tekemisissä mammojen kanssa. Ne jutut pyörii vaan siinä kodissa, oli tilanne mikä oli. Ymmärrän, että aluksi jutut liikkuvat väistämättäkin lapsissa, mutta kun homma jatkuu, jatkuu ja jatkuu. päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen, muusta ei ole juteltu. En ihan ole sitten viitsinyt ruveta juttelemaan paljoa muusta, jutut kun tuntuvat palaavaan lapsiin aina vaan.
Ihanaa, jos kuulut niihin, joka on löytänyt mammoja, joilla on muuta, sitä minäkin kaipaisin.
Rajoittunut en ole kotiin, tapailen muita kavereitani, käymme miehen kanssa ulkona ja matkustelemme perheen kanssa paljon ulkomaillekin. En halua stressata elämääni juoksemalla kaikenmaailman mammatapaamisissa kuuntelemassa " meidän Niko teki sitä" -juttuja.
Eli, jos joku mamma puhuu muustakin kuin lapsistaan ja osaa arvostaa erilaisia kasvatuspäätöksiä tehneitä, niin hyvä. Sellaisia haluaisin nähdä enemmänkin täällä kaupungissa.
ap roikut täällä palstalla, jos et halua tavata av- mammoja, tai keskustella heidän kanssaan? mikä tarve on täällä todistella omaa paremmuuttaan??
Olen siis yrittänyt keskustella muusta, eikä ylimielisyyttä ole pystynyt havaitsemaan. Minulla on muutama hyvä mammajuttukaveri ja iso liuta muita hyvän päivän tuttuja. Mutta ehkä olen väärässä paikassa kun ei tunnu millään jutut muuttuvan.
Kotiin siis en ole jäänyt. Hankin vain muualta sen, mitä en mammoista ole saanut.
Ja edelleen, kotiini en näitä av-mammoja halua siki, että en halua joutua tilanteeseen mihin useammat ovat kertoneet joutuneensa. " av-mamman" lapset tekevät jotain semmosta, mistä pitäisi kieltää ihan oikeasti. (Esim lyö meidän lapsia) Minä näen punaista ja sanon hienovaraisesti että voisiko teidän x olla vähän rauhallisemmin tms. Ja mites käy, av-mamma hermostuu ja rupeaa karttamaan ja huonossa tapauksessa kertomaan yhtä sun toista hiekkalaatikolla tai kerhossa. Olen seurannut läheltä tämmöistä tapausta ja ellen olisi puuttunut tilanteeseen, olisi haukunnan kohteelle tullut ikävämmät paikat.
Minä siis uskallan kääntyä " hiekkalaatikkokiusaajaakin" vastaan tarpeen tulleen, tuskin se huonosta itsetunnosta kertoo.
Ja tuo av-mamma-nimitys nyt ihan vain sen takia, että kun muutkin sitä nimitystä käyttävät.
vai kauhistut " superäiti" jutuista sun juttusi kun luki niin nostit itsesi kulta tarjottimelle kuten lapsesi " kuinka hyvä äiti olen ja kasvattanu lapseni toooodella hyvin. Vain ne av-mammat kirjoittaa näistä tänne jotka kaipaa hyväsynnän omalle ratkaisulleen.