Sektiosta toipuminen sujui

Minulla kolme pelkosektiota ja jokaisesta olen toipunut viikossa ennallani. Kipulääkitystä en ole tarvinnut.

Minä en suvaitse sektioita.

Ja se on todella ärsyttävää, sillä kyllä jokaisella on oikeus itse päättää, kuinka haluaa synnyttää.

Itselläni vauav perätilassa. Terkka vähän pohti, että mahtaako kääntyä kääntämälläkään, kun on niin kauan tässä asennossa viihtynyt. =/



Alakautta en uskalla alkaa synnyttämään perätilassa olevaa vauvaa, kun esikoinenkin oli yli 4-kiloinen. Vaikka ultran painoarviot antoi ymmärtää jotain ihan muuta!! En siis luota painoarvioihin yhtään ja sitä riskiä en uskalla ottaa, että niin isoa lähtisin perätilassa alakautta yrittämään.



Tuo toipuminen on kyllä nyt viime päivinä pyörinyt mielessä tosi paljon. Esikoinen tuli normaalisti alakautta ja siitä toivuin mielestäni suhteellisen hyvin. Mutta niinhän se on, että siinäkin on yksilöllisiä eroja. =)



Mutta viestisi kyllä vähän huojensi mieltä. =) Kiitos siitä.

Itselläni vauav perätilassa. Terkka vähän pohti, että mahtaako kääntyä kääntämälläkään, kun on niin kauan tässä asennossa viihtynyt. =/

Alakautta en uskalla alkaa synnyttämään perätilassa olevaa vauvaa, kun esikoinenkin oli yli 4-kiloinen. Vaikka ultran painoarviot antoi ymmärtää jotain ihan muuta!! En siis luota painoarvioihin yhtään ja sitä riskiä en uskalla ottaa, että niin isoa lähtisin perätilassa alakautta yrittämään.

Kaikki menee varmasti hienosti, onnea sektioon!

Ole hyvä! Tsemppiä sektioon! Kaikki menee varmasti hienosti!

Tuo toipuminen on kyllä nyt viime päivinä pyörinyt mielessä tosi paljon. Esikoinen tuli normaalisti alakautta ja siitä toivuin mielestäni suhteellisen hyvin. Mutta niinhän se on, että siinäkin on yksilöllisiä eroja. =)

Mutta viestisi kyllä vähän huojensi mieltä. =) Kiitos siitä.

Minulle tehty kaksi suunniteltua sektiota; toinen perätilan vuoksi, vauva ei kääntynyt mihinkään. Molemmista toivuin hyvin ja nopeasti. Imetin molempia aivan normaalisti.

toipuminen samankaltaista kuin ap:lla. Mutta kyllä kyljen kääntäminen sängyssä jne oli todella tuskaista. Kävelin ja tein kotihommia suht normaalisti. Mutta tietyt liikkeet sattuivat tosi paljon.

sektio takana ja viikossa toivuin ennalleni. Olo olis sitten ihan normaali.



Nyt edessä alatiesynnytys ja pelottaa :( Mä en halua kuukausien kipuja alapään revetessä ja ulostamisongelmia sun muita.

Tuo vastaaja nro 11 oli kuin omasta elämästäni! Itselläni meni esikoisen alatiesynnytyksessä molemmat sulkijalihkaset poikki (lapsi 4,3-kiloinen ja tuli lopulta aika rytinällä, muuten helppo synnytys) ja toinen onkin loppuelämäni pelistä pois. Olosuhteisiin nähden pärjään ihan hyvin, eikä varsinaisia vaivoja ole. Toipuminen kestikin liki 2 kk, kun en voinut istua ja lenkit olivat max. 15 minuuttisia, jonka jälkeen piti maata sohvalla 3h. Movicolia ja särkylääkkeitä vedin sen 2 kk kuin leipää. Kirurgi sanoikin puolivoutistarkastuksessa, että seuraavat lapset hän suosittelee vahvasti sektioitavan.



Näin on myös tapahtunut, kaksi suunniteltua sektiota on ollut esikoisen jälkeen ja molemmilla kerroilla sekä leikkaus että toipuminen on mennyt tosi hienosti. Ja mikä parasta: olen voinut imettää istualtaan!



Kuten joku sanoikin, ne leikkauskivut on täysin siedettävissä verrattuna niihn repeämiskipuihin, kakkaamiskipuihin ynnä muihin. Enkä itse tosiaan ollut edes kovin kipeä leikkausten jälkeen. No, ehkä sen leikkauspäivän, mutta jo 3. päivänä sain jättää särkylääkket pois!



Olihan siinä aluksi nielemistä, kun sai kuulla,että leikkaus on enää ainut varteenotettava vaihtis lasten ulossaamiseksi. Mutta kun alatiesynnytys menee tarpeeksi pieleen, niin sektio taas hyvin mennessään on ihan oikeasti joillekin (myös allekirjoittaneelle) paratiisi!

Mutta kun alatiesynnytys menee tarpeeksi pieleen, niin sektio taas hyvin mennessään on ihan oikeasti joillekin (myös allekirjoittaneelle) paratiisi!

ja todellakin mulle sektio oli paratiisi. Sektiokivut oli niin hyttysen ininää synnytykseen verrattuna ja olin tosi yllättynyt miten nopeasti ja kivutomasti siitä parani.

siinä kun käytettiin katetria. Aiemmin ei ollut tulehduksia ollut koskaan. Loppui onneksi sitten jossain vaiheessa. Olisin halunnut alatiesynnytyksen, mutta se ei ollut mahdollista.

Suunniteltu sektio, ja sektiohaava aiheutti viiltävät tuskat useaksi viikoksi, enkä todellakaan toipunut siitä nopeasti lapsenhoitokuntoon (isä oli sitä varten) enkä mihinkään muuhunkaan. Lisäksi jossain yllättävässä asennon vaihdossa tulee vieläkin äkkinäinen raastava kipu vaikka sektiosta on puoli vuosikymmentä.



En suosittele sektiota kenellekään.



Saattaa olla, että valmiiksi timmissä kunnossa oleva ihminen toipuu siitä nopeammin, kuin henkilö, joka ei jumppaa yhtäkään vatsalihasta. Kudoksissa ja elimistön toipumisessa on varmasti omat osansa. Ja siinä, että suorittaako leikkauksen suorittaa lääkäri vai kandi..

allekirjoitan.

oli ne kivut melkoiset,mutta melko nopeesti ne meni ohi,alatie synnytyksestä en istunut yli kuukauteen.

t.1 alatiesynnytys ja 3 sektiosynnytystä pelon takia

Itselleni tehtiin maanantaina suunniteltu sektio, koska esikoinen repi 3 asteen repeämät syntyessään (ompeleva kirurgi sanoi leikkaussalissa " ompa melkoinen palapeli") onneksi saatiin kursittua paikat toimiviksi eikä suurempia vaivoja jäänyt.



eli en halunnut ottaa riskiä uudesta repeämästä, jota ei tod.näk. olisi enää pystytty korjaamaan yhtä hyvin.



sektioon meno ei ollut helppoa, pelkäsin sitä ja pelkäsin koko toimenpiteen ajan. Mutta olen tyytyväinen päätökseeni. Vaikka kipuja on niin ne ovat "hallittavissa". repeämän jälkeen mikään lääke ei tuntunut olevan tarpeeksi, 3vkoon ei ssanut istua- pieni väärä liike oli tuskaa, kävely lähes mahdotonta, vessassa käynti oli yhtä itkua ja kipua. Tätä oli ensimmäinen kuukausi. en muista ihanaa vauvaani tuolta ajalta ollenkaan kun kivut olivat niin kovat.



Nyt on 6 päivää toisen lapsen syntymästä. olo on hyvä ja voin nauttia lapsistani ( tietysti esikoista en voi samalla tavalla juuri nyt nostella ym.). Ne kivut mitä tunnen on minimaaliset edelliseen kokemukseen verrattuna.



en silti suosittele sektiota ihan vaan "huvin vuoksi" oli se itse toimenpide sen verran hurjaa menoa.

mutta ymmärän hyvin syyt miksi siihen ihmisen päätyvät.

Sektiosta toipui tosiaan viikossa aivan entiselleen, vaikka nostelukieltohan oli pidempään. Viikon jälkeen ei siis ollut mitään kipuja. Kolme ekaa päivää olivat rankkoja kipujen takia, mutta kävelemään pystyi ja vauvaa hoitamaan ihan helposti. Lähinnä ylösnouseminen sattui.



Alatiesynnytys kesti 12 tuntia eikä tullut repeämiä. Niinpä siis ihan saman tien itse kävelin suihkuun ja lopulta osastolle eikä liikkumisessa ollut mitään ongelmaa. Pissaaminen vähän sattui. Siinä mielessä alatiesynnytys nappiin menneenä helpompi, että samantien oli täysin hyvässä kunnossa eikä mitään ongelmia ollut. Ei sitä alatiesynnytystäkään kannata pelätä.



Tuon sektion kanssa oli se ongelma, että kyseessä oli kiireellinen sektio, kun alatiesynnytyksen ponnistukset ei parin tunnin jälkeen saanut vauvaa ulos. Eli senkin takia saatoin olla kipeä, että vauva oli täysin synnytyskanavassa ja sektiossa kätilö joutui työntämään alakautta ja lääkäri veti, jotta vauva saatiin ulos ja aiheutti vahinkoa mm. virtsarakolle (tuli verta aika pitkään). Sektio suunniteltuna on varmasti se kaikista helpoin, vaikka omanikaan ei ollut mikään kurja.

toista kertaa raskaana ja suunniteltua sektiota olen pyytänyt, ja se toki aiemman kokemukseni jälkeen myös luvattu, ehkä suositeltukin.



ekassa synnytyksessä puudutus meni väärään paikkaan, paikat eivät kivuista ja jännittämisestä johtuen päässeet aukeamaan, lopulta kun puudutus saatiin oikeaan kohtaan paikat alkoi aueta ja ponnistusvaiheen kestoksi merkittiin papereihin 2h (tähän saakka synnytyksen kesto ollut jo 20h )



yli nelikiloinen vauva jäi vielä jumiin ja imukupilla autettiin lopulta ulos ( niin, olihan tätäkin etukäteen muutama lekuri miettinyt että mahtuukohan, kun vähän ahtautta on..kukaan ei kuitenkaan asiaan ottanut enempää kantaa,synnytyslääkäri totesi kätilölle vauvan lopulta synnyttyä että " kyllä tässä olisi pitänyt sektio tehdä" ) alapäähän pahat repeämät epparihaavan lisäksi ja lopuksi löytyi vielä verisuonen repeämä alapäässä,kun meinasi lähteä henki kun verta menetin lähes koko 5litraa mitä ihmisestä löytyy...



hb oli 80 päälle hieman kun pääsin sairaalasta, epparihaava aukesi eikä voitu enää tikata uudelleen..joten paraneminen avohaavana kesti pari kk, jonka aikana istuminen, käveleminen ym yhtä tuskaa.lisäksi haavat pesut ja desinfiointi 3 krt/vrk...



tiesin kyllä alatiesynnytksen riskeistä, mutta enpä olisi uskonut että kaikki mahdollinen kohdalleni osuu. että vaaransa siinäkin. onnellisia ne, joilla se menee niinkuin oppikirjoissa, mikäs siinä. ei mullakaan tulisi silloin sektio mieleen...mutta oman kokemuksen jälkeen tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta.

sektioista kuin aapeella.

sektio x 2 tehty.

sektiosta toipuminen kesti pidempään.

Varmasti hyvin yksilöllistä.

mutta se on kallis ja siksi sita ei haluta yleisemmaksi kuin on nyt...

kun on koko kesan pissat housussa.. vaikka kuinka yrittaisi lihaksia treenata...