Voiko lapsen antaa pois synnytyksessä ilman ennakkosopimusta?
Itselläni on kauhukuva, jossa synnytän lapsen, jolla huomataan vasta synnytyksessä olevan jonkinlainen vamma. Tai jos synnytyksessä tapahtuu jotain odottamatonta.
Voiko tällaisessa tilanteessa antaa lapsen samantien pois, adoptoitavaksi, vaikka sellaisesta vaihtoehdosta ei ole missään vaiheessa puhuttu?
Asiallisia vastauksia kysymykseeni, kiitos.
T: Paniikissa ja hysteerinen ap
Kommentit (30)
Miksi ylipäätään halusit biolapsen tai lapsen ylipäätään? Kuka tahansa meistä voi vammautua huomenna...
Entä jos lapsella huomataan vamma seuraavana päivänä, viikon päästä, vuoden päästä, hän joutuu kolariin 5-vuotiaana ja neliraajahalvaantuu..Annatko sitten hänet pois?
Jos tuo on asenteesi ei varmaan olisi kannattanut hankkiutua raskaaksi ylipäänsä.
Lapsi joutuu sosiaaliviranomaisten huomaan ja hänelle aletaan etsiä sijaisperhettä.
Avaudu pelostasi miehellesi tai jollekin muulle, jotta pääset siitä yli. Kaikki sujuu varmasti hyvin.
Tuollaiset ajatukset vaikuttavat omaan jaksamiseen, olotilaan ja raskauteen. Keskity iloitsemaan tulevasta lapsesta. Sinä et voi tietää, miltä tuntuu synnyttää oma lapsi! Sitä ei kukaan pysty sinulle kuvailemaan, niin että saat oikean käsityksen. Jokainen äiti toivoo saavansa terveen lapsen, mutta turhia pelkotiloja ei kannata itselleen luoda. Oman lapsen poisantaminen, se on ainakin minulle ylivoimainen asia. En tekisi sitä koskaan. Lapsi on minun, vaikka hän olisi minkälainen tahansa. Sitä se on tämä äidin rakkaus, se vaatii suunnattoman paljon, mutta antaa monin verroin takaisin. Äidin rakkaus ei ole todellakaan helppo asia. Se on ristiriitaisin asia maan päällä. Rakastaa omaa lasta, joka kuitenkin tuo mukaanaan myös vaikeita asioita. Mutta äidin tehtävä on rakastaa ehdoitta. Tämän minä ainakin yritän aina muistaa. Tsemppiä, älä murehdi!
Tiedätkö ap, että kaikki vammat ei näy päällepäin vuosiin? Eli, jos lapsella todetaan 1-2 vuoden iässä jokin sairaus, antaisitko hänet silloinkin pois?
siihen, jos lapsi ei olekaan terve. En koskaan ajatellutkaan luopuvani lapsesta. Ei tarvitse odottaa pahinta, kunhan vain ottaa huomioon erilaiset vaihtoehdot, se on kypsyyttä mielestäni.
Ystävällä kymmenen pisteen vauva ja myöhemmin todettiin Asberger ja laajat neurologiset erityisvaikeudet.
Toisella tutulla ADHD, dysfasia, kehitysviivästymä nyt 5-v pojalla, terveenä syntyi hänkin.
Ap varmaan antaisi pois...
esimerkiksi tällaista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lamellaarinen_kalansuomutauti
Olen sitä mieltä, että jos ultrissa tai muissa tutkimuksissa todetaan pientäkin riskiä vammaisuuteen tms, teettäisin abortin. Sellainen ei ole mielestäni ihmisarvoista elämää eikä minusta olisi vammaiselle lapselle äidiksi. Siksi antaisin lapsen pois sellaiselle ihmiselle, joka voisi tälle antaa hoivaa ja rakkautta. Itse en siihen pysty.
T:ap
Jos ei, niin turhaan stressaat itseäsi.
Meillä on neljä lasta ja 2 lapsista on lievästi kehitysvammaisia.
kehitysvammaisuus EI suinkaan tullut esille kun syntyivät vaan toinen sai diagnoosin 4v ja toinen 3v.Molemmilla sama geenipoikkeama.
Ihan normaaleja hymyileviä vauvoja olivat kunnes olisi pitänyt tulla kävely ja puhe.Nyt ikää toisella 9v ( 5v tasolla) ja toinen 0n 6v ja on jäänyt 3v tasolle.
Aikuisena tulevat pärjäämään itsenäisesti mutta henkisesti jäävät max jotain 10v tasolle.
eli jos lapsesi todettaisiin jollakin tapaa vammaiseksi esim 4v niin sinäkö annat hänet pois??
T: kahden erityisen ja kahden tavis lapsen mamma
esimerkiksi tällaista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lamellaarinen_kalansuomutauti
Olen sitä mieltä, että jos ultrissa tai muissa tutkimuksissa todetaan pientäkin riskiä vammaisuuteen tms, teettäisin abortin. Sellainen ei ole mielestäni ihmisarvoista elämää eikä minusta olisi vammaiselle lapselle äidiksi. Siksi antaisin lapsen pois sellaiselle ihmiselle, joka voisi tälle antaa hoivaa ja rakkautta. Itse en siihen pysty.
T:ap
Tuo on jo hysteriaa! Älä lue mitään lääkärikirjoja tai ko. aiheen nettisivuja. Esim. tuo sairaus näytti olevan perinnöllinen eli onko suvussanne tuota sairautta? Jos ei ole, niin sitten ei ole. Nyt rauhoitu ja ajatukset iloisiin asioihin. Kaikkea voi pelätä, jos vaan halua on.
Onko sulla ap. mt-häiriöitä? Ei hyvänen aika sentään:(
mulla keskivaikea masennus. Pointti tässä ketjussa olikin tuo nimenomaan synnytyksessä huomattu/tapahtunut vamma, olen tietoinen siitä, että milloin vain voi käydä ns. myöhemmällä iällä tapaturmia, joissa on kurjat seuraukset. Koen sen kuitenkin eri asiana kuin jo syntymästä asti oleva vamma.
T: ap
vaikka sulla on keskivaikea masennus?
Luuletko, että sairautesi helpottaa vauvan saatuasi? Yleensä vain pahenee.
vaikka sulla on keskivaikea masennus? Luuletko, että sairautesi helpottaa vauvan saatuasi? Yleensä vain pahenee.
kuule vaikka olisi millainen vamma, sitä synnyttämääsi lasta ET halua antaa pois enää siinä vaiheessa.
vaikka sulla on keskivaikea masennus?
Luuletko, että sairautesi helpottaa vauvan saatuasi? Yleensä vain pahenee.
Onhan se kuitenkin parempi että on diagnosoitu ja hoidossa, kuin peruskatkera AV-mamma, joka ei moista koskaan myöntäisi vaikka olisi syytäkin. Mitä naapuritkin siitä sanois, aikauhia.
t. II-tyypin pipolaari
Olisiko kannattanut oikeasti miettiä noita asioita ennen raskaaksi tuloa? Ylipäätään äitiyttä ja mitä se tuo mukanaan.
Itse odotan neljättä lasta. Ja vaikka ultrassa tm olisi löytynyt jotain niin en ikipäivänä olisi harkinnut keskeytystä. Ultrien tulokset eivät ensinnäkään ole 100%:sia. Saati että antaisin synnyttämäni lapsen pois.
esimerkiksi tällaista: <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Lamellaarinen_kalansuomutauti" alt="http://fi.wikipedia.org/wiki/Lamellaarinen_kalansuomutauti">http://fi.wikipedia.org/wiki/Lamellaarinen_kalansuomutauti</a> Olen sitä mieltä, että jos ultrissa tai muissa tutkimuksissa todetaan pientäkin riskiä vammaisuuteen tms, teettäisin abortin. Sellainen ei ole mielestäni ihmisarvoista elämää eikä minusta olisi vammaiselle lapselle äidiksi. Siksi antaisin lapsen pois sellaiselle ihmiselle, joka voisi tälle antaa hoivaa ja rakkautta. Itse en siihen pysty. T:ap
Eikös noita tuu lähinnä kun nai omasta suvustaan.
Meillä on neljä lasta ja 2 lapsista on lievästi kehitysvammaisia.
kehitysvammaisuus EI suinkaan tullut esille kun syntyivät vaan toinen sai diagnoosin 4v ja toinen 3v.Molemmilla sama geenipoikkeama.
Ihan normaaleja hymyileviä vauvoja olivat kunnes olisi pitänyt tulla kävely ja puhe.Nyt ikää toisella 9v ( 5v tasolla) ja toinen 0n 6v ja on jäänyt 3v tasolle.
Aikuisena tulevat pärjäämään itsenäisesti mutta henkisesti jäävät max jotain 10v tasolle.
eli jos lapsesi todettaisiin jollakin tapaa vammaiseksi esim 4v niin sinäkö annat hänet pois??
T: kahden erityisen ja kahden tavis lapsen mamma
En ole ap, mutta ajattelen ihan samalla tavalla kuin hän, aion tehdä kaikki seulontatestit ja abortin, jos vammaisuus ilmenee niistä. Jos lapselle tulisi vaikea kehitysvamma eli älyllinen jälkeenjääneisyys, joka ilmenisi vasta muutaman vuoden iässä, niin kyllä, antaisin siinäkin tapauksessa lapsen pois.
Vauva jää lastenosastolle, tehdään ilmotukset noita asioita hoitavalle lastenvalvojalle ja samalla etsitään myös sijaisperhe lapselle. Sen jälkeen onkin sitten kahden kuukauden harkinta-aika.