Onko lapsesi päättänyt lähteä pois kotoolta ikuisiksi ajoiksi? Oliko kauan poissa?

Mä muistan kanssa joskus istuskelleeni metsässä, syöneeni eväät jotka tein kotoolta pois lähtöä varten ja sitten kun tuli tosi tylsää, tulin takaisin kotiin :D.



Muistan tosin joskus lähteneeni suutuksissani rantaan ajatuksena että hukuttaisin itseni. Saatoin pari kertaa käydä pinnan alla, mutta en sitten pystynytkään hukuttamaan itseäni. Pelottava ajatus kuitenkin.

Mun suht saman ikäinen lapsi lähti kans näiden helteiden aikana. Tuli kyllä jo puolen tunnin päästä takaisin. Oli istunut metsässä pelkissä shortseissa jossain kivellä ja oli ihan kauheilla paukamilla kun tuli kotiin. Ainakin 30 hyttysenpuremaa!

joskus lapsena uhanneeni lähteä kotoa. Olin suutuksissani, kun omasta mielestäni ihana (tosiasiassa takkuinen, kun en meinannut antaa harjata) tukkani leikattiin lyhyemmäksi. En kuitenkaan tainnut kovin pitkälle ehtiä, kun jo hiippailin takaisin kotiin.

Mä sain mittani täyteen ja lähdin kesken päivän koulusta. Siihen aikaan ei vielä oltu erityisen tarkkoja siitä, keitä laivalla matkustaa, joten painelin yhtä kyytiä Tukholmaan asti. Siellä sitten talvisena pakkasaamuna totesin, että olisikohan parasta mennä vaikka samalla laivalla takaisin...



Palatessani jouduin vielä tullin tehotarkastukseen, jossa pengottiin penaalit ja taskut ja suklaapakkaukset ja meinasin myöhästyä viimeisestä bussista kotiin. Reissu kesti kaikkineen puolisentoista vuorokautta. Sen verran olin palatessanikin äkeissäni, etten kertonut missä olen ollut. En muuten ole kertonut vieläkään, ja aikaa on kulunut 24 vuotta...



Normaalisti kiukkuinen lapsi tai nuori palaa aika pian. Ja jos ei, kannattaa kyllä aika ankarasti kysellä, missä on ollut. Yleensä nuo ovat sellaisia kiukunpurkauksia ja mielenosoituksia, joihin kannattaa suhtautua ymmärryksellä - mikä muuten ei tarkoita, että ne pitäisi hyväksyä ihan noin vain.