Lue keskustelun säännöt.
Muilla siivoaminen hankalaa perfektionismin takia?
14.07.2010 |
Pelkkä imurointi ei riitä pitämään tyytyväisenä. Siivous ei ole siivous, jos kirjahyllyn kirjoista ei ole pyyhitty pölyjä, kaapit loogisessa ojennuksessa, kaikki hinkattu katosta lattiaan, kaikki pikku koloset, rakoset puunattu, tekstiilit tuuletettu..
Ja kaiken tämän tekeminen on niin vaivalloista. En viitsi edes imuroida, koska ei se riitä mulle, ja muuhun en tällä helteellä kykene. Sen lisäksi että vituttaa tää helle, vituttaa ja ahdistaa tämä siivouksen puute.
Kommentit (43)
mutta myös ehdottomasti yksi asia kerrallaan -mies.
Esim. imurointi on siis yksi asia, joka tehdään täydellisesti. Pölyjen pyyhintä taas on aivan erillinen toinen asia, joka ei liity hänen mielessään imurointiin mitenkään.
On todella ärsyttävää kun sitä imurointia ei voi _koskaan_ tehdä vähän sinne päin, vaan aina täydellisesti. Eli kun tutut soittavat että ovat juuri motarilla ja tulevat käväisemään 10 min päästä niin imuria ei todellakaan kannata antaa miehen käteen. Minä kun pystyn imuroimaan nopeasti eteisen ja olohuoneen matolta isoimmat roskat. Mies sen sijaan alkaa kiireessäkin imuroida koko taloa. Siirtää huonekalut ja matot. Koluaa nurkat ja makuuhuoneet. Käytännössä siis se eteinen on imuroimatta vieraiden tullessa ja mies juuri imuroimassa olohuonetta. (Imurointi siis tapahtuu järjestyksessä talon päästä päähän. Eteinen on näin ollen viimeisenä.)
Meillä siis minä teen sitä nopeaa jokapäiväistä siivousta. Mies imuroi kerran viikossa kunnolla. Minä huuhtaisen vessoista pahimpia roiskeita. Mies pesee höyrypesurilla joka välin ja irrottaa pöntönkannet yms. Minä pesaisen sormenjäljet päälimmäisestä ikkunasta rätillä ja lastalla. Mies pesee ikkunat joka välistä monta kertaa höyrypesurilla.
Työnjako siis toimii kummankin mielestä kunhan opittiin tuntemaan toistemme tavat. (SE nimittäin ärsyttää jos mies käy parantelemassa siivoukseni jälkeä ja miestä taas ärsyttää kun minä olen hänen mielestään huolimaton.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan ole kuullut että joku irrottaa pöntönkannet pesua varten?!
En koskaan ole kuullut että joku irrottaa pöntönkannet pesua varten?!
En vaan ennen miestäni edes tiennyt että ne saa irti, vaan hankalasti yritin pestä kolot joka välistä (säiliön ja renkaan välinen rako on hankala putsata). Rinkulakin on kätevä suihkuttaa yltä päältä kodinhoitohuoneessa.
T:23:n vaimo
Ja lopultakin sain diagnoosin itselleni ja siivottomalle asunnolle!
Ajatella, että kaikki jostuu perfektionismistani.
Thän voin myös lisätä kaikki aloittamattomat tai keskeneräiset "projektini" joita kyllä riittää. Mun on siis vaan päästävä irti tästä täydellisyys-ahdistuksestani, vaikeudesta aloitaa mitään, mitä en voi kuvitella saattavani saman päivän aikana loppuun...
Ilmiselvästi huono yhdistelmä tää luonteeni perfektionisti yhdistettynä projekti-ihmiseen. Elämähän ei ole projekti... eli tästä sotkusta ei voi koskaan 100% kunnialla selvitä loppuun siististi.
ja muutenkin pönttö on tosi puhdas jos ukko innostuu siivoamaan. Muut paikat on sitten vähän niin ja näin, moppaa ei esim. koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisiko relata vähän?
Luuletko että perfektionisti ei ole yrittänyt tuota?
Tuota linkkiä yritin itsekin jo etsiä, mut en löytänyt, kiitos siitä. Pahvilaatikkovinkki on hyvä, varsinkin noille mihintänoikeinlaittais-tavaroille. Tuota raivaustyötä, josta jossain viestissä vinkitettiin, oon tehny koko kevään... MISTÄ tätä tavaraa oikein kertyy?! Aivan hirveää. Kiitos vinkeistä, nyt sukellan tuohon "nyt mammat siivoamaan kanssani"-ketjuun. Tulossa pari vapaapäivää yksin kotona ja niiden aikana tää mamma raivaa romun alta kodin taas esiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun en muistanut muuta kuin, että joku hyvä siivousketju täällä oli, jossa oli joku hyvä linkki...
9
jos itse tietää, että kaapit ovat sekaisin, niin tuntuu kuin olisi huijannut?
Ja koskaan ei ole voimia tai aikaa siivota niitä kaappeja?
Enkä ole psyykkisesti häiriintynyt, vaan haluan oikeasti kaiken järjestykseen, koska meiltä ei löydä enää mitään ja se rassaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko olleet jo lapsena/teininä siivoushulluja vai missä vaiheessa teille on tuo juttu kehittynyt? Esim. että kenkien oltava suorassa. mun on äärettömän vaikea kuvitella itseäni 15-vuotiaana oikomassa kenkiä eteisessä saatika huomaamassa sitä, että ne on vinossa.
Nykyään pidetään ihannoitavana siivouspakkoa, mutta kun se alkaa olla noissa mittasuhteissa, olette sairaalloisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän, että tällainen siivousneuroottisuus on jokseenkin sairaalloista, ja tiedän myös, että mulla se liittyy yksinkertaisesti elämän- ja ympäristönhallinnan tunteeseen. Kun ympäristöni, eli kotini, joka tällä hetkellä toimii myös työpaikkanani, on kunnolla siivottu nurkkia myöten, jokaisella tavaralla on paikkansa, kaiken löytää heti ja helposti, se tuo mulle tunteen siitä, että ympäristö on helposti hallittavissa. Se taas tuo mulle tunteen elämäni hallittavuudesta, mikä puolestaan luo mulle turvallisuuden tunnetta. Epäjärjestys, kaaos ja sotku aiheuttavat ahdistusta. Esimerkiksi ne mun aiemmin mainitsemat kaappien karmien + päällisten sotkut aiheutti tosi pahaa ahdistusta, ja tiedän, ettei se ole järkevää. Kukaanhan ei näe, minkälainen likakerros siellä kaappien päällä on, mutta minä satuin tietämään, että ne ovat likaiset, ja se tieto ahdisti suunnattomasti. Vaikka niiden siivoaminen olikin haasteellista tällaiselle 158cm pitkälle kääpiölle (tiskipöydän, keittiöjakkaran ja tikapuiden päällä keikkuen jynssäsin niitä), tuli todellinen voittaja-fiilis, kun olin ne jynssännyt. Minä pystyin siihen, mitä kukaan muu ei edes yrittänyt tehdä, ja ihan turha kenenkään väittää, etten johonkin pystyisi, kun kerran tähänkin pystyin.
Mä tiedän myös, että mulla tämä tarve elämänhallinnan tunteeseen kumpuaa ihan yksinkertaisesti turvattomasta lapsuudesta. Mun lapsuuskodissani äiti oli superlaiska vätys, joka kulutti päivänsä litkimällä olutta ja polttamalla tupakkaa sekä karjumalla lapsilleen milloin mistäkin. Jos äitiä ärsytti hammastahnatahra kylpyhuoneen peilistä, me lapset saimme siitä vihat niskoillemme. Lisäksi äiti harrasti meidän lasten kyykyttämistä ja nollaamista tyyliin "ei susta tule yhtään mitään, kun et edes mattoa osaa kunnolla tampata". No, tätä samaa siivousneuroottisuutta esiintyy paitsi minulla, kaikilla sisaruksillani, ja yhdessä olemme todenneet, että kun lapsena emme pystyneet ympäristöä hallitsemaan juuri muuten kuin siivoamalla sitä, olemme siirtäneet tämän toiminnan myös aikusuuteen.
Hassuintahan tässä on se, että sekä minä että sisarukseni olemme huomanneet, että jokainen meistä saa kotona valituksia tästä siivousvimmasta. Myönnän, että tietysti kotona tulee valiteltuakin sitä, kun ei jaksaisi aina ja koko ajan siivota, ja motkotettua miehelle siitä, että hän lykkää tavaroita mihin sattuu eikä laita oikeille paikoilleen, ja lapsillakin tulee lelujen määrää rajoitettua ihan siksi, että oma siivoamiseni olisi helpompaa, ja tästä ne valitukset tulevat. No mutta, töissä sitten taas kehutaan aina, miten mahtavaa on, kun osaamme pitää paikat siistinä. Eräs siskoistani työskentelee hevosten kouluttajana, ja hän on työpaikallaan tunnettu ja arvostettu siitä, ettei kukaan siivoa talleja ja karsinoita yhtä tarkkaan. Veljeni puolestaan työskentelee kokkina, ja hänelle on pomo usein kehunut, että veli on ainoa hänen työntekijöistään, jonka kohdalla ei koskaan tarvitse pientäkään hetkeä pelätä ruokamyrkytystapauksia tms. Kaksi siskoistani ja minä olemme omassa työssämme saaneet useita ylennyksiä sen perusteella, että ovat niin järjestelmällisiä ja siten hyödyksi työpaikkansa ylemmillä portailla. Siksi minä olenkin voinut siirtyä kotiin työskentelemään. Töissä tämä neuroottisuus siis on hyvä juttu, kotona ei.
Kiva että joku muukin oli keksinyt helpotusta siivoukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka ennen lapsia oli ihan perusviikkosiivous. Paljon olen kärsinyt, samoin läheiseni tästä siivousperfektionismistani. Jossain vaiheessa meillä kävi siivojakin parin vuoden ajan, mutta sitten totesin, ettei ole järkevää maksaa, kun jälki ei kuitenkaan ole kovin kummoista ja lapset nyt siinä iässä, että siivousta saisi olla tekemässä koko ajan. Niinpä olen yrittänyt ummistaa silmäni ja mennyt toiseen ääripäähän. Imurointi kerran viikossa, vaikka roskiin kompastuisi, samoin vessan pesu (ei ne roiskeet tunnu muita häiritsevän). Pölyjä pyyhin ja lattioita pesen todella harvoin. Tuntuu kaikilla olevan mukavempaa (valitettavasti).
Meilläkin on asunto ja piha pommin jäljiltä ja tosiaan johtuu tuosta, etten viitsi edes aloittaa kun tiedän, etten pysty/ehdi tekemään täydellisesti. Aivan kieroutunutta!
Todellakin noita aloittamattomia ja keskeneräisiä projekteja on nurkat ja tietokone täynnä. Kodinhoidon ohella esim. kuntoilua en ole saanut aloitettua, koska siihen pitäisi olla täydellinen viikoaikataulu, joka sisältää oikeassa suhteessa aerobista ja anaerobista, pitäisi olla kuntoa kohottavat, laihduttavat, lihaksia kasvattavat - eli zumbaan olis kiva mennä, mutta ensin pitää olla kuntoilukokonaisuus suunniteltuna ja miten se sitten mahtuu koko perheen viikkoaikatauluihin. AUTS!
Vaan eipä ekana tule mieleen sana perfektionisti, kun itseään miettii vaan jotain täysin päinvastaista :D
[quote author="Vierailija" time="15.07.2010 klo 01:38"]
olen miettinyt monta kertaa, että miten on mahdollista olla perfektionisti (myös) siivouksen suhteen, mutta kämppä on kuin pommin jäljiltä. Siksi, kun siivoaminen pitää tehdä kunnolla, jos sen kerran aloittaa.
kohtalotoveri! :O Mä en vaan PYSTY käsittämään, miksi joku kaivaa sen imurin kaapista ja tyyliin imuroi olkkarin maton ja laittaa sit imurin takaisin. No helkkari, kun se kerran esiin on kaivettu, niin tarviihan sitä sit imuroida vähintään koko kämppä, sohvanalusineen päivineen ja mielellään vielä sohva ja sohvatyynytkin...
Sama täällä. Siis en ole mikään kovin ahkera siivooja, imuroinkin ehkä kerran puolessatoista viikossa, mutta sitten kun sen imurin esiin otan, niin on pakko imuroida kaikki nurkat (se on itsestäänselvyys minulle), mutta myös kaikki tasot, joita vaan pystyy imuroimaan. Tyhjennän hyllyjä ja pöytiä imuri kourassa, että saan imaistua pölyt niistäkin. Samoin kaikkien tuolien poikkipuut ja sohvatyynyt täytyy käydä läpi ja lattialistojen päälliset. En vaan kestä sitä, että se hemmetin pölykerros jää jonnekin hengaamaan. Usein vielän pyyhin kostealla rätillä niitä samoja tasoja imuroinnin jälkeen, että viimeisetkin pölyhiukkaset joutuvat viemäristä alas. Vihaan pölyä. Sitä kertyi niin paljon edelliseen kämppään, kun tilaa ei ollut tarpeeksi ja tavarat lojuivat irrallaan vaikeuttaen siivousta. Nyt on sitten käytävä jatkuvaa taistelua pölyä vastaan. Kaksion imurointiin kuluu vähintään tunti, jos ei kaksi.
Toiset eivät osaa siivota ollenkaan. Kävin just ystävän luona, jossa on aina päällisin puolin kamalan " siistiä" ja asiat järjestyksessä. odotappas vaan kun meet wc.ssä käymään: kaakeleiden välit ihan mustana, lavuaarissa mustaa töhnää, wc pönttö sisältä ihan mustana. Yök! Kaikki ei vaan todellakaan osaa(Ko)? Siivota. Eikös ne vaan näe sitä likaa vai miten, kun muuten kuitenkin huolehtivat itsestään ja kodin "siisteydestä"
Sen siivoaminen vasta onkin tuskaa!! Kohta taas taytyy alottaa kun ei ovi meinaa menna kiinni.