Oliko teidän parisuuhteella vaikeaa kun lapset olivat pieniä?

ja raskasta on välillä ja tulee toiselle tiuskittua tmv. mutta tärkeintä on että pystyy puhumaan asioista, että toinen ymmärtää että riidat johtuu siitä että toinen/molemmat on väsyneitä. jos rakkautta riittää, pikkulapsiajasta selviää varmasti :)

ja yritetään työstää suhdettamme, tulee vaan välillä niin toivoton olo kun tuntuu ettei sekään riitä. Parempaa huomista odotellessa :) ap

Ei ole normaalia, että menee noin kriisiksi. Eli kyllä teillä mättää se perusuhdekin.

aviossa olemme olleet 20 v ja yhdessä 28 v ja vaikeita aikoja on ollut, mutta kun kerran tosimielellä ollaan hommaan lähdetty niin ihan huvikseen ei ole ruvettu eroilla pelottelemaan. Kyllä elämä helpottuu paljon sitä mukaa kuin lapset kasvavat.

sen naisen kanssa. Ja ei, se ei kuulu mielestäni parisuhteeseen. Minulla on ollut ennen sitä ja sen jälkeen suhteita, jotka eivät ole perustuneet jatkuvaan sotatilaan ja skitsoiluun.

silloin, kun lapset ovat olleet ihan pieniä. Varsinkin silloin, kun esikoinen oli alle 2-vuotias ja olin kotona. Turhauduin siellä, tuntui, ettei elämässä ole muuta kuin koti ja lastenhoito. Tilanne kyllä muuttui, kun lapsi meni hoitoon ja sain elämääni muutakin sisältöä. Toisaalta lapsi kasvoi isommaksi. Kun toinen lapsemme syntyi esikoisen ollessa 3,5-vuotias, en kokenut että se olisi ollut samanlainen kriisin paikka kuin esikoisen syntymä.



Lapset ovat nyt 4-v ja 7,5-v ja olen jo pidempään miettinyt, miten elämä onkin muuttunut tosi helpoksi ja mukavaksi. Arki on muotoutunut lasten myötä omanlaiseksiin, meillä molemmilla on omat työmme ja harrastuksemme ja olemme tasa-arvoisia myös kotitöiden ja lastenhoiton vinkkelistä katsottuna. Lapset viihtyvät keskenään ja kavereiden kanssa, ei tarvitse jomman kumman vanhemmista olla koko ajan viihdyttämässä. Omaa aikaa on nyt enemmän ja on helpompi järjestää aikaa myös miehen kanssa kahdestaan. Meillä parisuhde voi oikein hyvin nyt.

Oli meillä silloin tällöin riitoja, mutta kyllä perusasiat oli kunnossa.

Meillä esikoisen vauva-aika oli vaikeaa, etenkin joku 4 kk - 10 kk. Vaikka lapsi oli toivottu, oli sitovuus ja etenkin valvominen yllättävän raskasta. Ja jos joku nyt kommentoi, että ei oltu valmiita vanhemmiksi, niin kyllä, ei varmaan oltukaan. Helpotti, kun esikoinen kasvoi ja pääsimme touhuilemaan niitä kaikkia 'lapsiperheen asioita' joita olimme toivoneet. Meillä helpotti myös se kun mies jäi lapsen kanssa kotiin, hän ymmärsi paremmin minkälaista se on. Ja kaikkein eniten helpotti, kun mieskin palasi töihin. Meillä työn ja kodin yhteensovittaminen on jostain syystä sujunut hyvin. On ihana viettää aikaa iltaisin perheenä kun päivän on saanut tehdä muuta. Meillä onneksi lyhyet työmatkat ja kauppa lähellä, niin ei tule niistä lisää stressiä. Myös puhuminen helpotti, siis se kun uskalsi vihdoin myöntää, että olen välillä tosi väsynyt jne. Helpompihan se oli aina aloittaa puhuminen siihen tapaan, että kun et sinä ikinä tee mitään jne.

Yrittäkää kuitenkin hoitaa suhdettanne, älkääkä tuudittautuko siihen, että kyllä se siitä.. ettette vaan vieraannu liikaa toisistanne. Joku avioliittoneuvoja jossain lehtihaastattelussa sanoi puoliksi leikillään, että avioero pitäisi olla kielletty alle 3-v. lasten vanhemmilta tarkoittaen sitä, että se on erityisen raskasta aikaa monille parisuhteille.

sen naisen kanssa. Ja ei, se ei kuulu mielestäni parisuhteeseen. Minulla on ollut ennen sitä ja sen jälkeen suhteita, jotka eivät ole perustuneet jatkuvaan sotatilaan ja skitsoiluun.

Onko käynyt mielessä, että vaimosi oli masentunut synnytyksen jälkeen? Tai muuten vaan kotona olo ei sopinut hänelle? Yritittekö ensin hoitaa suhdettanne terapiassa tai esim. niin että sinä olisit jäänyt kotiin hoitamaan lapsia?

Lapsi on nyt 7v, mutta ei ole koskaan olut raskasta lapsen takia. Meillä on ollut aina ilmeisesti helppo lapsi. Ollaan matkusteltu jonkun verran ihan koko lapsen eliniän. Oltiin yhdessä aika kauan ennen lasta ja ei se elämä ole paljoakana muuttunut niistä ajoista.

Mies tekee orjapalkalla töitä, tekee myös paljon viikonloppuja. On tehnyt joskus 4 viikkoakin putkeen töita ilman minkäänlaisia vapaapäiviä välissä, lopputulos hän on väsynyt minä olen väsynyt ja silloin pamahtaa riidaksi :( Mutta ihana kuulla että joidenkin parisuhde on selvinnyt vaikeuksista, antaa voimaa taas meillekin yrittää! ap

ennen kuin saatte elämänne kuntoon. Miksi mies raataa orjapalkalla, mikset sinä osallistu perheen tienesteihin, miksi kaikki on tuossa jamassa??

lapsen ollessa 3v.



Ei riidelty kotitöistä paljonkaan. Enemmänkin kyse oli siitä, että parisuhteelle ei jäänyt aikaa. Itse tarha ei muutosta tuonut vaan se, että vietiin lasta yökylään kummeille tai mummeille ja oikeasti annettiin toisillemme laatuaikaa.



Nyt kun on päästy kriiseistä ja toinen lapsi on 7kk ikäinen, niin on osattu enemmän kiinnittää toisiimme huomiota. On parisuhdeaikaa ja myös sitä kummankin ihan omaa aikaa. Molemmilla on harrastuksia kodin ulkopuolella ja myös perheen kesken.



Parisuhdeaika voi olla sitä, että viedään lapset mummulaan ja käydään leffassa, mutta myös sitä että laitetaan lapset ensin nukkumaan ja sitten ollaan tunti pari ihan vaan halitusten ja kattellaan hyvää leffaa kotosalla ja aukastaan vaikka punkkupullo.

Mies tekee orjapalkalla töitä, tekee myös paljon viikonloppuja. On tehnyt joskus 4 viikkoakin putkeen töita ilman minkäänlaisia vapaapäiviä välissä, lopputulos hän on väsynyt minä olen väsynyt ja silloin pamahtaa riidaksi :( Mutta ihana kuulla että joidenkin parisuhde on selvinnyt vaikeuksista, antaa voimaa taas meillekin yrittää! ap

Onko miehen pakko tehdä niin paljon töitä? Tekeekö hän kahta eri työtä vai miten työnantaja voi teettää tuollaisia määriä? Ymmärrän kyllä että joskus on pakko tehdä paljon töitä, mutta joskus suorittaminen vaan jää päälle, vaikka vähemmilläkin tuloilla pärjäisi. Me pärjättiin mun hoitovapaan ajan aika pienellä.

vaikeaa. Meidän suhde vaan tiivistyi lasten syntymän jälkeen. Olen lasten kanssa edelleen kotona, vanhempi on aloittamassa koulun syksyllä. Olen kotona siihen asti, kun nuorempikin on toka-kolmasluokkalainen. Kyllähän ihan vauvan kanssa öiden valvominen oli rankkaa. Jopa siinä määrin, ettei sitten haluttukaan kolmatta lasta, vaan kaksi tuntuu sopivalta. Mutta ei se rankkuus meitä puolisoina erottanut, vaan yhdisti.

Mies tekee orjapalkalla töitä, tekee myös paljon viikonloppuja. On tehnyt joskus 4 viikkoakin putkeen töita ilman minkäänlaisia vapaapäiviä välissä, lopputulos hän on väsynyt minä olen väsynyt ja silloin pamahtaa riidaksi :( Mutta ihana kuulla että joidenkin parisuhde on selvinnyt vaikeuksista, antaa voimaa taas meillekin yrittää! ap

ennen kuin saatte elämänne kuntoon. Miksi mies raataa orjapalkalla, mikset sinä osallistu perheen tienesteihin, miksi kaikki on tuossa jamassa??

Mieheni on siis nyt keskeyttänyt opinnot ja tekee väliaikaiseti töitä, palaa siis opiskelemaan kun minä palaan työelämään. Kaikki ei aina mene niinkuin on suunniteltu, parhaamme yritetään!

Lapsi on kohta kahden. Mikset ota hoitolapsia, tee ilta- ja viikonlopputöitä? Miksei mies etsi parempaa työpaikkaa? Miksette ole hoitaneet tätä puolta kuntoon jo kaksi vuotta sitten? Sinä kenotat siellä kotona nyt ihan taakkana.

Lapsi on kohta kahden. Mikset ota hoitolapsia, tee ilta- ja viikonlopputöitä? Miksei mies etsi parempaa työpaikkaa? Miksette ole hoitaneet tätä puolta kuntoon jo kaksi vuotta sitten? Sinä kenotat siellä kotona nyt ihan taakkana.

Koska aina parempia töitä ei löydä!!! nyt lähden nauttimaan kesäpäivästä, kiitos vittumaisita viesteitä, kyllä helpotti :D ap

KAHTEEN VUOTEEN? Käsittämätön ruikuttaja!