Miten päästä ukkosenpelosta eroon?

Terapiaan jos elämä on liian hankalaa. Tai sitten vaan yrität oppia elämään ukkosenpelosta huolimatta pelkällä tahdonvoimalla

äitini tartutti minuun lapsena kauhean ukkospelon, mutta vasta aikuisena tajusin että pelkääminen on turhaa. Nykyään oikeastaan nautin siitä luonnon spektaakkelista, kun salamat leiskuvat ja kuuluu kauhea jyrinä.

Yhtään en pelkää täällä kotona ukkosta. Vanhempien ja appivanhempien luona oon ihan sekasi pelosta. Mutta onneks käydään niin harvoin, että sen pelon kestää, jos sattuu ukkonen tulemaan.

Tee itsellesi suunnitelma, jolla rupeat sanomaan ukkoselle käsipäivää.



Ensi kerran kun tulee ukkonen, niin katsele sitä ikkunasta.



Seuraavalla kerralla katsele sitä ihan nenä kiinni ikkunassa.



Seuraavalla kerralla mene autoon ja istu siellä ukkosella.



Ja sitten mene ukkosella vaikka ulos kiertämään talonne ympäri tai mene parvekkeelle tai katokseen katsomaan ukkosta.



Ota joku henkilö (muu kuin lapsi) tueksesi, että teet sen mitä olet suunnitellut. Jos ahdistaa, niin anna ahdistaa, tiedät, että asia on sulla vain korvien välissä.



wannabe terapautti ;-)

meillä oli talon toisella puolen järvi ja toisella puolen isot pellot. Salama löi useammankin kerran ihan pihapiiriin ja rikkoi pari telkkaa ja ainakin pari pakastinta. Jäin sitten kerran teini-iässä saunarakennukseen vangiksi, kun alkoi yhtäkkiä karsea ukonilma. Pelkäsin ihan hulluna, sillä juuri silloin löi salama n 100 metrin päähän sellaseen sähkömuuntajaan tai mikä lie. En uskaltanu juosta kotitaloon vaan värjöttelin saunalla kunnes viimesetkin jyrinät kaikkosivat.



Sittemmi oon kaupunkilaistunu ja huomannu, että ei täällä cityssä se ukkonen pelota lainkaan. Ei edes kunnolliseksi ylly vaan kiertää kai ukkosenjohdattimien takia jostain muualta.



Aluksi tääläkin pelkäsin ihan hulluna, eikä kaverit tajunneet lainkaan miksi juoksin huoneesta toiseen sulkeen ikkunoita ja napsiin sähköjohtoja irti seinästä.



Vuosien varrella pelko on hälvenny.

jos vaikka kaukana on ukkonen tai näen synkkiä pilviä, joista voisi tulla ukkosta, pelkään ihan oikeasti äärettömästi.



Olen varma, että jo kaukana olevasta pilvestä salama iskee juuri minuun, koska olen niin sähköinen pelon takia. Kammo on todellinen. Lisäksi kärsin myös lentopelosta, eikä minua saa lentokoneeseen millään.



Mistäköhän nämä johtuvat, en keksi mitään järjellisistä syytä kyllä.

Äänet vai pelkäätkö että salama iskee? Jos jompikumpi näistä, niin äänethän ei mitään tee ja todennäköisyys joutua salaman iskemäksi on pieni, ellet ole jossain korkealla/aukealla jossa kohteita on vähän.



Itse olen ollut mökillä kun salama löi n. 100 m päähän. Toki se säikäytti, mutta en silti pelkää ukkosta, oikeastaan päinvastoin.

Mutta kaupungissa se harvoin edes tulee päälle.

Ja sitten mene ulos kiertämään talonne ympäri tai mene parvekkeelle tai katokseen katsomaan ukkosta.

ukkosella on kuitenkin viisainta pysyä sisätiloissa.

voi ihastella, kun seuraa sitä turvallisesta paikasta, vaikkapa kerrostaloasunnosta. Olin melkeinpä pettynyt tänään, kun ei ukkostanutkaan.



Täytyy vain muistaa ne tutut varoitukset aukeista paikoista ja korkean puun alla olemista. Sitten voi turvallisesti nautiskella luonnon omasta spektaakkelista.

No ajattelin, että se ukkonen ei ole ihan päällä silloin kun menee vaikka parvekkeelle katsomaan. Itse ainakin katselen ihan pokkana parvekkeelta ukkosta, jollei se ihan päällä ole.

Mieti moneenko ihmiseen tiedät ukkosen iskeneen

että joka toinen vuosi joku kuolee salamaniskuun Suomessa. Ei se nyt mahdotonta ole, että osuisi omalle kohdalle!

Taisi olla lainaus, miksi valvot ketjuun kirjoittamasta viestistäni;)



Omalla kohdalla ukkospelko on vain voimistunut ajan ( ja läheisten menettämisen) myötä. Salamoiden lyöntiä pelkään, en ääntä, vaikka sitäkin säikyn.



Pelon kohtaaminen on aika vaikeaa menemällä ikkunaan, kun en uskalla astua lähellekään (johtuen siitä, että eräs tuttavani terapisoi minua kertomalla pojasta, joka kuoli salaman iskun katseltuaan ikkunan ääressä ukonilmaa)



Lähinnä kai kyseessä onkin kuoleman pelko, kuten joku kirjoitti, myös minä pelkään lentämistä, sitä, että putoamme, ja kuolemme kaikki. Ja koska tosiaan pelko on vain voimistunut lapseni isän ja äitini kuoleman jälkeen, uskon näin olevan.



Mutta ampiaisia en pelkää, enkä isoja koiria (niitäkin tiedän monen pelkäävän;))

On paljon suurempi todennäköisyys kuolla esim. liikenteessä kuin ukkosesta. Tulipaloja syttyy useammin jostakin muusta syystä.....

Fobialla ei ole järjellistä selitystä.



Tiedän myöskin, että lentäminen on maailman turvallisin tapa matkustaa.

Lapsena pelkäsin ihan hirveästi myös tulipaloa ja tulta ylipäätään. Se pelko on lieventynyt, mutta ukkosella se nousee aina esiin, enkä kynttilöitä polta vieläkään. Kovia ääniä säikyn herkästi muutenkin ja ukkosen jyrinä ei ole helpoimmasta päästä. Kaikki nämä yhdessä varsinkin yöllä on ihan karmivaa.



Olen kerran ollut ukkosen yllättämänä yöllä asuntovaunussa ja kerran yksin pyörälenkillä keskellä peltoja kaukana kaikesta. Silti pelottaa ihan vaan kotonakin (en asu kerrostalossa, mutta en missään syrjäseudullakaan).



Kai se pelko juontaa lapsuudesta ja siitä miten silloin varoiteltiin. Mummolassa maalla olin ihan paniikissa. Mummo itse pelkäsi ja kertoi miten hänen lapsuudessaan heidän kotiin iski salama ja muut kertoi tarinoita miten uimassa ollut poika kuoli salamaan. En edes tiedä oliko ne tarinat totta vai pelottelua, mutta kammo jäi.

Ukonilmaa on syytäkin vähän pelätä. Se on vaarallinen luonnonvoima ja sen kanssa ei ole leikkimistä.