Lue keskustelun säännöt.
Siis pitääkö lapsia vahtia?
15.07.2010 |
Ehkä vähän provosoiva kysymys, mutta tosissani kyselen, että pitääkö teidän muiden oikeasti koko ajan vahtia ja seurata lapsianne, tai he katoavat? Meillä oli tuttavaperhe kylässä, jossa kaksi alle kouluikäistä lasta ja kävimme eräässä huvipuistossa. Ko. lapset juoksentelivat koko ajan pää kolmantena jalkana milloin mihinkin, katoilivat, olivat jäädä laitteiden alle ja lähtiessä yksi pinkaisi suoraan autotielle mitään katselematta - hyvä ettei jäänyt alle.
Katselin touhua aivan ihmeissäni, kun omat 7v ja 5v lapset eivät koskaan tee noin. Kulkevat vierellä/lähellä käskemättä, kysyvät ensin luvan jos haluavat jonnekin mennä tai käydä jotakin katsomassa ja odottavat tien reunassa lupaa mennä tien yli. Heidän kanssaan on niin helppo liikkua, kun ei tarvitse pelätä, että eksyvät/karkaavat/jotain vaarallista sattuu (paitsi tietysti vahinkoja, mutta eivät siis esim. ala yllättäen hyppimään alas huvipuistolaitteista tms. typerää).
Ei minulle ollut tullut mieleen, että on sellaisiakin lapsia, joilla ei ole mitään kontrollia tai järkeä päässä ja jotka tosiaan ovat kuin Ellun kanat laitumella. Huhhuh. Itse en tuollaista jaksaisi.
Kommentit (38)
Se 7-vuotias odottaa lupaa vain silloin kun aikuinen on mukana, menemme siis kaikki yhtä matkaa. Saa siis mennä suojatien läheisyyteen jo ennen aikuista (useinhan lapset juoksentelevat pari metriä edellä) ja siinä odottaa, että yhdessä ylitetään tie.
Samainen lapsi osaa kyllä liikkua ulkona jo ihan itse ja kouluunmeno sujuu varmasti, asumme pikkukaupungin keskustassa ja on saanut keväästä saakka harjoitella yksin pyöräilyä lähipuistoihin ja kaverin luo ym.
Mutta tämän ei ollutkaan pointtini!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
,lapset samantyyppisiä siis. 4 lasta, kukaan ei ole arka tai hiljainen, kaikki ovat ensin juosseet ja vasta sitten kävelleet, kun ovat oppineet, ja monasti kuullut muilta kommenttia lasten energisyydestä. Yksi varsinkin on myös muutenkin sellainen tuittupää ja draamaqueen, tulistuu helposti. Silti ei ikinä ole ulkoa liikkuessa ollut ongelmia.
Miten - kun esikoinen alkoi kävelemään, hänelle opetettiin, että pitää rattaista kiinni. Jos ei pitänyt, otin kädestä kiinni enkä päästänyt irti ennen kuin "lupasi kävellä nätisti! (ikää siis vuoden verran). Niin kauan kuin pysyi nätisti vierellä sai kävellä siinä, heti kun lähti karkailemaan nappasin kädestä kiinni ja sama juttu uudestaan. Oppi varmaan vuodessa. Ei mitään ogelmia sen jälkeen. Sama juttu kakkosen kanssa, ja kun esikoinen käveli nätisti ( silloin n.2 v 8 kk) niin toinen sai mallioppimista. Sama juttu seuraavien kanssa. Isompana ei tietty tarvinnut pitää kädestä tai rattaista kiinni ja sai poiketa metsään tms. kunhan on niin että näkee äidin, koska he olivat jo oppineet ja heihin pystyi luottamaan (isompana on siinä 3 v eteenpäin).
Tuttavaperheen isä kerran oli pulassa tällaisen karkailevan poikansa kanssa (samanikäinen kuin meidän nro 3) ja ihmetteli miten meidän villit lapset julkisilla paikoilla kävelee ja on niin nätisti... oli kiva, että kysyi, niin saatoin kertoa miten oltiin toimittu ja että jos aina antaa pojan mennä mihin haluaa ja määrätä kulkemisen suunnan, niin ei ihme, että on hankalaa...
totta kai toisten kanssa on hankalampaa kuin toisten, mutta opettamalla lapsi kuin lapsi oppii. Joskus siihen johdonmukaiseen toimintaan menee se vuosi tai parikin, mutta on se sen arvoista. Mun on tosi helppo liikkua tän katraan (2,4,5 ja 7 v) julkisilla paikoilla kun ei tarvitse pelätä.
Samanlaista linjaa meilläkin aina noudatettu :9
t. AP
Mikä keskinäisen kehumisen kerho täällä lopussa oikein onkaan? Jos joku on joutunut todella hankalien kasvatusongelmien eteen ja selvinnyt niistä, hän ei todellakaan neuvo sormi pystyssä muita. Hän kertoo, miten itse selvisi ja korostaa, että näin meillä, ei välttämättä toimi muilla. Huvittaa tuollaiset besserwisserit, joille koripalloa pelaava tytär edustaa reippauden huippua. Onnea jatkoon.
Ollaan varmaan onnistuttu kasvatuksessa niin hyvin! Siitähän se on kiinni, joten ihan turha tulla sanomaan että normilapset juoksevat karkuun päättömästi kuin ellun kanat. Mulla lapset vajaa 6 ja 4v.
Ollaan onnellisia lapsista joiden kanssa voi liikkua missä vaan, ne kun on niin hyvin kasvatettu! ;)
Ilmeisesti ette. Nyt pikaisesti sivistystä hankkimaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkin haluaisin nähdä kun joku olisi yrittänyt saada esikoistani kävelemään rauhallisesti vaunun aisasta kiinnipitäen 1-vuotiaana. Eipä olisi onnistunut.
kiukuttelee, kun eivät ole onnistuneet yhtä hyvin kuin toiset. Jotkut ottavat lapsensa (ja kasvatuksen) enemmän tosissaan kuin toiset.
Tuolle tempperamentista valittavalle voisi sanoa, että kannattaa lukea ylemmät viestit huolella, ainakin ap kommentoi niihin liittyenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiukuttelee, kun eivät ole onnistuneet yhtä hyvin kuin toiset. Jotkut ottavat lapsensa (ja kasvatuksen) enemmän tosissaan kuin toiset.
Tuolle tempperamentista valittavalle voisi sanoa, että kannattaa lukea ylemmät viestit huolella, ainakin ap kommentoi niihin liittyenkin.
Olet nimittäin ainoa, joka ei edes osaa kirjoittaa sanaa temperamentti. Millainen äiti on itseensä tyytyväinen äiti?
kyllä mua vituttaa että tällaiset kuin ap kertoo miten hyviä kasvattajia ne on, kun itse tahii erikoislapsen kanssa. (joka ulospäin on normaali, vaikuttaa juurikin huonosti kasvatetulta vain) Ei voi mitään. Kaikkien lasten kanssa ei saa niitä onnistumisen elämyksiä vaikka tekisikin asiat "oikein":(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä mua vituttaa että tällaiset kuin ap kertoo miten hyviä kasvattajia ne on, kun itse tahii erikoislapsen kanssa. (joka ulospäin on normaali, vaikuttaa juurikin huonosti kasvatetulta vain) Ei voi mitään. Kaikkien lasten kanssa ei saa niitä onnistumisen elämyksiä vaikka tekisikin asiat "oikein":(
Terapiaa varmaan.
Eivät ole ikinä karanneet, kaupassakin pysyvät mun kanssa tai jos menevät leluja katsomaan, kysyvät luvan ensin. Ja se miksi ne ei kiukkua, ryntäile, tuhoa, karkaile ja häiriköi, johtuu tasan siitä että aloitin niiden kasvattamisen pienestä pitäen. Siis ihan pienestä.
Luulen että ne suuret ongelmat tulevat vasta murrosiässä, nyt olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen siihen miten ihania noista lapsista on tullutkaan. Koskaan ei ole tarvinnut pelätä kun julkisille paikoille lähtee, että sais hävetä niiden käytöksen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tapahtunut koskaan sellaista mitä kuvasit tuttavaperheesi lasten tekevän.
Kasvatuskysymys. Kotipihalla ja tutussa ympäristössä on toiminta erilaista mutta säännöt muistetaan myös omissa ympyröissä.
- ei karkaamisia
- ei itkupotkuraivareita ihmisten ilmoilla
- kotona saa avautua ja tekevätkin niin
Meillä ap on helpot lapset. Itse aloitin kasvattamaan silloin kun lapsi alkoi liikkumaan, sana ei tehosi muutaman käyttökerran jälkeen. Ei sanaa käytettiin vain vaaratilanteissa ja sellaisissa tapauksissa jossa lapsi oli tekemässä epäsopivaa.
ja 6 v eteenpäin ei ole normaalia jos pitää koko ajan vahtia
3-5 on siltä väliltä, useimpia pitää vielä aika lailla vahtia
Lapsen temperamentti vaikuttaa: arkoja ja pelokkaita lapsia tarttee vahtia vähemmän, vaikkeivät olisi yhtään sen fiksumpia tai kiltimpiä kuin uteliaat ja rohkeat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kommentoisin, että usein se kai on niin, että kun yksi temperamentisempi löytyy, villitsee hän helposti toisenkin / muutkin. Jos kaikki ovat vähemmän temperamentisia, ei tälläista ketjureaktiota synny.
normilapsia pitää vahtia. Sulla on jotkut ihmekakarat jos noin kilttejä ovat!
normilapsia pitää vahtia. Sulla on jotkut ihmekakarat jos noin kilttejä ovat!
Ollaan varmaan onnistuttu kasvatuksessa niin hyvin! Siitähän se on kiinni, joten ihan turha tulla sanomaan että normilapset juoksevat karkuun päättömästi kuin ellun kanat. Mulla lapset vajaa 6 ja 4v.
Ollaan onnellisia lapsista joiden kanssa voi liikkua missä vaan, ne kun on niin hyvin kasvatettu! ;)
Kolme perätysten syntynyttä lasta, joiden perään on joutunut katsomaan joka sekunti. Mikään asia ei oikein ole mennyt perille pelkällä varoituksella vaan aina on pitänyt vielä itse vieressä seisten, kädestä pitäen, karjuen, kiljuen ja huutaen vahtia, että tapahtuu se, minkä toivon tapahtuvan. En minäkään tiennyt, että tällaisia lapsia on ennenkuin ne putkahtivat ulos mahastani. Olin siihen asti uskonut, että kaikille lapsille riittää yksi kaunis lause. Nyt tiedän, että näin ei ole.
itseleenkin. Itse vain jotenkin hätkähdin sitä, että eivätkö kaikki olekaan samanlaisia..meillä kun on todella vähän lapsia kaveripiirissä, niin ei ole vertailupohjaa juurikaan.
Mutta on se onni kun voi hyvillä mielin lähteä ulkoilemaan, kaupungille, elokuvateatteriin, tai mihin vain ja voi luottaa että lapset "pysyvät kasassa" :)
miten meinaat että se osaa kohta mennä kouluun?
Mun lapsellani on järki päässä ja ymmärtää liikennessäännöt, eikä jää huvipuistossa laitteiden alle, mutta hän tekee niin juuri siksi, että häntä on vahdittu kun hän tutustuu ja opettelee näitä asioita.