Miksi jotkut eivät halua tutustuttaa kavereita puolisoonsa?
Kyse ei mun mielestä ole pelkästään siitä, ettei puoliso haluaisi tutustua toisen kavereihin. Mulle on ollut päivänselvää, että niiden kavereiden kanssa, joiden kanssa on oltu pienestä asti yhdessä, ollaan tekemisissä myös myös perheiden kanssa sitten, kun perheitä ihmisillä on. Yksi ystäväni ei koskaan halua tavata niin, että hänen perheensä olisi mukana. Luonnollisesti tämä rajoittaa tapaamisia, koska eihän esim. kesälomalla kukaan halua yksin lähteä kavereiden kanssa mökkeilemään tms. TOki on kiva tava myös tyttöjen kesken, en tarkoita, että aina pitäisi oll amiehet ja lapset mukana, mutta en ymmärrä sitä, että perhettä ei voi koskaan ottaa mukaan. Musta olis kiva just vaikka mökkeillä tai mennä lintsille tai piknikille joskus perheetkin yhdessä. Miksi kaikki eivät halua tällaista? Nyt me nähään pika pikaa kaupungilla kahvilassa ja sitten on äkkiä kiire taas kotiin. Väkisinkin ystävyys kärsii ja ei olla enää tätä menoa kohta kovin läheisiä.
Kommentit (3)
samalla aaltopituudella sinun ja muiden kavereiden kanssa... Hänestä siis tuntuu että siitä koituisi lähinnä hankaluuksia.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että täytyy laumautua, jos perustaa perheen eli yhtäkkiä ollaan kavereita perhekuntina eikä yksilöinä.
Meillä on erikseen omat kaverit ja yhteiset kaverit. Omien kanssa ei todellakaan käy edes pienessä mielessä, että täytyisi tuntea puolisotkin. Ei perheen perustaminen poista minusta sitä, että olen yksilö.
Ja juuri siksi on ihanaa, että ne omat kaverit on vain minun, ei miehen tuttuja. Ei ole mitään pakkoa lähteä porukalla mökille tai huvipuistoon, pelkkä ajatus kammoksuttaa. Voidaan mennä tyttöporukalla juuri sinne, minne halutaan, ja perheet elää omaa elämäänsä.
aikana nähnyt ihmisiä, joita eksä piti parhaina kavereinaan.
Minusta tuntui aina siltä, että olin vain joku ohimenevä hoito, eikä eksä siksi halunnut esitellä. Lapsiakin meillä on...