Onko oikein, että mies ei suostu elättämään minua +

varmasti hyötyy itse tutkinnostasi tulevaisuudessa.

Mutta mikset sinä tienaa mitään koko aikana???

Miksi aikuisen ihmisen pitäisi elättää toista?

niin pitäisi päästä keskustelemalla yhteisymmärrykseen. Jos yhdenkin tuloilla pärjäätte, niin mikä on hänen näkemyksensä siihen, miksi et voisi opiskella? Mistä opintojen aiheuttama tulojen lasku olisi pois?

miehes varassa olis. ja tosiaan, jos ootte aviossa, niin silloin teillä on elatusvelvollisuus toisiinne.

Ei se nyt niin mene, että toinen vaan päättää heittäytyä viideksi vuodeksi opiskelijaksi, "kun haluun"



Tärkeintä tietysti miehen kannalta on, että ala olisi järkevä. Sellainen, että opiskelu maksaa itsensä takaisin hyvillä työpaikoilla, pysyvillä työsuhteilla ja kohtuullisella palkalla.



Jos mun mies ilmoittaisi nyt lähtevänsä opiskelemaan vaikka lääkäriksi, niin jees, olen valmis kitumaan ja tekemään vaikka kahta työtä. Jos taas haluaisi hörhöillä jotain kansanperinnettä, niin ei tosiaan käy ennen kuin velat on maksettu ja lapset saatu isoiksi.

Yleensä tietysti osa-aikaisesti ja enemmän sitten kesällä. Tietysti perhellisellä on aika muita tiukemmalla, mutta toisaalta valmistuminen ilman alan työkokemusta ja niitä kontakteja joita työelämässä kertyy on usein aika turhaa.

ap luultavasti tehnyt lapset nuorena, jäänyt hoitamaan niitä kotiin ja tämä on ollut (ehkä) yhdessä sovittua ja vaimo on sopivasti tarkkailun alla(?), ja miehen mielestä ei ole tehnyt kotona mitään. Lapsethan hoituvat ihan noin vaan, koti jne. Nyt kun kotona olo alkaa riittää, että itseäänkin voisi kouluttaa jne, se ei sitten miehelle taida käydäkkään. Varmaan töihin saisit mennä? Olenko oikeassa.



Minä siis tosiaan tässä ihan omia olettamuksiani heittelen, ja vastasin myös samalla siihen miksi aikuista ihmistä pitäisi elättää. Mies ei taida nyt kyllä ajatella sinua yhtään, liian yleistä miehillä.

joka kaverilleni sanoi heidän seurustellessa, että mä en ole mikään opintotukikeskus.

äidille kävi niin, että jäi ilman koulutusta, kun piti tehdä lapset nuorena ja tukea isäni kouluttautumista. Sitten oltiinkin pian jo "vanhoja" eikä perheen talous muka kestänyt enää äidin opiskelijuutta. Isä on maisteri ja äiti yo.



Itse hankin varmuuden vuoksi ennen lapsia tutkinnon ja työkokemusta, mutta olenkin nyt sitten vanha äiti. Kaikkea ei voi saada, varsinkin jos mies on itsekäs.

lainaa ei kovin paljoa olisi. ap

ap luultavasti tehnyt lapset nuorena, jäänyt hoitamaan niitä kotiin ja tämä on ollut (ehkä) yhdessä sovittua ja vaimo on sopivasti tarkkailun alla(?), ja miehen mielestä ei ole tehnyt kotona mitään. Lapsethan hoituvat ihan noin vaan, koti jne. Nyt kun kotona olo alkaa riittää, että itseäänkin voisi kouluttaa jne, se ei sitten miehelle taida käydäkkään. Varmaan töihin saisit mennä? Olenko oikeassa. Minä siis tosiaan tässä ihan omia olettamuksiani heittelen, ja vastasin myös samalla siihen miksi aikuista ihmistä pitäisi elättää. Mies ei taida nyt kyllä ajatella sinua yhtään, liian yleistä miehillä.

5 v (ellen pystyisi nopeammin suorittamaan) olisi liikaa. Ehkä jos teen osa-aikatöitä samalla on OK

Ei se nyt niin mene, että toinen vaan päättää heittäytyä viideksi vuodeksi opiskelijaksi, "kun haluun"

Tärkeintä tietysti miehen kannalta on, että ala olisi järkevä. Sellainen, että opiskelu maksaa itsensä takaisin hyvillä työpaikoilla, pysyvillä työsuhteilla ja kohtuullisella palkalla.

Jos mun mies ilmoittaisi nyt lähtevänsä opiskelemaan vaikka lääkäriksi, niin jees, olen valmis kitumaan ja tekemään vaikka kahta työtä. Jos taas haluaisi hörhöillä jotain kansanperinnettä, niin ei tosiaan käy ennen kuin velat on maksettu ja lapset saatu isoiksi.

Mikä tutkinto kyseessä, ap?

niin, että sain opintotuen ja lapsilisät, mikä tekee noin 500 euroa. Mies sitten maksoi asumisen ja kaikki muut laskut ja paljon myös ruokalaskuja. Mun "omiin menoihin" toi 500 riitti ihan hyvin. Lisäksi heitin välillä sijaiskeikkaa. Eli mitään yhteistä tiliä meillä ei ollut, eikä mieheltä mitään vaaterahaa ole tarvinnut pyytää.



Mutta meillä tästä ei mitenkään sovittu - asiat vain lutviutui näin. Olimme kumpikin iloisia, kun pääsin yliopistoon. Totta kai jos multa jotenkin olisi rahat loppunut, niin tietysti olisin voinut pyytää miestä siirtämään rahat, mutta ei näin koskaan ole käynyt.

Tiedän myös yhden sellaisen naispuolisen. Sen jälkeen kun lapset on tehty yhdessä, rahojen pitäisi myös olla yhteisiä. Tosin tuollainen päätös opiskelujen aloittamisesta pitää tehdä yhdessä.

Tietenkin se pitää katsoa perheen kannalta se rahatilanne.



Eli ei sitä perheellinen voi noin vain alkaa itseään toteuttaa ja sysätä elatusvelvollisuutta toiselle.



Tutkinnon edut ja rahallinen tuotto yms. pitää arvioida yhteisesti.



Miten joku ylipäätään tekee lapsia ennen kuin on koulut käyty?? Tai on oikea työpaikka.

Mutta mikset sinä tienaa mitään koko aikana???

jos opiskelujen ohessa vielä kävisi töissäkin.Kesä nyt on tietysti asia erikseen.

meillä sama tilanne, tosin minun opintoni kestäisi 3,5v ammattikorkeassa. Miehen mielestä kaikkien etu olisi jos lähtisin vielä opiskelemaan, sehän maksaa myöhemmin itsensä takaisin. Pohdin myös tuota osa-aikatyötä opnitojen ohessa mutta miehen mielestä se on liian rankkaa koska en näkisi lapsia juuri ollenkaan ja perheen yhteistä aikaa ei jäisi.

ottaa opintoaikaa aamusta ja illasta kun lapset nukkuvat.

ottaa opintoaikaa aamusta ja illasta kun lapset nukkuvat.

osa on tietenkin etätyötä, mutta pääosin luentoja ja sitä rataa. Jos siinä sivussa meinaa työtä thedä niin se oli iltaisin ja vkonloppuisin. Jos siis tulisin arkena kotiin illalla kun lapset nukkumassa ja tekisin töitä myös vkonloppuisin niin aika vähän ehtisin olla perheen kanssa.

Harvalla on lapset silloin hereillä.