Lue keskustelun säännöt.
Voiko lapsen antaa pois synnytyksessä ilman ennakkosopimusta?
11.07.2010 |
Itselläni on kauhukuva, jossa synnytän lapsen, jolla huomataan vasta synnytyksessä olevan jonkinlainen vamma. Tai jos synnytyksessä tapahtuu jotain odottamatonta.
Voiko tällaisessa tilanteessa antaa lapsen samantien pois, adoptoitavaksi, vaikka sellaisesta vaihtoehdosta ei ole missään vaiheessa puhuttu?
Asiallisia vastauksia kysymykseeni, kiitos.
T: Paniikissa ja hysteerinen ap
Kommentit (30)
Masennus oli, kun tulin vahingossa raskaaksi. Päätin pitää lapsen ja kaikki on ihan mullin mallin.
En viitsi tilittää tässä muuta. Onneksi tein myöhemmin abortin, en olisi jaksanut.
Terveisin moniongelmainen moniongelmaisesta perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heti kun on edes mitaan aavistuksia etta saattaa tulla jotain hankaluuksia vastaan, niin muistakaa etta jonain paivana teista tulee vanhoja, ja teidan lapset jotka on teilta samanlaisen ajatusmaailman oppineet, karraa teidan johonkin hoitokotiin ja sinne jattaa.
Liian vaivalloista vaivautua sellaisia seniileja vanhuksia edes ajatella.
Olen ollut sairaalassakin ja iso osa näistä jo diagnosoiduista ovat aivan hunningolla, vaikka lapsen ovat saaneet!
Huostaanottoja ja sen sellaista.
Ja se kirjoitetaan muuten bibolaari.
Ja se kirjoitetaan muuten bibolaari.
niin se menee.
siinä käy kyllä niin päin että iäkkäät vanhemmat joutuu edelleen holhoamaan lastaan
heti kun on edes mitaan aavistuksia etta saattaa tulla jotain hankaluuksia vastaan, niin muistakaa etta jonain paivana teista tulee vanhoja, ja teidan lapset jotka on teilta samanlaisen ajatusmaailman oppineet, karraa teidan johonkin hoitokotiin ja sinne jattaa.
Liian vaivalloista vaivautua sellaisia seniileja vanhuksia edes ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä käy kyllä niin päin että iäkkäät vanhemmat joutuu edelleen holhoamaan lastaan
heti kun on edes mitaan aavistuksia etta saattaa tulla jotain hankaluuksia vastaan, niin muistakaa etta jonain paivana teista tulee vanhoja, ja teidan lapset jotka on teilta samanlaisen ajatusmaailman oppineet, karraa teidan johonkin hoitokotiin ja sinne jattaa. Liian vaivalloista vaivautua sellaisia seniileja vanhuksia edes ajatella.
Koulukaveri hakattiin parikymppisenä (poikaystävä). Oli ihan 4-vuotiaan tasolla sen jälkeen.
Äiti ja isä kuolivat myöhemmin. Toinen teki kuulemma itsemurhan. Kamalaa ajatella, missä sekin, nyt yli kolmekymppinen nainen on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on neljä lasta ja 2 lapsista on lievästi kehitysvammaisia.
kehitysvammaisuus EI suinkaan tullut esille kun syntyivät vaan toinen sai diagnoosin 4v ja toinen 3v.Molemmilla sama geenipoikkeama.
Ihan normaaleja hymyileviä vauvoja olivat kunnes olisi pitänyt tulla kävely ja puhe.Nyt ikää toisella 9v ( 5v tasolla) ja toinen 0n 6v ja on jäänyt 3v tasolle.
Aikuisena tulevat pärjäämään itsenäisesti mutta henkisesti jäävät max jotain 10v tasolle.
eli jos lapsesi todettaisiin jollakin tapaa vammaiseksi esim 4v niin sinäkö annat hänet pois??
T: kahden erityisen ja kahden tavis lapsen mamma
En ole ap, mutta ajattelen ihan samalla tavalla kuin hän, aion tehdä kaikki seulontatestit ja abortin, jos vammaisuus ilmenee niistä. Jos lapselle tulisi vaikea kehitysvamma eli älyllinen jälkeenjääneisyys, joka ilmenisi vasta muutaman vuoden iässä, niin kyllä, antaisin siinäkin tapauksessa lapsen pois.
Että rakastaisit ja kasvattaisit lastasi vuosia ja sitten jos selviäisi, että hän tarvitsee kehitykseensä tukea, niin sinä kääntäisit hänelle selkäsi ja olisit valmis luopumaan hänestä. Syyhän ei olisi millään lailla lapsen, että hänellä joku sairaus/vamma olisi... Tervettä lastahan toki toivoo jokainen ja vammaisen lapsen hoito voi olla todella raskasta... Mutta silti! Tuntuu kyllä tosi pahalta :(
ihanine ruusunpunaisine Hello Kitty -laseinenne elätte?
Ei vammaiset ja erityislapset päädy todellakaan mihinkään ihaniin ja rakastaviin koteihin!
Mulla muutama erityislapsen äiti tuttuna ja tietävät asioista, koska a) lapsi on erityisluokalla b) ovat mukana yhdistyksissä c) muuten myös selvillä asioista, esim. kuntoutuksen ja laitoshoidon kautta.
Lukemattomat vammaiset ja erityiset elävät katukoiraakin kamalamminssa olosuhteissa. Joillakin vaihtunut jo monta kotia. Kukaan ei rakasta, ei helli, välitä ja huolehdi. Ehkä ruokaa lapetaan naamariin, mutta ne perhehoitajatkin kiroilevat, haukkuvat ja kohtelevat kaltoin.
Montakin esimerkkiä. Mutta näistä ei vain puhuta!
Mutta ap, kun saat sen oman pienen vauvasi syliin. Ei siihen heti välttämättä rakastu. Mutta se on sun oma vauva! Sulle on annettu se vauva, ja se vauva tarvii sua! SUA! Sä oot sen äiti. Miksi ihmeessä edes ajattelet tollasta!?
Mutta tosiaan sen lapsen ottaa sitten lastensuojelu haltuunsa ja siitä pidetään hyvää huolta kyllä siitä huolimatta vaikket sinä siitä pitäsikään. Joku muu taatusti sen haluasi omakseen. Mutta mikset sinä haluaisi omaa lastasi? Jos se loukkaantuu niin sinä haluat hoitaa sitä ja auttaa sitä. Ja kun synnytät sen ensin ja näät mitä ihanaa oletkaan saanut aikaan.. :) Et enää edes ajattele sen pois antamista!