Onko oikein, että mies ei suostu elättämään minua +

On eroa siinä, haluatko vain omasta mielenkiinnosta mennä lukemaan jotain alaa, jolla on tosi huonot työllistymisnäkymät vai jotain, missä oikeaasti työmahdollisuutesi paranevat. Jos tilanne on jälkimmäinen, luulisi tyhmemmänkin miehen tajuavatan, että pidemmän päälle on rahallisestikin kannattavaa järkätä asiat niin, että opiskelu on mahdollista. Työssäkäyntiä opintojen ohella ei minusta voi perheelliseltä vaatia samalla lailla kuin lapsettomalta, jos ei sitten jotain ihan satunnaisia keikkahommia.

opiskelisi päivisin ja olisi lasten kanssa muut ajat? Milloin ap nukkuisi?

Jos haluaa jotain, pitää nähdä vähän vaivaakin.



Miksi sen ap:n miehen pitäisi kustantaa viiden vuoden makoilu? Olisi opiskellut ajallaan!

ja ehkä ap ei ole aiemmin ehtinyt opiskella lastenteon ja -hoidon vuoksi? Sun mielestäsi varmaan vain miehillä on oikeus opiskella.

Ei tämä ole sukupuolikysymys, vaan kyse on siitä, ettei aikuista tarvitse kenenkään elättää.



Miksei ap ole opiskellut ajallaan ennen lapsia? Ei se ap:n saamattomuus ole miehen syy.



Jos jakaa lehtiä tai tekee keikkatyötä esim. pari iltaa viikossa ja esim. toisen päivän viikonloppuna, saa kuitenkin nukkua kuuden tunnin yöunet ja näkee lapsiaankin silti ihan tarpeeksi.

Usein työllistyy jo vähemmälläkin koulutuksella, ja monesti helpomminkin!

Pystyy suorittamaan 3v aikana, jopa alle sen. 5v on kohtuutonta.

ja jos olet ollu kotona lasten kanssa ja mies työssä niin todellakin on vain oikeus ja kohtuus.

kun on ollut kotona. Montako vuosikymmentä häntä pitää elättää?



Kai se ap:llakin joskus alkaa se elatusvelvollisuus. Vai toimiiko se aina vain toisinpäin?

Kyllä sulla on oikeus opiskella ja kehittää itseäsi. Miehesi on itsekäs ja ahne piip, jollei tue sinua.

keväällä kouluun ja pääsinkin. En kysynyt miehen lupia ja ilmoitusluontoisesti kerroin, että koulu alkaa syksyllä ja kestää kaksi vuotta. Mies totesi vain, että kiva juttu :)



Viimeperjantaina mies tuli töistä ja ilmoitti että on irtisanonut itsensä. Minä totesin: Kiva, voit pitää vähän lomaa :)



Meillä on AINA ollut omat tilit. Kumpikin maksaa omat laskunsa ja yhteisiä (asunto/sähkö/vesi/ruoka/lasten vaatteet jne.) maksaa se, jolla on rahaa. Aikalailla 50/50 on mennyt aina. Meillä kumpikin saa tehdä mitä haluaa. Olla töissä/olla kotona/koulussa/maata vaan jos siltä tuntuu, kunhan laskut ja lapset tulee hoidettua. Minusta kukaan ei voi kieltä toista opiskelemasta/tekemään työtä tai kieltää olemasta kotona jos toinen niin haluaa ja ne laskut tulee hoidettua.



Itse olin kotona 7 vuotta lasten kanssa. Sitten menin töihin ja kävin töissä niin kauan, että saan ansiosidonnaista. Sitten sanoin itseni irti ja oli muutaman kuukauden lomalla ja nyt koko kesän pidän lomaa. Syksyllä alkaa opiskelu ja saan koko siltä ajalta ansiosidonnaista ja kun se loppuu niin normaalin työttömyyskorvauksen. Asiat pitää vaan osata järjestää.

Ei kenenkään pitäisi joutua elättämään toista. Se on yhteiskunnan tehtävä.



Siksi ei kannatakaan asua yhdessä jos toinen käy töissä ja toinen on työtön. Hei haloo. Ihan kuin antaisin palkastani puolet toisen hyväksi.

olisiko miehesi valmis hoitamaan lapsianne silloin kun olet iltaisin ja viikonloppuisin töissä. Siivoamiset, pyykin pesut ja keittämisetkin jäisivät miehellesi koska olisit töissä silloin kun lapset eivät ole hoidossa. Lasten hoito ajan opiskelisit. Olisiko miehesi valmis tähän? Vai ottaisiko vain rusinat pullasta?

jossa avioeron jälkeen sitoudut korvaamaan takaisin tutkinnon hankkimiseen käytetyt rahat.

Sinun ohjeesi mukaan siis pitää muuttaa erilleen monen vuoden yhdessäolon jälkeen. Lisäksi yhteiskunnan tehtävä ei ole elättää ketään, vaan ihmisten homma on pitää pystyssä yhteiskuntaa - joka sitten tukee niitä joiden katsoo tarvitsevan tukea.



Yhteiskunnassa perhe (siis puolisot ja lapset) on eräänlainen perusyksikkö. Yhteiskunnan tukiaisiin huomioidaan usein nimenomaan perheen tai ruokakunnan tulot ja menot. Jos on avo- tai avioliitossa, sitoutuu myös elättämään puolisoaan omasta palkastaan. Tämä siis tiedoksi sinullekin.



Aikuisen puolison opiskelu on tosiaan koko perheen asia, joka pitää suunnitella yhdessä. Edelleen, yliopisto-opiskelu, jota ap suunnitteli, ei ole sama kuin käydä päivähoidossa ammatillisen tason oppilaitoksissa. Vaikka ajankäyttö yliopisto-opinnoissa on hiukan vapaampaa kuin ammattikoulussa, niin ei se loputtomiin jousta ilman että opinnot venyvät ja valmistuminen viivästyy. Luentojen, seminaarien ja harjoitusten lisäksi on kirjatenttejä, joissa luettavaa saattaa olla satoja tai tuhansia sivuja, useammalla kielellä. Opintoihin kuuluu yleensä kaikenlaista kirjoitettavaa ja raportoitavaa. Tyypillinen pro gradu on mitaltaan satakunta sivua. Ei sitä hetkessä kirjoiteta, eikä kaikkea sitä työtä pysty tekemään aamulla tai illalla kun muksut nukkuvat. Lisäksi tulee kirjastoissa asiointi ja erinäiset muut käytännönseikat, ja toisinaan suunnitelmat muuttuvat vaikka siitä syystä, että tenttikirjoja ei aina noin vain saa. Niitä saattaa joutua jonottamaan tai lukemaan käsikirjastossa.



Nuori ihminen pystyy yhdistämään työt ja opinnot. Ja kuitenkin monien valmistuminen näyttää viivästyvän. Kun näihin kahteen lisätään vielä perheen huoltaminen, niin alkaa olla vuorokauden vapaahetket vähissä. Kuusi tuntia ei ehkä riitä kaikkien säännölliseksi yöuneksi ja joskus pitää sentään levätä ja virkistäytyä. Opiskelu oikeassa korkeakoulussa ei ole ojankaivuuta, jota voi nopeuttaa uhkauksilla ja kurituksella. Onko joillekin teistä yllätys, että stressi ja väsymys pikemminkin heikentävät oppimiskykyä?



Puhtaasti taloudelliselta kannalta ansioiden pitää nousta rajusti, että yliopisto-opinnot kannattaisivat. Mutta aika monet kokevat opintojen tuovan paljon muutakin hyvää, kuten kykyä hahmottaa laajoja asiakokonaisuuksia, kielitaitoa, omaa maailmankatsomusta muokkaavia tietoja ja niin edelleen. Kaikille ei vain riitä elämänsisällöksi hanttihommien, sohvan ja sängyn muodostama arki, kun opiskelu sentään toistaiseksi on mahdollista monenlaisissa elämäntilanteissa oleville tavalla tai toisella.

teidän tilanne on ihan eri, jos olette molemmat yhteiskunnan pummeja ja tarkoituksella elätte erilaisilla tuilla. Tottakai sitä mieluusti elättää toimeentulotuella/työttömyyskorvauksella puolisoa.

Mutta on aivan eri asia ja rankkaa käydä töissä, jos saman saa toimeentulotukiperhe. ja yleensä näin on, jos perheessä vain yksi töissä. Eli ap:n mies käy töissä ja käteen ei jää mitään mihinkään ylimääräiseen.

teillä sen sijaan molemmat aikovat makoilla kotona työttömyyskorvauksilla. saatteko myös asumistukea?

asia on ihan eri.

keväällä kouluun ja pääsinkin. En kysynyt miehen lupia ja ilmoitusluontoisesti kerroin, että koulu alkaa syksyllä ja kestää kaksi vuotta. Mies totesi vain, että kiva juttu :) Viimeperjantaina mies tuli töistä ja ilmoitti että on irtisanonut itsensä. Minä totesin: Kiva, voit pitää vähän lomaa :) Meillä on AINA ollut omat tilit. Kumpikin maksaa omat laskunsa ja yhteisiä (asunto/sähkö/vesi/ruoka/lasten vaatteet jne.) maksaa se, jolla on rahaa. Aikalailla 50/50 on mennyt aina. Meillä kumpikin saa tehdä mitä haluaa. Olla töissä/olla kotona/koulussa/maata vaan jos siltä tuntuu, kunhan laskut ja lapset tulee hoidettua. Minusta kukaan ei voi kieltä toista opiskelemasta/tekemään työtä tai kieltää olemasta kotona jos toinen niin haluaa ja ne laskut tulee hoidettua. Itse olin kotona 7 vuotta lasten kanssa. Sitten menin töihin ja kävin töissä niin kauan, että saan ansiosidonnaista. Sitten sanoin itseni irti ja oli muutaman kuukauden lomalla ja nyt koko kesän pidän lomaa. Syksyllä alkaa opiskelu ja saan koko siltä ajalta ansiosidonnaista ja kun se loppuu niin normaalin työttömyyskorvauksen. Asiat pitää vaan osata järjestää.

Minä en aiemmin makoillut kotona, vaan hoidin yhteisiä lapsia ja mies oli töissä koko ajan. Sitten menin töihin ja otin loparit sopivan ajan kuluttua ja pidän yhteensä 4kk lomaa, jonka jälkeen alotan täysipäiväisen opiskelun. Eli en makaa kotona vaan opiskelen. Mies on painanut aina paljon töitä ja nyt kun irtisanoi itsensä sai kivat erorahat. Pitää muutaman kuukauden myös lomaa ja alottaa uuden työn syyskussa. Eli hänkään ei jää kotiin makaamaan.



Eli emme ole sosiaalipummeja. Emme saa toimeentulotukea emmekä asumistukea ym. vaan tilanteemme on samantyylinen kuin Ap:lla. :)

Ei tämä ole sukupuolikysymys, vaan kyse on siitä, ettei aikuista tarvitse kenenkään elättää. Miksei ap ole opiskellut ajallaan ennen lapsia? Ei se ap:n saamattomuus ole miehen syy.

Jos jakaa lehtiä tai tekee keikkatyötä esim. pari iltaa viikossa ja esim. toisen päivän viikonloppuna, saa kuitenkin nukkua kuuden tunnin yöunet ja näkee lapsiaankin silti ihan tarpeeksi.

Entä jos 6 tunnin yöunilla ei pärjää?