Tämä ketju on vain karjalaisten jälkeläisille

Odota! En löydä nyt sitä sivustoa, mutta etsin vielä.

..paikkakunnittain



http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/arkisto/paikkakunni…

olivat häälahjaksi saaneet kristalli lampunvarjostimen ja sen vaarini rikkoi juuri ennen lähtoä.



Ajatteli että tuota en ryssille anna!



ja se ruoka mitä eivät saaneet kannettua mukanaan he heittivät lattialle jotta se ei olisi syomäkelpoista.



Rikkoivat lasiset hillopurkit jotka olivat tietenkin täynnä ruokaa

Isäni isä oli Läskelästä. Paikkakunnalla on jopa nimeäni kantava kylä. Muistan kuinka minulle lapsena kerrottiin, että isäni isän isä oli isäntä tai jotakin... Sittemmin kirkonkirjoja on tullut nettiin. Ilmeni, että isäni isä on ollut lähinnä sekatyömies :D Mutta tottahan sieltä esi-isistäni löytyi myös niitä isäntämiehiä. Erityisesti minua ilahdutti eräiden esiäitieni nimi. Lienk lähinnä Kristiina, mutta kirkkoherra oli käyttänyt peräti modernia kirjoitustapaa: Xstina/Xtina. Cool! :D En ole edes käynyt Karjalassa, paitsi pari kertaa Pohjois-. MIelessäni Karjala on paikka jossa ei ollut katovuosia, männyt kasvoivat 50 metriä korkeiksi, kaikki olivat aina iloisia ja mistään ei ollut kenelläkään pula. Sekatyömiehen elämä lienee ollut toista joskus 1800-luvun lopulla... Karjala-kysymykseen minulla on jotenkin nurja kanta. Taitaa pysyä Karjala karjalaisempana, jos pysyy osana Venäjää. Mutta vapaampi ja helpompi kulku sinne olisi mukava. Kyllä minä haluaisin nähdä sen isäni suvun tyyssijan.

Mummoni oli sieltä kotoisin. Taisi olla tyttönimeltään Lötjönen. Isän isäkin on luovutetusta karjalasta, mutta paikkakuntaa en tiedä. Rakennusmestari taisi olla ja piru luonteeltaan sodan jälkeen.

vanhemmat olivat (ja mummi yhä on) karjalaisia. Ei näkynyt meillä kuitenkaan juuri mitenkään, vielä vähemmän nyt kun olen ikuinen ja omassa kodissa

Läskelä näkyy kuuluneen Sortavalan maaseurakuntaan ja toisaalta Harlun kuntaan. Paikkakunnalla on paperitehdas joka kai toimi ainakin neuvostoajan läpi. Täysin hatusta vetämäni arvaus on, että Läskelän väkiluku olisi voinut olla joitakin satoja tai enintään tuhat tai pari tuhatta ihmistä.



Uskoisin, että jos sinunkin sukuasi on asunut siellä satoja vuosia, olemme etäiset sukulaiset =)

tulleet (tai siis menneet) aikanaan evakkoon. Ikävä kyllä ehtivät kuolemaan ennen kuin vanhempani tapasivat. Samoin on yhteydenpito koko siihen sukuun jäänyt isäni kuoltua. (olin alle kouluikäinen) Eli sen puoleen suhde Karjalaan kai aika sama kuin muillakin suomalaisilla:)

olen siis käytännössä geneettiseltä perimältäni 50 % karjalainen. Mutta koska äitini kasvoi Lapissa ei karjalaisuus näy juuri muuten kuin puheliaisuutena :)



Olen kyllä kiinnostunut karjalaisesta kulttuurista ja kotona on siihen liittyvää musiikkia ja kirjallisuutta.

Läskelä näkyy kuuluneen Sortavalan maaseurakuntaan ja toisaalta Harlun kuntaan. Paikkakunnalla on paperitehdas joka kai toimi ainakin neuvostoajan läpi. Täysin hatusta vetämäni arvaus on, että Läskelän väkiluku olisi voinut olla joitakin satoja tai enintään tuhat tai pari tuhatta ihmistä. Uskoisin, että jos sinunkin sukuasi on asunut siellä satoja vuosia, olemme etäiset sukulaiset =)

En löytänyt Harlun kuntaa luovutetuista alueista. Nyt menossa etsintä alueen kartoista, jos jonkun seurakunnan alue nappaisi. Tosin näytti siltä, että tiedot on vain vuoteen 1906 asti. Harmi, että mummokin on jo 5 vuotta haudassa ollut. Lapsensakin syntyneet Länsi-Suomessa, joten ei heillä muistoja alueelta ole.

t. Nro mikälie, no, Läskelän jälkeläisiä kuitenkin :).

ovat Karjalasta, Laatokan rannalta. Tulivat evakkona tänne sisämaahan. Muistan mummon miesie-kielen ja kertomukset evakkoon lähdöstä. Kuinka talot ja navetat poltettiin, lehmät jätettiin sinne. Kylä roihusi takana. Ja sitten Taipaleenjoen ylityksen, kun pommikoneet lensivät, mutteivät kuitenkaan pommittaneet lossia.

Ihan hyviä tarinoita on paljon, kun olivat Laatokan rannalla paimenessa ja tuolla oli paljon käärmeitä.

isäni kummatkin vanhemmat joutuivat evakkoon



mutta kumpikaan ei ollut karjalainen. Asuivat vain siellä tyopaikan takia. Kyllä siiihenkin aikaan muutettiin

evakoita, niin mulla muuten sama tilanne, paitsi äiti=isä:))

olen siis käytännössä geneettiseltä perimältäni 50 % karjalainen. Mutta koska äitini kasvoi Lapissa ei karjalaisuus näy juuri muuten kuin puheliaisuutena :)

Olen kyllä kiinnostunut karjalaisesta kulttuurista ja kotona on siihen liittyvää musiikkia ja kirjallisuutta.

evakoita, niin mulla muuten sama tilanne, paitsi äiti=isä:))

Kiinnostaisi niin älyttömästi kuulla niitä tarinoita sieltä, ei vaan kehtaa painostaa ja kysellä kun tuntuu ettei mieli herkästi sinne halua heillä palata.



Vaari jäi orvon ison lapsikatraan kanssa äitinsä kuoltua, kaksi isoveljeä oli, muut pienempiä ja sitten vauva, jonka synnytykseen äiti ennen sotaa oli kuollut. Olikohan heitä tuolloin jotain 6 sisarusta, ikää ei ollut vanhimmilla paljoakaan. Hurja matka niillä naperoilla on ollut sieltä sotaa pakoon. aika uskomatonta. Voi kun jostain saisi tietää lisää ilman että toisten haavoja auki repii. Harmillista.



Mummo edelleen pelkää tuhottomasti pamauksia, ukkosta ja ilmapalloja. Sotaäänistä kai tuo pelko tullut.



Siellä ne olivat lapsuutensa joenrannalla uiskennelleet ja naapureissa piikoneét kunnes sota syttyi ja oli pakko lähteä. Vaari lapsikatraineen/sisaruksineen sijoitettiin kaikki ympäri suomea eri paikkoihin. Mummo lähti lastenhoitajaksi, hmm olikohan se emeteuksille helsinkiin. Heidän muusta matkasta en juuri tiedä.

Rongan sukua ja historiaa vissiin alettava tutkia kun ei aina kehtaa kysellä.

Harmittaa että ne kaikki elävät tarinat menevät heidän mukanaan vielä. He eivät ole karjalassa enää käyneet lähtönsä jälkeen, pitkään oli kuulemma ikävä. Sisarukset ovat venäjän matkoiltaan tuoneet Terijoen hiekkaa muistoksi.

Niinhän se tosiaan oli. Isäni isänisä on syntynyt mainittuna vuonna 1906, ja hänet on sinne kirjoihin merkitty. Siitä seurailin muutaman polven taakse päin esi-isiäni.



Harlun kunnasta löytyy vähäisiä tietoja wikistä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Harlu



On myös olemassa Harlu-seura, jonka sivuille löydät linkin äskeiseltä wikipeediosivulta.



Harlussa muuten näkyy olleen asukkaita talvisodan alkaessa noin 8000, mutta Läskelähän ei ollut sen ainoa taajama. Itse aluehan sijaitsee Laatokan pohjoiskolkassa. Muutamasta näkemästäni kuvasta päätellen kaunista seutua. Lisäksi laatokan pohjoisranta kuuluu olevan saarten ja vuonomaisten lahtien pirstaloima ja sellaisena kiinnostava.



Mielummin en paljasta sukunimeäni täällä. Aina on mahdollista, että minut tunnistetaan, ja ennen kaikkea osataan kirjoitustyylin perusteella yhdistää kärjekkäisiin näkemyksiini, joita joskus kolmen neljäsosan vakavuudella esitän.

Ihan nykyisen rajan takaa. Tekisi mieli joskus käydä katselemassa. Mummi ei koskaan käynyt, ja on ollut haudassa jo 20 vuotta, joten omat tietoni noista ajoista ja paikoista ovat käytännössä olemattomat.



Mummi teki ihania suolasieniä, niitä pitäisi tehdä joskus itsekin. Lauloi myös paljon. Jo Karjalan kunnailla lehtii puu on tuttu laulu...

Itselläni ei mitään erityistä suhdetta Karjalaan ole eikä se näkynyt kotonammekaan mitenkään.

Mummo kertoi jonku verran tarinoita mm. sodasta ja siitä miten piti lähteä evakkoon. Paljon muuta ei muistaakseni kertonutkaan, harmi.



Mummoni lähti sodan aikaan Helsinkiin ja eli siellä elämänsä loppuun, murrekin katosi lähes kokonaan, toisin kuin sisarillaan jotka edelleen puhuvat karjalanmurretta.

noita kirkonkirjoja, ainakin mitä katsoin noita edellisen linkin kirjoja olivat kopioita alkuperäisistä.

http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi

Sukuni on Karjalan Kannaksen eteläosasta, Kivennavalta. Se sijaitsee 60 km päässä Pietarista.



Luonteenpiirteinä periytynyt vilkkaus, iloisuus, taiteellisuus, temperamenttisuus. Nautin kansainvälisestä ilmapiiristä ja vieraista kielistä. Meillä naurettiin paljon ja musiikki oli iso osa elämää. Ruoka oli myös tärkeä asia ja juhlien järjestäminen.



Koko ikäni olen kaivannut jonnekin. Nyt vasta tajuan että minun kotini on siellä, rajan takana. Olen kerran käynyt katsomassa kotitilaa. Siitä on jo kauan ja haluaisin uuden reissun. Samalla tietysti Pietariin.

Osa isoisovanhemmista rajan tältä puolen, osa sieltä.



Ei kukaan ole koskaan sodasta tai sitä edeltävistä ajoista kertonut. Enää ei ole kertomassakaan kuin mummo, mutta hän ei halua puhua.