Oliko teidän parisuuhteella vaikeaa kun lapset olivat pieniä?

Minä olen pitänyt pojastani huolta kotona, olisikohan se ollut sitten parempi että on millon sattuu kenen tahansa hoidossa.

isä aina töissä ja rahat loppu? Miksei sinulla ole ollut siellä hoitolapsia edes? Ei olisi ollut niin turhauttavaa olla toimettomana.

en tullut tänne riiteleemää kenenkään kanssa joka ei minua tai perhettämme tunne. Eikä meillä ole rahat loppu, sen takia mies duunia painaakin että voidaan joskus tehdäkin jotain kivaa yhdessä. olen monesti sanonut että alä mene kyllä me pärjätään mutta on sanonut että täytyy, minkä minä sille voin. ap

ap

Makaat kotona yhden lapsen kanssa turhan panttina. Mies painaa niska limassa töitä ja sinä sitten vielä riitelet päälle.



Käsittämätön ruikuttaja olet! Kasva aikuiseksi.

Mut nyt meen, hyvää kesää :)

vittuilija joka pilaa kaikki keskustelut.

Meillä on vasta 1 lapsi mutta hän on yli vuoden joten vauvavuosi on tuoreessa muistissa. Olemme oikein puhuneetkin että olemme sopeutuneet niin henkilökohtaisesti kuin perheenä ja parina hienosti.



Toki tulee arkista kärhämää jos väsyttää, mutta se on kuitenkin yhä melko harvinaista ja yleensä meillä on vain tosi iloinen ja rakastava tunnelma. Tätä varmasti auttaa se, että olemme olleet yhdessä vasta 3v, lapsemme on nukkunut hyvin ja menee aikaisin nukkumaan, eli meillä on joka ilta yhteistä ja omaa aikaa, työmatkat ovat lyhyitä ja itse palasin töihin osa-aikaisesti jne. Eli arkea on myös tietoisesti helpotettu ja toisesta ja parisuhteesta ja ITSESTÄ pidetty huolta.



Itse esimerkiksi huomasin että aloin olla hieman ahdistunut kotona oloon. Se purkautuu helposti turhautumisena toiseen vaikka ei johtunut hänestä. Olen ollut tosi iloinen siitä että nyt olen töissä 3pv viikossa.



Saamme talvella toisen lapsen ja tiedän että paljon tätä rankempia aikoja varmasti tulee mutta en hetkeäkään epäile selviytymistämme