Mikä oli parasta synnytyksessä?

tietenkin ihana vauva! Ja hyvänä kakkosena tulee se, kun suuri vatsa lähti pois (selkäkivut lähti).

kun sai pienen vihdoin rinnalle 9kk odotuksen jälkeen. Myös se tuntui uskomattomalta, kun oli kuullut ja varautunut yli tunnin ponnistusvaiheesta ja lapsi syntyikin muutamalla ponnistuksella. Säästelin kokoajan voimia enkä ponnistanut täysillä ja ihmetys oli suuri, kun lapsi syntyikin niin helpolla ja nopeasti:)

se on maailman paras tunne!

vauva oli ok.

Vielä 11 vuodenkin kuluttua keksin vain inhottavia asioita kyseisestä tapahtumasta

ponnistaminen parasta (näin neljässä synnytyksessä). Kokonaisuutena tietty lopputulos parasta ;)

ja tulos tietenkin.

joka johti vauvan maailmaan tuloon.

se, kun ei ollut saanut juoda pitkään aikaan venyneen synnytyksen vuoksi ja lopulta vauvan synnyttyä sai kylmää jaffaa:)

kätilö ja ihanaankin ihanampi mieheni, joka tuki kaikin tavoin synnytyksen aikana.

sängyssä ja meille vanhemmille tuotiin kahvit ja pientä syötävää.

ja ilokaasu :D Ei kai sitä vuvan saantia vierelle voi enää synnytykseen laskea... Mutta senhän takia se helvetti kärsitään, että "palkintona" on jotain todella ihanaa :)

Vaikea sanoa pelkästään yhtä, mutta ylipäätään kaiken sen kivun keskellä oli mahtava tuntea kuinka kroppa toimi saadakseen vauvan ulos. Ponnistusvaihe oli nopea ja lähes kivuton, joka ensisynnyttäjänä yllätti positiivisesti.

parasta oli helpotus; nyt se helvetti on ohi. Pelkäsin koko ponnistusvaiheen (joo-o, ei ihan kymppiminsassa tapahtunu..) siitä että vauva vammautuu / ei selviä kun ei vaan mahdu tulemaan ulos vaikka mä ponnistaisin kuinka

Kokonaisuutena tietenkin vauva. Muuten koko homma on mielestäni aivan kamalaa

viimeiset kerran mä oon ihan oikeesti miettinyt, että kuinka mä voin olla näin tyhmä, että oon täällä taas. Mutta sitten kun sen vauvan on puristanut maailmaan niin se tuska unohtuu.

Se että selvittiin hengissä. Muuta hyvää en osaa sanoa.

Kärsimystä kaikki. Kiireellinen sektio ja haavakivut sietämättömät,joihin ei Ketomex auttanut pätkääkään. Oxynorm auttoi vähän. Oli ilmeisesti kirurgin veitsi osunut hermoon. haava oli kipeä 6kk.

euforinen tunne, joka tuli synnytyksen jälkeen suihkussa käytyä ja kun sai sen vauvan vierelleen! En enää halua lapsia, mut sen hetken voisin elää aina uudelleen ja uudelleen.

sektiossa ja vetäisi ihanan vauvani ulos minusta :)