G: Kuinka hyvin miehesi ja isäsi tulevat toimeen? Entä sinä ja appiukkosi?

Appiukkoa minulla ei ole (on kuollut), mutta pitäisin epätodennäköisenä että tulisin kovin hyvin toimeen hänen kanssaan. Hän oli suht kiihkoileva uskovainen, minä taas ateisti.

Ti lähdetään tuolla kokoonpanolla reissuun.

vaikka välillä appiukko onkin mielestäni vähän juntti ja yksinkertainen. Hän on kuitenkin elämää nähnyt, ja vähän maailmaakin, ikänsä töitä tehnyt, itsensä ja perheensä elättänyt, hoitanut aina asiansa, kaikin puolin siis ihan kelvollinen ja kunnollinen mies, vaikkei osaakaan useimmiten katsoa asioita muilta näkökanteilta kuin omastaan. Minä puolestani osaan tarpeen tullen pitää suuni kiinni ja tiedän, ettei minun ole mikään pakko julistaa jokaista mielipidettäni ympäri maailmaa, voin pitää ne omana tietonani. Eikä minun tarvitse valaista muitakaan, voin hyvin antaa appiukon pitää mielipiteensä ja näkövinkkelinsä juuri sellaisena kuin ne ovat ja pitää omat mielipiteeni omana tietonani.



Minun mieheni ja isäni puolestaan - no, heillä on vähän ristiriitainen suhde. Mieheni on aika hiljainen varsinkin vieraiden ihmisten suhteen, ja minun isäni on hänelle aika vieras. He ovat avioliittomme aikana tavanneet kahdesti, ja olemme olleet naimisissa 6 vuotta. Mieheni ei pidä isästäni, mutta se johtuu pelkästään siitä harmista ja mielipahasta, jota isäni aiheuttaa minulle. Kuitenkin heidän tapaamisensa ovat sujuneet vallan hyvin, koska he eivät ole montaa sanaa keskenään vaihtaneet. Isäni tietää kyllä, ettei mieheni hänestä pidä, eikä isä ole halunnut häntä provosoida millään tapaa, joten hän ei paljon juttele miehelleni. Mieheni taas tietää, ettei hänellä ole juuri mitään kovin kaunista sanottavaa isälleni, eikä hän halua myöskään mitään diipadaapaa jutella sellaisen ihmisen kanssa, josta ei pidä ollenkaan, mutta toisaalta mieheni tietää, että hänen ja isäni välinen riita aiheuttaisi minulle mielipahaa, joten mieheni pitää mieluiten suunsa kiinni. Viimeksi, kun he tapasivat, he kävivät tällaisen keskustelun, joka oli samalla heidän pisin keskustelunsa: I(säni): "Hyvä juttu, että sä pidät tosta mun tytöstäni hyvää huolta. Ja noista lapsistakin." M(ieheni): "Yritän ainakin." I: "No, parempaa huolta taidat pitää ku minä." M: "No se ei oo paljon se." I: "Eipä kyllä, se on totta."

Mieheni ja isäni ovat "kuin kaksi marjaa", hyvin samanlaisia kaikinpuolin, tekevät paljon yhdessä, mieheni on isälleni kuin se poika jota se ei ikinä saanut. Ja mieheni arvostaa isääni suuresti. Mutta ystäviä siis ovat.



Minulla ja appiukolla on myös hyvät välit, halataan nähdessä ja lähtiessä, voidaan puhua ihan mistä vaan. Mutta silti selkeät appiukko-miniä-välit, en ystävyydeksi varsinaisesti nimittäisi.

Mieheni on hirmu sosiaalinen ja tulee toimeen useimpien ihmisten kanssa, isäni on varautuneempi mutta hänellä on hyvä yleissivistys ja keskustelutaitoa, joten isäni ja mieheni saavat aikaan pitkiä keskusteluja, vaikka eivät ehkä ihan sydänystäviä olekaan.



Minä ja appiukko sitten taas ollaan hiljaisempia. Tykkään kyllä appiukosta, hän on hyväsydämisen ja lempeän oloinen ja meidän lapset viihtyvät hyvin hänen läheisyydessään. Minä ja appi puhutaan lähinnä smalltalkia tai jotain lapsiin liittyvää.

Jostain syystä isäni hieman epäluuloinen miestäni kohtaan. Vähättelee tätä ja on jopa luvannut tappaa mieheni. Mieheni ei ole kiinnostunut sukuloimaan kotonani, eikä ihme.

vaikka välillä appiukko onkin mielestäni vähän juntti ja yksinkertainen. Hän on kuitenkin elämää nähnyt, ja vähän maailmaakin, ikänsä töitä tehnyt, itsensä ja perheensä elättänyt, hoitanut aina asiansa, kaikin puolin siis ihan kelvollinen ja kunnollinen mies, vaikkei osaakaan useimmiten katsoa asioita muilta näkökanteilta kuin omastaan. Minä puolestani osaan tarpeen tullen pitää suuni kiinni ja tiedän, ettei minun ole mikään pakko julistaa jokaista mielipidettäni ympäri maailmaa, voin pitää ne omana tietonani. Eikä minun tarvitse valaista muitakaan, voin hyvin antaa appiukon pitää mielipiteensä ja näkövinkkelinsä juuri sellaisena kuin ne ovat ja pitää omat mielipiteeni omana tietonani.

Minun mieheni ja isäni puolestaan - no, heillä on vähän ristiriitainen suhde. Mieheni on aika hiljainen varsinkin vieraiden ihmisten suhteen, ja minun isäni on hänelle aika vieras. He ovat avioliittomme aikana tavanneet kahdesti, ja olemme olleet naimisissa 6 vuotta. Mieheni ei pidä isästäni, mutta se johtuu pelkästään siitä harmista ja mielipahasta, jota isäni aiheuttaa minulle. Kuitenkin heidän tapaamisensa ovat sujuneet vallan hyvin, koska he eivät ole montaa sanaa keskenään vaihtaneet. Isäni tietää kyllä, ettei mieheni hänestä pidä, eikä isä ole halunnut häntä provosoida millään tapaa, joten hän ei paljon juttele miehelleni. Mieheni taas tietää, ettei hänellä ole juuri mitään kovin kaunista sanottavaa isälleni, eikä hän halua myöskään mitään diipadaapaa jutella sellaisen ihmisen kanssa, josta ei pidä ollenkaan, mutta toisaalta mieheni tietää, että hänen ja isäni välinen riita aiheuttaisi minulle mielipahaa, joten mieheni pitää mieluiten suunsa kiinni. Viimeksi, kun he tapasivat, he kävivät tällaisen keskustelun, joka oli samalla heidän pisin keskustelunsa: I(säni): "Hyvä juttu, että sä pidät tosta mun tytöstäni hyvää huolta. Ja noista lapsistakin." M(ieheni): "Yritän ainakin." I: "No, parempaa huolta taidat pitää ku minä." M: "No se ei oo paljon se." I: "Eipä kyllä, se on totta."

jokainen tämä viesti ajatuksella. Saman asian olisi voinut esittää myös katkeralla äänensävyllä, paskaa puhuen eri henkilöistä. Tällaista ymmärrystä saisi useamminkin lukea täältä AV:lta...

Mieheni ja isäni tulevat toimeen hyvin. Molemmat täsmälleen samassa ammatissa joten työnkin puolesta juttu luistaa. Isäni on henkilä jonka täytyy aina julistaa omat ajatuksensa ääneen, ne kun ovat ne ainoat oikeat. Mieheni on samanlainen mutta aina isäni ollessa paikalla, kuuntelee kunnioituksesta vanhempaa ihmistä kohtaa. Mies hymistelee vain vaikka olisikin eri mieltä.



Minä ja appiukko. No appiukko on hieman höppänä ja viinaan menevä. Ei kuitenkaan pahapäinen kännissäkään. Hänellä huono terveystilanne jota viinanotto huonontaa. Pelottaa milloin anoppi soittaa että apesta aika jättänyt. Nyt viime aikoina onneksi vähentänyt viinankäyttöä, mutta niinhän se appi aina kesäisin, pitää kalalla käydä. Tykkään kyllä apestani. Sitä en tiedä mitä mieltä minusta on, ei moittunutkaan koskaan ole. Toivottavasti on pitkäikäinen.

ikävä kyllä.