Lue keskustelun säännöt.
Koirarodun kyselijä minäkin!
13.07.2010 |
Roduista entuudestaan tuttuja ovat sakemanni ja noutajat. Seuraavalle koirallemme olen asettanut paljon kriteerejä, mitenköhän näihin mikään rotu sopii??
- seurakoira, ei siis älytöntä aktiivisuutta kaipaava vaan perheen touhuissa hyvin viihtyvä
- lasten kanssa helppo, sellainen joka myös sietää lasten satunnaista varomattomuutta ja isoa laumaa vieraitakin lapsia
- mieluiten keskikokoinen, ei jätti, mutta ei lattiarättikään
- lyhytkarvainen, tai jos pidempi karva niin ei ainakaan sellainen, josta lähtee älyttömästi karvaa tai sellainen, joka täytyy trimmata
- ei metsästysviettiä
- ei terrieri, ei palveluskoira
- suht helposti koulutettava
Löytyykö noihin kriteereihin täsmäävää rotua? Olen miettinyt ranskanbulldoggia (vaikka pieni onkin), mutta tietoni ko. rodusta on täysin netin varassa, en tunne yhtään yksilöä. Olisiko kokemuksia?
Kommentit (54)
Ihan paras ap:n kriteereillä. Mustat on kivan näköisiäkin. Luonteeltaan helpompi kuin kerry ja mielestäni fiksumpi kuin vehnis. Nartut ovat kokemukseni mukaan aina helpompi kouluttaa ja luonteeltaan moniulotteisempia, oli rotu mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aivan ihana rotu, karvaa siinä on kyllä pirusti ja sitä pitää harjata.. Mutta luonteeltaan aivan kertakaikkisen ihania koiria!!! Kaikki tuntemani lapinkoirat ihan huippuja olleet, itsellläni on yksi ollut.
meillä on labbiksen welscorgin ja pystykorvan sekoitus,
ja on mainio koira. kiltti ja seurallinen pieni mutta ei kirpun kokoinen.
Suomen lapinkoiraa suosittelen minäkin rotukoirista.
Muuten kuulostaa melko mahdottomalta koira jonka turkkia ei tarvitse hoitaa, tai koira joka "on vain" jonka kanssa ei tarvitse "mitään tehdä", ei sellaisia olekaan.. :)
tai jonka turkkia ei lainkaan tarvitse hoitaa, vaan koiraa,
- joka ei ole ylettömän aktiivinen
- jonka turkki ei vaadi erityisen runsasta hoitamista/trimmausta
Koira on tietysti aina koira ja niin pitääkin. Voihan sitä silti olla fiksu ja miettiä etukäteen kuinka paljon on aikaa/energiaa valmis satsaamaan vaikka turkin hoitoon. Jos ei halua siihen panostaa, ei kannata hankkia pitkäkarvaista tai trimmausta vaativaa koiraa, onhan lyhytkarvaisiakin olemassa!
Tuo aktiivisuuspuoli taas lähinnä tarkoittaa sitä, että en ole aikeissa hankkia harrastuskoiraa vaan kotikoiran, jota toki lenkitetään ja jonka kanssa touhutaan, mutta jolle en kuvittelekaan minulla olevan aikaa varata tuntikausia päivässä aktiiviseen toimintaan jonkun harrastuksen puitteissa. Tämä siis sulkee pois erittäin pajon toimintaa vaativat tai johonkin varsinaiseen käyttötarkoitukseen (kuten metsästykseen) jalostetut rodut. Olen vain realisti, jolla on myös 4 lasta, työ ja koti, ei ainoastaan koira (sitten tulevaisuudessa).
t.ap, joka on saanut paljon hyviä vinkkejä, kiitos niistä!
en ole kiukkuista corgia vielä tavannut, mutta varmasti niitäkin on. Kyllähän koirat ovat aina yksilöitä. Tuntemieni pemujen (pembroke) luonne on ollut mahtava: nartut pehmeämpiä kuin urokset, mutta uroksetkin ovat olleet aivan uskomattoman lempeitä luonteita. Mielestäni sopii lapsiperheeseen. Kuten aina koirien kohdalla, paljon on myös kiinni siitä miten koiraa kasvatatetaan ja sosiaalistetaan. Jos on alusta asti mukana lapsiperheen kuvioissa, on varmasti mitä ihanin perhekoira.
Kasvattaja kannattaa valita huolella; niinkuin aina kun koiraa ostaa, rodusta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä suht samoilla kriteereillä päädyttiin whippettiin.
Tosin metsästysviettiä voi olla, mutta onneksi näöllä metsästävä ja ei irtaannu kovin kauas (jonkun kasvattajan linjat blokkasin blogista löytämäni erittäin voimakkaan metsästysvietin takia pois).
Lisäksi koulutettavuus ei ole helpoimmasta päästä, mutta kyllähän nekin oppivat. Vinttiksiksi niillä on jopa todella paljon miellyttämisen halua.
Mutta meillä whippet sopi siihen että halusimme rauhallisen koiran, ei sählää, sekä että kaipasin lenkkikaveria. Eli kuitenkin on liikunnallinen koira ulkona. Mutta sisällä lähinnä muistuttaa sohvan koristetta, eikä kyllä osallistu joka touhuun perheessä.
Mietimme rotua todella paljon lasten kannalta, mutta kyllä nuo meidän aikuisten mieltymykset vaikuttivat myös. Meillä whippet on sen verran pehmeä ja kiltti koira, että sopii lasten kanssa erittäin hyvin. Mutta joskus itse kaipaisin hitusen ehkä enemmän koiralta luonnetta, mutta toisaalta olen laiska harrastamaan hirveästi ja ajattelemaan jokaista asiaa minkä teen koiran kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaampa vielä vaikka vanhaa juttua :) Monista roduista on kokemusta, missään nimessä ei metsästyskoiraa (pikku poikkeuksia lukuun ottamatta, koirat jotka on vuosien saatossa jalostettu seurakoiriksi) tai "yhtään" aktiivista jos ei voi lenkittää ja touhuta kunnolla, aina turhautuu.
Terrierit,pinserit jne on yleensä niin vilkkaita ja innokkaita, että lapset on vaarassa:)
Ranskistakin on alettu jalostaa terveempään suuntaan (kuten monia muitakin rotuja joilla ogelmia tai perinnöllisiä sairauksia--ja näitähän on ihan normaali kuonoisillakin jotka johtaa kuolemaan)ja aivan täysin puhisemattomia Ranskiksia kyllä löytyy!! Jos läähättää 30 asteen helteellä, kuuluu läähätysääntä kuten kuuluu monista muistakin roduista ja moni muu ahtaalla(esim.karvaisista ym. kuonokoirista), hajuhaittoja ei lähde kaikista Ranskiksista (ja taas toisinpäin-kuinka moni muu rotu jaksaa piereskellä jatkuvasti,varsinkin kun tarjotaan mitä sattuu evästä).
samojedi?
Aivan mahtava luonne, seurallinen ja kaikessa mukana eikä vaadi hirveitä määriä älyllistä aktiviteettia, liikuntaa kylläkin mutta siis lenkkeilykin kelpaa.
Turkki on pitkä ja tuuhea mutta helppohoitoinen. Puhdistuu melkein itsestään ja harjaus kerran viikossa riittää muuten. Itse tykkään katsoa telkkua koiran kanssa ja harjailla samalla turkkia, pieni rentoutumishetki molemmille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pari juttua! Minäkin allekirjoitan tässä ketjussa lyttykuonoista sanotut asiat. Minusta jo järki sanoo, ettei kannata ottaa niin luonnotonta koiraa. Jos kuonoa ei ole, totta kai hengityksessä on ongelmia, sanoi ranskiksen omistaja mitä tahansa!
Toinen juttu corgeista: meillä on corgityttö, ja vaikka se on aivan ihana koira, olen katunut hieman sen ottamista. Sillä on nimittäin etujalat kasvaneet ulospäin, joka tietää ongelmia tulevaisuudessa. En saanut kasvattajalta oikein neuvoja, mitä olisi pitänyt tehdä, kun jalat alkoivat vääntymään, nyt olen saanut eräältä koiraihmiseltä neuvoja, toivotaan että auttavat vaikka koira on jo kohta vuoden.
Corgi pemu on ihana koira, mutta aika itsepäisiä nuo saattavat olla.
se röhkiminen ja tuhiseminen on ihan jarkyttävää. Ja niistä lähtee myös karvaa, joka on pientä ja piikkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan ranskanbulldoggeja dissaavilla edes mitään kokemusta rodusta? Meillä on 3 v. ranskis ja on kyllä ollut ihan terve, mitä nyt yksi silmätulehdus. Valitsimme kasvattajan jonka ranskiksilla oli pienempi pää, hieman enemmän kuonoa ja ns. normaalimpi rakenne ja muutenkin tietenkin terve tausta. Toki näyttelyissähän suositaan jättipäisiä tylppäkuonoisia sammkoita mutta ne nyt on ihan oma lukunsa. Kyllä itsekin kavahdan jättipäistä korisevaa ranskanbulldoggia ja on ihan sairasta että niitä jalostetaan tällaisten "kauneusihanteiden" mukaan. Ranskikset voivat kuitenkin olla keskenään hyvinkin erinäköisiä.
Jos haluaa hyvän seurakoiran jolla on kiltti luonne, joka ei lähes hauku, sopeutuu paikkoihin ja tilanteisiin ja rakastaa perhettään niin ranskis on tosi hyvä valinta. Meillä koira rakastaa lapsia ja oikeastaan kaikkia ihmisiä sekä tulee hienosti toisten koirien kanssa toimeen. Karvaa lähtee jos ja pitää harjata mutta muuten hyvin vähän turkinhoitoa vaativa rotu. Meillä ei piereskele mitenkään tolkuttomasti, se on ihan ruokavaliosta kiinni (suosittelen barffausta).
Itselläni on ollut huonoja kokemuksia vehnäterriereistä ja muistakin terriereistä (mm. kaksi eri vehnistä purreet luuhun asti) mutten silti tuomitse rotua. Kannattaa tutustua rodun edustajiin ja miettiä tarkkaan, mikä koira sopisi itselle ja perheelleen. Ei myöskään pidä arvostella ihmistä sen mukaan minkä rodun valitsee. Koirahan otetaan yleensä itsekkäistä syistä: seuraksi, tuomaan iloa elämään, harrastuksiin tms. niin kannattaa valita rotu joka sopii elämäntilanteeseen jotta voi olla mahdollisimman hyvä isäntä tai emäntä. Itse rakastan kaikkia koiria rotuun katsomatta ja tietenkin myös sekarotuisia (lapsuudenkodissani maalla oli kaksi sekarotuista) mutta itse päädyin ranskikseen koska se sopii elämäntyyliini ja kaupunkiasumiseen. Enkä ole katunut päivääkään!
Jos kiinnostaa tutustua ranskanbulldoggeihin kannattaa soittaa jollekin kasvattajalle ja mennä paikanpäälle tutustumaan rotuun. Yleensä kasvattajat ottavat mieluusti kylään ja innoissaan kertovat lisää ja vastaavat kysymyksiin. Rotu on nyt niin suosittu että sitä saattaa joutua jonottamaan, mutta siinähän on sitten aikaa sulatella koiran tuloa. Vaikkei otakaan koiraa näyttelytarkoitukseen kannattaa ehdottomasti ostaa paperillinen koira hyvältä kasvattajalta. Pentutehtailu on surullinen ja kamala asia eikä sen rahoittamiseksi kannata heittää penniäkän.
t. ranskisfani
hyvää syksyä kaikille ja positiivista mieltä!
talvet ovat todella hankalia,jotenkin hengitys on pakkasella ahtaalla ja vinkuu kuin pahempikin astmaatikko,itse ovat ihan ahdistuneita tilanteesta kun koitaa ei voi käyttää kuin nopeilla pissoilla. Lyttykuono aiheuttaa tämän
Suomen Mopsikerhon sivuilta löytyy tuo jalostuksen tavoiteohjelma (JTO) ja sieltä löytyy rehellistä tietoa rodun tilanteesta!
Aloittajan kannattaisi pidättäytyä seurakoiraryhmän koirissa, muissa on varmaan liiaksi haastetta. Myös vinttikoirista voisi löytyä terveitä, oikean kokoisia ja lapsiperheeseen sopivia koiria, esimerkiksi tuo whippet, joka täällä jo mainittiinkin.