Sektiosta toipuminen sujui

miksi leikkaus on parempi kuin luonnollinen tapahtuma?



t. sektioitu ja synnyttänyt

Mun sektio oli enempi niinku lehdessä, mutta ihan vaivan arvoinen lopputulos kuitenkin:) Ehkä osaltaan vaikutti, että pelkäsin operaatiota ihan kamalasti, kun läheiselle oli tullut vakavia komplikaatioita jälkikäteen ja toivoin niin kovasti, et olis onnistunu alakautta.

toipuminen 1-2 vko, eikä se ole mielestäni pitkä aika elämässä, eikä todellakaan mikään ratkaiseva asia! 40 viikkoa raskaana on työläämpi. Maito nousi molemmissa 3. päivänä.

todella ikävä. Niiden välissä alatiesynnytys. Olin todella kipeä, kipupumpusta meni 2 vrk lääkkeitä ja senkin jälkeen olin tosi kipeä viikon. Viikon päästä leikkauksesta heräsin aamulla kun verta tuli aivan hemmetisti - hakasilla kiinni oleva haava pulputti verta! Menin sairaalaan ja onkalohaava oli 5 cm syvä, tulehtunut. 2 viikkoa olen nyt hoitanut haavaa, joka edelleen onkalo josta tulee kudosnestettä.



Sektio oli toisekseen kokemuksena taas jälleen kerran kamala kun puudutusaineet nousivat niin ylös ja muutenkin tuota verenvuotoa tuli reilusti.



Nyt on kuulemma ollut neuvolan mukaan paljon ongelmia sektiohaavojen kanssa.

tosi paljon siitä, että siinä ei mainittu oikeastana ollenkaan alatiesynnytyksen riskejä. Musta on tosi valheellista tehdä juttu ilman että edes YHDEN KAPPALEEN verran kerrottaisiin, että myös alatiesynnytyksessä voi käydä sitä ja tätä, ja että esim. voi joutua korjausleikkaukseen ja pidätyskyky tai seksistä nauttiminen voi vähentyä.



Olen synnyttänyt alakautta ja niin haluan synnyttää toisenkin, enkä ihannoi sektioita tai kannusta niihin millään lailla. Mutta ÄRSYTTÄÄ se että ei puhuta siitä että MYÖS alatiesynnytyksessä on riskinsä ja on tilanteita joissa suunniteltu tai synnytyksen aikana päätetty sektio olisi parempi. Alatiesynnytyksessäkin voi käydä ja monille käy tosi huonosti!

Ja en todellakaan julista, että sektio olisi paras tapa synnyttää, mutta olen suuttunut monesti siitä kuinka naisia kohdellaan synnytyksen suhteen! Tässä faktaa mitä riskejä alatiesynnytykseen kuuluu ja ne pitäisi myös kertoa ilman pelotteluja tai vähättelyjä:



Äidille:



- verensiirto

- kohtutulehdus

- häntäluun murtuma

- kuolema

- virtsarakonlaskeuma

- peräaukon sulkijalihaksen repeäminen

- episotomia/repeämät

- vaikeudet yhdynnöissä

- trauma

- kipulääkitystä ei ehditä/voida antaa



Lapselle:



hengitysvaikeudet, solisluun murtuma - olkahermon vaurio, hapen puute - aivoverenpurkaumia - aivovaurio, sepsis





Toivottavasti kukaan ei pahastu siitä, että nämä kerrotaan myös! Ja tarkoitus ei ole pelotella, nämä vakavimmat eivät ole yleisiä.

Itselleni tehtiin kiireellinen sektio ja itse leikkaus meni hyvin, mutta sen jälkeen alkoikin ongelmia. Leikkaus oli yöllä,liikkeelle lähdin aamupäivän puolella. Olihan sitä kipeenäkin, mutta sitten haava vielä tulehtui todella pahasti, tulehdusarvot liki 500 ja kuume 40, antibiootteja meni suonensisäisesti 3krt/pvä. Maitoa ei tullut vaikka kuinka pumppasin. Olin osastolla vielä viikon leikkauksen jälkeen, kotio pääsin kun tulehdusarvot laski alle 60. Kotona alkoi haava erittää todella paljon ja suihkussa olisi saanut olla vaikka kokoajan suihkuttelemassa haavaa. Todella ruma arpi jäi ( haava aukeutui muutamista kohdista ). Että ei se sektio valitettavasti kaikilla niin helposti menee ja parane. Mutta arpi tai ei niin onnellinen olen terveestä, keskosena syntyneestä pojastani! :)

Täällä kans äiti jolla on positiiviset kokemukset kahdesta sektiosta.



Synnytyspelon vuoksi sain sektion molemmilla kerroilla.



Ensimmäisen sektion jälkeen olin todella kipeä pari viikkoa vaikka kaikki sujui muuten ongelmitta. Kävelin 50 metrin matkan 7. päivänä leikkauksen jälkeen.



Toiseen sektioon mennessäni puhuin kivusta anestesialääkärin kanssa ja hän määräsi minulle 1,5-kertaisen määrän sitä mikälie pitkäkestoista särkylääkettä aluksi ja tietenkin normaalit paracetamolit+buranat. Olisin ollut valmis kotiutumaan jo kahden päivän päästä kun en ollut lainkaan kipeä missään vaiheessa ja pääsin hyvin liikkeelle, mutta olimme vielä yhden päivän varmuuden vuoksi sairaalassa. Toivuin todella nopeasti ja viikon jälkeen oli jo normaali olo (tietenkin olin nostelemättä mitään sen 4 viikkoa).



Maito nousi molemmilla kerroilla 5. päivänä, en tiedä vaikuttiko sektio tuohon.



Halusin sektion synnytyspelon vuoksi silläkin uhalla, että sektiosta olisi tullut komplikaatioita. Jotenkin pystyin hallitsemaan ajatusta siitä, mitä kaikkea sektiossa voi mennä pieleen paremmin kuin alatiesynnytyksen kohdalla.



Silti, kannustan ystäviäni alatiesynnytykseen sillä onhan se se luonnollinen tapa synnyttää. Mulle on kyllä ihan sama, miten muut lapsensa tekevät kunhan jokainen saa määrätä omasta kropastaan.

Esikoinen syntyi nopeasti. En revennyt, mutta minulle tehtiin laaja episiotomia. Ompeluun meni 2 tuntia. Verta menetin lähes 2 litraa. 2 vuorokautta makasin vaan sängyssä, en saanut edes omaa vauvaa nostaa. Pyörryin sänkyynkin. Kotiutushemoglobiini oli 80. En jaksanut alkuun olla lainkaan kotona pystyssä enkä uskaltanut kantaa vauvaa. Kilometrin neuvolamatkaa kävelin lähes tunnin, koska olo oli niin huono ja episiotomiahaavat vaikeutti kävelyä.



Episiotomiahaavat olivat todella kipeitä monta viikkoa. Vessassa en voinut pyyhkiä viikkoihin vaan aina piti suihkutella, koska haavat eivät kestäneet kosketusta ollenkaan. Jälkitarkastuksessa olivat kunnossa, mutta aristivat vielä senkin jälkeen.



Eikä tämä oma tarinani edes ole niin kauhea. Mutta kipeä olin pitkään ja särkylääkettä meni paljon kahden ensimmäisen viikon aikana.

Alatiesynnytyksessä repesin tosi pahasti, joten toipuminen oli hidasta. En voinut istua viikkoon, eikä ulostaminen sujunut ilman lääkkeitä moneen kuukauteen. Maito ei koskaan noussut. Makasin ensimmäiset päivät kipulääkittynä.

Toinen synnytys oli sektio ja oli kuin ei synnytys olisi ollutkaan. Haavakipu oli pientä repeämäkipuun nähden, sillä mahalla ei tarvitse istua eikä kakata. Pääsin jalkeille heti ja imetys lähti heti hyvin käyntiin ja pystyin imettämään vauvaani sen kunnialliset puoli vuotta.

Minulle sektio oli se helppo tapa synnyttää nimenomaan toipumisen suhteen. Alatiesynnytys oli kuitenkin miellyttävämpi kuin leikkaus, joka tuntui ikävältä, kun ei voinut itse tehdä mitään.