Lue keskustelun säännöt.
Mistä asioista hyvä keskustella miehen kanssa ennen vauvan tuloa?
15.07.2010 |
Meille siis syntymässä esikoinen ja kiinnostaisi kuulla, mistä asioista muut ovat jutelleet tai sopineet ennen vauvan tuloa? Siis liittyen esim. työnjakoon, omaan aikaan jne. Haluaisin välttää ne pahimmat karikot joita vauva- ja pikkulapsiaikaan liittyy ihan sillä, että osattaisiin edes vähän varautua tulevaan ja keskustella asioista jo etukäteen.
Kommentit (19)
olisi molemmilla vapaahetki (esim. 1-3h), jossa toinen saisi tehdä mitä huvittaa, esim lähteä shoppailemaan tai lukea vaikka vain kasaantuneita lehtiä, jolloin toinen hoitaisi mukisematta lapsen. Tai vaikka kokonainen yö, ihan sitten vaikka kaverien kanssa juhlimisen merkeissä tai nukkumisen. Voit lähteä vaikka kaverin luo nukkumaan pumpattuasi yö- ja aamumaidot pulloihin ja jätät isukin lapsen kanssa yöksi. Itse kannatan aika vahvasti sitä, että isä alusta asti alkaa rakentaa vahvaa suhdetta lapseen, mikäli vain on itse tähän halukas. Imetys ei sitä missään nimessä estä, etteikö isäkin voisi päästä lasta lähelle.
Ja toki yhteinen aika on todella tärkeää. Menette vaikka kerran kuussa leffaan/teatteriin/syömään ja jätätte lapsen hoitoon jollekin tutulle tai tuntemattomalle. Lapsi ei siitä tuhoudu ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäisin myös sen että keskustelkaa asioista säännöllisesti myös lapsen syntymän jälkeen, koska etukäteen ei voi tietää millaisia tilanteita juuri teidän vauva tuo esiin juuri teidän perheessä. Neuvotelkaa ja keskustelkaa aina säännöllisesti, se on toiminut meillä.
Vinkit ottaa omaa ja myös parisuhdeaikaa on hyviä. Lapsi tarvitsee hyvinvoivan vanhemman ja myös isäänsä heti alusta asti. Itse lähdin siitä että isä on 50 prosenttia lapsen vanhemmista, vaikka tietysti käytännössä imetys ekan puolen vuoden aikana teki minun ja lapsen suhteesta tiiviimmän.
Yrittäkää ymmärtää toisianne. Ja älkää pelätkö, me sopeuduimme mieheni kanssa vanhemmiksi varsin pienillä kärhämillä ja nyt tulee jo toinen :)
Minusta kaikki työtehtävälistat tasa-arvoisten aikuisten puolisojen välillä ovat täysin naurettavia. Lapsillehan sellaisia listoja tehdään. Miehen kanssa keskustellaan kaikesta mahdollisesta, ja mies osallistuu kodin- ja lastenhoitoon täysin samalla tavalla kuin nainenkin. Jos vaimo on kotona, mies on kotiasioissa mukana kun on tullut töistä. Omien lasten hoito ei ole naisen työtä, se on yhteinen juttu. Sama koskee kodinhoitoa. Tietysti kotona oleva puoliso voi hoitaa kotia enemmän päivän aikana, mutta illat ja viikonloput ovat täysin tasaveroista kotityöntekoa tai lapsenhoitoa molemmille. Ei naisella ole mitään velvollisuutta olla töissä 24/7.
että mitään listoja tai sopimuksia ei tarvita.
Mutta aika usein vain käytännössä tasa-arvoinen tehtävien jakautuminen ei toimi, ne pyhät lupauksetkin kummasti unohtuu
Kunhan valitsee tarpeeksi fiksun puolison.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kaikki puhumiset voi unohtaa. Sillä käytännössä mies kuitenkin olettaa, että äiti tekee kotona kaiken.
- mikä tulee lapsen nimeksi (järkyttäviä nämä lapset joilla ei ole nimeä koska vanhemmat vasta vähän ennen ristiäisiä alkavat miettiä nimeä)
- mikä on teidän kasvatusfilosofia (mennäänkö vapaan kasvatuksen vai tiukan kurin mukaan, vai jotain sieltä väliltä)
- miten paljon ajotte hörhöillä (perhepeti, kestovaipat, sormiruoka, kantoliinat jne. )
Näistä voisi olla jo keskustelua ennen lapsen syntymää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa noita sopimusten tekemistä. Kyllä minä ainakin tunsin puolisoni niin hyvin, että siinä vaiheessa kun aloimme lasta yrittämään, olin varma, että hän tulee olemaan mukana vauva elämässä ja antaa minullekin vapaa-aikaa. Ja niin on käynyt, meillä nyt kaksi lasta, 4v. ja 2,5v. Kyllä kotityöt ym. on aina saatu hoidettua, tosin meillä on seurustelun alusta asti ollut yhteisesti selvää, että minä hoidan lähinnä kotityöt talon sisällä ja mies ulkopuolella, homma toimii ja kaikki on tyytyväisiä. Ja esim. roskapussin vie meillä se, joka huomaa sen olevan täynnä.
...että mies alusta alkaen ryhtyy hoitamaan vauvaa, esim. vaihtaa vaipat ja yleensäkin tekee kaikkea muuta paitsi imettää. Siten kaikki alkaa sujua häneltä yhtä kätevästi kuin äidiltä ja isän ja lapsen suhde muodostuu läheiseksi. Sitten äidilläkin on helppo jättää vauva isän hoitoon, kun isällä on homma hanskassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mitään listoja tai sopimuksia ei tarvita.
Mutta aika usein vain käytännössä tasa-arvoinen tehtävien jakautuminen ei toimi, ne pyhät lupauksetkin kummasti unohtuu
kyllä minunkin miehelläni on aivot päässään ja hän on tasaveroinen kumppani kaikissa koti- ja lastenhoitoasioissa. Silti listasta on selkeää hyötyä meillekin, kun asioista on puhuttu ja ne on vielä paperillakin ylhäällä vakuudeksi.
- 2&3 kirjoittaja
kaikilla ei toimi.
Ap on ihan fiksu pohtiessaan asiaa etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lentää kuitenkin ikkunasta pihalle kun todellisuus koittaa.
Hyvä olisi varmaan suunnitella etukäteen pahimman mahdollisen skenaarion varalta.
Sitä mitä sitten tehdään kun lapsi sairastaa ja jaksaminen on koetuksella. Vinkkinä sanoisin että anna isän puuhata itsekseen mahdollisimman paljon vauvan kanssa. Älä kritisoi vaatevalintoja pääasia että on vaippa ja vaatteet päällä, kaikenlaista olan takana kyttäämistä tulisi välttää sekä naputusta ja neuvontaa. Ei isä vauvaa riko.
Työssäni nään todella paljon kuinka äidit tukahduttavat isän innostuksen alkuunsa, kun mitään ei muka osaa tehdä oikein. Kun isä saa puuhata rauhassa arkiaskareita vauvan kanssa on se työmäärän jakaminenkin helpompaa ja mies tarttuu toimeen pelkäämättä että tekee taas äidin mielestä jotain väärin. Keskustelkaa oikeasti vauvan asioista päivittäin ja ota isä mukaan päätöksentekoon.
On totta että työnjako on hyvä olla etukäteen mietittynä. Siihen sivuun voi yrittää pohtia milloin kukin lepää vuorollaan koska uni tulee olemaan kovasti kaivattu voimavara.
Eräs asia jonka koen todella tärkeäksi juuri parisuhteen kannalta on se että kerrot miehellesi että rakastat häntä vaikka vauva viekin suurimman osan aikaasi/huomiotasi.Halailkaa ja pussailkaa joka päivä vaikka olisittekin väsyneitä!
Kerro myös miehellesi kun alat olla väsynyt ja kun kaipaat tukea. Väsymyksen ei saa antaa mennä liian pitkälle.
Miehet tuntevat itsensä usein sivustaseuraajiksi ja ajattelevat etteivät osaa esim.hoitotoimia yhtä hyvin kuin äidit. Jotkut naiset eivät edes anna isien osallistua tarpeeksi tai tarttuvat pikkuasioihin ja se voi lukita miehen.Parasta on opetella yhdessä.
Onnea odotuksellenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tarkkojen sopisten laatiminen "sinä teet tuon, mitä teen tuon" -tyyliin on varmaan turhaa. Mutta kannattaa varmaan kuitenkin pääpiirteittään keskustella, että molemmat osallistuu kodinhoitoon ja vauvanhoitoon jne.
Olen lähipiirissäni nähnyt äitejä joiden mielestä heidän mies ei hoida vauvaa kunnolla: ei oikeanlaiset vaatteet, ei osaa vaihtaa vaippaa, ei antaa ruokaa... Olenkin päättänyt, että kun lapsi syntyy, niin isä saa kyllä luoda ihan itse omat hoitometodinsa. En koe olevani yhtään sen parempi lapsenhoitaja, kun meille on ensimmäinen tulossa ja molemmilla yhtä vähän kokemusta. Opetellaan vauvan hoitoa yhdessä.
No on me kyllä sen verran sovittu, kun meillä on koira, että kun minun kunto antaa myöten, niin voin käydä iltaisin koiran kanssa 1-1,5 tunnin lenkin ihan yksikseni ja mies hoitaa vauvaa.
Minusta kaikki työtehtävälistat tasa-arvoisten aikuisten puolisojen välillä ovat täysin naurettavia. Lapsillehan sellaisia listoja tehdään. Miehen kanssa keskustellaan kaikesta mahdollisesta, ja mies osallistuu kodin- ja lastenhoitoon täysin samalla tavalla kuin nainenkin. Jos vaimo on kotona, mies on kotiasioissa mukana kun on tullut töistä. Omien lasten hoito ei ole naisen työtä, se on yhteinen juttu. Sama koskee kodinhoitoa. Tietysti kotona oleva puoliso voi hoitaa kotia enemmän päivän aikana, mutta illat ja viikonloput ovat täysin tasaveroista kotityöntekoa tai lapsenhoitoa molemmille. Ei naisella ole mitään velvollisuutta olla töissä 24/7.
Meillä mies kovasti odottaa vauvaa ja on varmasti mukana myös kaikessa, ainakin niin ollaan puhuttu, että yhdessä tähän on ryhdytty ja tasavertaisia vanhempia haluttaisiin olla. Ihan yhtä käsi mä olen alussa kuin mieskin, eiköhän me yhdessä sitten opetella. :) Miehelle tuntuu ainakin nyt olevan tärkeää se, että myös minä saan jatkossa mennä ja viettää omaa-aikaa. Mutta me jatketaan keskusteluja saatujen vinkkien perusteella. Tässä on vielä muutama kuukausi aikaa. Ainakin tähän asti ollaan oltu tosi samoilla linjoilla esim. kasvatusasioista, mutta saa nähdä miten sitten käy kun vauva syntyy. :)
..mukeloita? Naiset ovat näissä asioissa katalia lieroja. Pamauttavat itsensä paksuksi silloin kun haluavat..ja usein haluavat..
Miten kulut jaetaan äitiyslomallla, onko varaa hoitovapaaseeen, miten vauvan/lapsen kulut jaetaan, minkälaisia hankintoja tehdään jne.
joihin te molemmat kirjoitatte mitä katsotte omiksi ja toisen työtehtäviksi vauvan synnyttyä. Esim. mieheni laittoi että hän vie roskat koska se on helpompaa hänelle, minä taas hoidan kaikki pyykit ja tiskit/koneen täytöt silloin kun hän on töissä, hän puolestaan imuroisi viikonloppuisin yms. Ja etenkin miehen vapaapäivinä olisi varmaan oikeus ja kohtuus jos hän antaisi vaikka joka toinen vapaa-aamu äidin nukkua ja nousisi lapsen kanssa, noin esimerkiksi.
Ja sitten listojen kirjoittamisen jälkeen katsotte yhdessä onko yhtäläisyyksiä, ja missä kohdin teillä on suurempia erimielisyyksiä ja yritätte päästä yhteisymmärrykseen. Voitte vaikka lopuksi leikkimielisesti allekirjoittaa "sopimukset" ja niihin sitten voitte palata lapsen synnyttyä ja katsoa, onko toteutunut/ onko listoja käytännössä edes mahdollista toteuttaa jne. Ja sitten kotitöistä riidellessä on kätevää ottaa lista käteen tuomaan vähän painoarvoa sanomisille ;-D.